torstai 17. lokakuuta 2013

selviytymisestä

jos elämä sulkee oven nenän edestä, se avaa ikkunan jossain muualla. 
en tiedä miten sanonta tarkalleen menee, mutta noin kai pääsääntöisesti. joku osa loppuu niin aina aukeaa muita mahdollisuuksia. 
multa loppui työt. joudun jälleen kerran miettimään, että mitä mä haluan tehdä. kuka mä olen ja mihin mä sovin. 
maailmankuva on viime vuosina muuttunut niin paljon, että en koe sopivani elämään sitä elämää mitä olen tässä elänyt, tai esittänyt eläväni. ollut työssä jota en koe mielekkääksi, tein rahaa toisille. itsellekin, mutta siihen määrään nähden jota jouduin omasta identiteetistäni luovuttamaan työtä tehdessä, palkka oli riittämätön. tyytymättömyys vaivasi joka päivä. 
loppujenlopuksi YT-neuvottelujen päätös irtisanomisestani tuli helpotuksena. taakka tippui harteilta ja kiristävä tunne katosi. 
nyt saa taas olla oma itsensä. 

kuitenkaan työttömän elämä ei ole hohdokasta, ei sitten vaikka sitä miten päin kääntelisi. työnhaku on yhtä helvettiä. varsinkin kun ei tiedä mitä haluaisi tehdä, ja se mitä haluaisi tehdä niin niistä puuttuu pätevyys. kukaan ei ota työntekijää jolla ei ole vähintään korkeakoulututkintoa jostain, sama mistä, kunhan on korkeakoulutettu. aivan pöljää. 
no, en välttämättä sellaisille aloille haluaisikaan. 

onneksi ikkuna raottui ennenkuin ovi sulkeutui. törmäsin porukkaan joka yrittää tehdä maailmasta paremman paikan kaikille. ryhmän, jonka puhtaana tavoitteena on itsenäisen elämän eläminen, omavaraisuus, puhdas elämä. 
projekti tulee olemaan haastava ja varmasti tulee olemaan rankkaa seuraavat kuukaudet, miksei pidempäänkin, mutta luulen, että tämä on sitä mihin minut on luotu. ainakin tämän tapaiseen elämään. 
pitkään menee ennenkuin tässä pääsee edes omilleen, mutta jos suunnitelmat toteutuvat edes murto-osaksi niin tästä tulee jotain hienoa. 

odottakaapas vaan.. ;)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Keltämällä paras?

Pitkällä ajomatkalla pysähdyttiin kylmäaseman pihalla olevaan kahvilaan syömään. Oven ulkopuolella huomasin jo ensimmäisen kieltokyltin. "Tässä pöydässä tupakointi kielletty" No ihan kiva, että oven suussa ei saa tupakoida. Ymmärrettävää. Sisällä pienessä kahvilassa oli vielä lisää kieltoja: "alkoholijuomien nauttiminen kielletty" , "omien eväiden syöminen kielletty". Käsin kirjoitettuja kieltokylttejä seinillä. Niin pienessä tilassa ne jotenkin loisti ja vilkkui ja aiheutti ahdistusta. Kahvilantäti oli mukava, ilmapiiri omituinen. 

Miksi kaikki pitää tässä maassa niin ahkerasti kieltää? Ollaanko me vaan niin yksinkertaisia, että jos ei kielletä niin sitten saa tehdä? 
Jotenkin ahdistavaa. Kiinnittäkääpä huomiota kieltoihin. Miettikää kuinka moni niistä on tarpeellisia..
Onko monikaan? Voisko ne korvata vaikka jollain muulla? Positiivisilla lauseilla? 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Myrkyt ja pahoinvointi

Kuka on joskus keksinyt, että ihminen tarvitsee kemikaaleja elääkseen? 

Mikä olisi ihmiselle tärkeämpää kuin oma keho? Silti me kohdellaan kehoamme niin huonosti, että välillä ihmetyttää miten kukaan selviää tässä lisäaine- ja kemikaalimeressä. 

Miksi me ei enää kohdella itseämme oikein? Miksi ravinnoksi meille tarjotaan myrkkyä täynnä olevia raaka-aineita? Miksi meidän pitää kuorruttaa temppelimme kemikaaleilla, jotka syövyttävät meidät sisältä ja ulkoa? 
Ympärillämme luonto tarjoaa meille käsittelemätöntä, puhdasta ravintoa joka on kaikkien ulotuvilla, puhdasta ruokaa saa sitä itse tuottamattakin. Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät sen että on tärkeää mitä itseensä tunkee. Ja haluavat tuottaa massoille tätä tuoretta, puhdasta ravintoa. 

Tämä kansa ei ole kouluttamatonta eikä tyhmää. Mutta tämä kansa uskoo kaiken mitä "ylempi taho" määrää ja tämä kansa luottaa siihen, että kaikki on hyvin, ei tarvitse itse pitää huolta  kun virastot ja hallitus huolehtivat meistä.

Sitten kielletään kaikki jota ei ole käsitelty "vaarattomaksi" ja lisätty säilöntäaineita. Kun jos joku joskus on saanut ruokamyrkytyksen tai vastaavaa. Holhous on mennyt liian pitkälle.

Sillä tiedolla mikä nykyihmisellä on hygieniasta ja raaka-aineiden säilyvyydestä ja sillä vanhalla taidolla tuottaa tässä maapeältään ja luonnonvaroiltaan rikkaassa maassa puhdasta vanhaa kunnon ruokaa pitäisi olla mahdollista tuottaa, valmistaa ja säilöä puhdasta, myrkytöntä ravintoa ja polttoainetta meidän pahoinvoiville kehoillemme. 

Ei ihme, että kansa voi huonosti. Meidät on myrkytetty. 

Myrkyt ja pahoinvointi

Kuka on joskus keksinyt, että ihminen tarvitsee kemikaaleja elääkseen? 

Mikä olisi ihmiselle tärkeämpää kuin oma keho? Silti me kohdellaan kehoamme niin huonosti, että välillä ihmetyttää miten kukaan selviää tässä lisäaine- ja kemikaalimeressä. 

Miksi me ei enää kohdella itseämme oikein? Miksi ravinnoksi meille tarjotaan myrkkyä täynnä olevia raaka-aineita? Miksi meidän pitää kuorruttaa temppelimme kemikaaleilla, jotka syövyttävät meidät sisältä ja ulkoa? 
Ympärillämme luonto tarjoaa meille käsittelemätöntä, puhdasta ravintoa joka on kaikkien ulotuvilla, puhdasta ruokaa saa sitä itse tuottamattakin. Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät sen että on tärkeää mitä itseensä tunkee. Ja haluavat tuottaa massoille tätä tuoretta, puhdasta ravintoa. 

Tämä kansa ei ole kouluttamatonta eikä tyhmää. Mutta tämä kansa uskoo kaiken mitä "ylempi taho" määrää ja tämä kansa luottaa siihen, että kaikki on hyvin, ei tarvitse itse pitää huolta  kun virastot ja hallitus huolehtivat meistä.

Sitten kielletään kaikki jota ei ole käsitelty "vaarattomaksi" ja lisätty säilöntäaineita. Kun jos joku joskus on saanut ruokamyrkytyksen tai vastaavaa. Holhous on mennyt liian pitkälle.

Sillä tiedolla mikä nykyihmisellä on hygieniasta ja raaka-aineiden säilyvyydestä ja sillä vanhalla taidolla tuottaa tässä maapeältään ja luonnonvaroiltaan rikkaassa maassa puhdasta vanhaa kunnon ruokaa pitäisi olla mahdollista tuottaa, valmistaa ja säilöä puhdasta, myrkytöntä ravintoa ja polttoainetta meidän pahoinvoiville kehoillemme. 

Ei ihme, että kansa voi huonosti. Meidät on myrkytetty. 

tiistai 3. syyskuuta 2013

saako välittää?

luin naamakirjasta eteen osuneen "avoimen kirjeen" Hesburgerille. (en sitä enää kuitenkaan löydä, joten ei linkkiä)
jutun pointti oli, että Hesburgerin uudessa mainoksessa lihava lapsi on onnellinen kun hampurilaisessa on vihdoin tarpeeksi pekonia ja juustoa. siinä kauhisteltiin sitten sitä, että miten sellaista voidaan edes mainostaa. epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa lapsille. 

siinä samalla keskustelussa otettiin esille lisäaineet kyseisen ketjun ruuassa. olihan noita. paljon. 

en nyt sinänsä ota kantaa siihen, mitä niissä pöperöissä on ja miten epätervellistä niiden syöminen on. lähinnä tän jutun pointti on se, että jotkut välittää mitä suuhunsa laittavat. toiset eivät. 

jos argumenttina on se, että mä tiedän, että se on roskaa, mutta se ei vaan kiinnosta ja syön mitä haluan, se on ihan oma valintansa. aikuiselle. 
mutta jos aikuinen ajattelee sillä filosofialla ja toimii näin myös lastensa kanssa niin onko se enää oikein?
Hesburger voi mun puolesta mainostaa itseään, että "vihdoin tarpeeksi pekonia ja juustoa" mutta mainostuksen ei olisi hyvä suuntautua lapsille. eihän lapset ajattele itse mikä on terveellistä, jonkun on se heille opetettava.

kysynkin nyt siis: jos vanhempi elää filosofialla, että suuhun saa laittaa mitä haluaa, tietäen kyllä, että kyseessä ei ole terveydelle edullinen ruokavalio, saako ulkopuolinen olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista?

jos tietää mitä epäterveellinen ruoka aiheuttaa kasvavalle lapselle ja no, aikuisellekin, saako arvostella ravintolaketjun selvästi välinpitämätöntä mainoskampanjaa? 

vai onko ihmisen oikeus ruokkia itseään ja jälkikasvuaan millä haluaa tärkeämpi kuin toisen ihmisen huoli ihmiskunnan hyvinvoinnista? 
koska jos epäterveellistä ruokaa ei niin houkuttelevasti mainostettaisi, ostaisiko sitä läheskään niin moni? ei leikitä jälkikasvumme tulevaisuudella!

maanantai 19. elokuuta 2013

heppatyttö

ylihuomenna alkaa ratsastustunnit! 

vihdoin sain sen aikaan ja mulla on säännöllinen ratsastustunti! 
opettajana on istuntaan perehtynyt opettaja ja luulen saavani paljonkin irti tunneista, vaikka muut ratsastajat eivät kauaa olekaan ratsastaneet. opetus tapahtuu pienryhmässä jossa on vain neljä ratsastajaa. olisin voinut valita myös toisen tunnin missä olisi ollut vähän edistyneempiä ratsastajia, mutta pienrhmä kuulosti paremmalta. 

musiikkitunnit alkavat vasta muutaman viikon päästä. niitä odotellessa.. :)

perjantai 16. elokuuta 2013

helppoa!

tukkamuoti on nyt sellanen, että mäkin näytän muodikkaalta kun lähden ulos tukassa jonka oon laittanut naamanpesua varten pois naamalta. ei tarvitse stressata siitä miten hiukset on! mahtavaa! (ihanku mä siitä nyt erityisemmin stressaisin)
Tämmöinen aamupesutukka!

torstai 15. elokuuta 2013

Stevia!

Stevia...
steviasteviastevia....

öh.
miksi se on niin suosittua?
se maistuu ihan kamalan pahalle.
se kuivattaa mun suun niin, että tuntuu että pitäisi huuhdella suuta. 
mehussa se on aivan toivoton aine, kun ei se vie janoa ollenkaan. 
ja se aiheuttaa mulle samoja oireita kuin sorbitoli. eli vatsakipua ja turvotusta. 

mä en ole siihen tutustunut mitenkään kovin paljon. mikä siinä oikein on koko idea? 
joo, joku kasvi. varmaan todella terveellinen. 
onhan kärpässienikin kasvi. ei ole kovin terveellinen ei...

joskus ärsyttää kun ehkä suurin osa ihmisistä pitää luonnollista automaattisesti terveellisenä. 
sokeri saadaan kasvista. ei ole terveellinen sekään...

missä ihmisten järki? ajatelkaa välillä, ei saa mennä sokeasti kaikkien hömpötysten perässä...

mä toivon, että stevian käyttö ei lisäänny enempää.

ei muuta.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Elämä täyteen.

Vihdoin olen tilanteessa jossa voin suunnitella harrastuksia ja kursseja ja menemisiä etukäteen. Työvuorot ovat aina samat ja viikonloput vapaat. 
Sehän tarkoittaa sitä, että kaikki vapaa-aika pitää tunkea täyteen harrastuksia? Eikö?

Maanantaisin on laulutunti. Ensin lauluryhmä ja sen jälkeen toivottavasti yksinlaulutunti. Kaksi vapaata paikkaa kurssilla ja ilmoittautuminen alkaa huomenna. Sormet ristissä, että ehdin. 
Tiistaina on kitaratunti. 
Keskiviikoksi yritän saada ratsastustunnin illaksi. Pari paikkaa on kiikarissa. Toiseen yritän soittaa tänään. 
Torstaina on myöhäisempi työvuoro joten parempi jättää se auki. Voin vaikka harjoitella kitaraläksyä. Perjantaina on vuoroviikoin aamu ja välivuoro, joten siihen ei viitsi ottaa mitään ihmeitä. Mutta viikonloppureissuja o hyvä tehdä ainakin niinä viikonloppuina kun pääsee aikaisemmin töistä, vaikka eihän se nyt paha ole lähteä seitsemänkään jälkeen.. 

Viikonloppukursseja on tullut tässä katseltua. Miltäs kuulostaisi Bollywood- tanssikurssi? Method Putkisto pilates? Aika hyvältä mun mielestä.. Niihinhän voisi vaikka ilmottautua! 

Näin alkaa tämä syksy. Vaikka elokuu on mun mielestä täyttä kesää niin tämä jatkuva sade tekee olon jo syksyiseksi. 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

loma

aloituskohta ja lopetuskohta määritetty. välille tiputettu muutama kohde.
aikataulua ei ole tehty eikä oikeastaan mitään muutakaan suunniteltu.
auto, 2 kaverusta, 2 kitaraa, teltta ja paljon tavaraa!
näillä eväillä aloitetaan The Roadtrip.
tavoitteena päästä käymään jäämeren rannalla ja lennättää siellä leijaa.

hauskaa heinäkuuta kaikille!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Hajuvesistä taas

Onko hajusteyliherkkyys uusi ilmiö? Tiedän, että itselleni se on kehittynyt pikkuhiljaa aikuisena. Ei ennen häirinnyt tuoksut ollenkaan. Nykyisin matka aamubussissa on yhtä tuskaa. Kaduttaa jo, että vaihdoin työpaikkaa pidemmän bussimatkan päähän, koska nyt joudun viiden minuutin bussimatkan sijaan haistelemaan päänsärkyä aiheuttavia turhamaisuushajuja puoli tuntia. 
Tänäänkin päänsärkyä aiheuttaa vahva ja makea naisten tuoksu, miesten hyttyssuihkemainen haju aivastuttaa ja nenä menee tukkoon. Naurettavaa.

Mietin vaan, että onko tuoksuyliherkkyys lisääntynyt, vai tuoksujen käyttö? 

Haluaisin tehdä jonkin aloitteen jonnekin, että työpaikat ja julkiset liikennevälineet saataisiin hajusteettomiksi. 

En haluaisi enää joutua kärsimään työpaikalla siksi, että joku kokee suremmaksi oikeudekseen laittaa litrakaupalla hajuvettä kuin, että työkaveri saisi hengittää rauhassa sairastumatta. 
Olenko minä vaan neuroottinen? Eikö se ole yleisesti hyväksyttävää kärsiä tällaisesta yliherkkyydestä? Onko hajuveden käytön oikeus suurempi kuin raikkaan hengitysilman? 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

....iiiiiiIIIIIIIiiiiiiiIIIIIIIiiiiiiIIIIIIiiiiiii....

.. tiedättehän ne, inut, hytyt, hytsät, itikat, sääsket..
niin, hyttyset. 

kun on kerran saanut helposti yli sata hyttysenpistoa yhdessä illassa ja ne kutisee aivan vietävästi monta päivää niin seuraavalla kerralla kun lähtee varjoisaan metsään missä tietää niitä olevan, niin ei kyllä tasan mene ilman offia. 

mutta kun se haisee aivan kamalalle. toimii, mutta se on varmaan aivan hirveetä myrkkyä. en ole edes uskaltanut katoa mistä se on valmistettu. 
en ole vielä ehtinyt tehdä juurikaan kierrosta googlen avulla, että onko luonnollista, toimivaa hyttyskarkoitinta?
hetkinen, taisin Ruohonjuuressa kerran nähdä jotain sellaista. toimiikohan se?
koska Off toimii. haisee kamalalta ja todennäköisesti saan jonkun syövän siitä, mutta en ole saanut kuin yhden hyttysenpiston kun tosiaan ilman ainetta tuli sataviiskymmentä kerrallaan. 

onko kokemuksia? mikä toimii?

pitää ajan kanssa käydä tuo Google läpi, toistaiseksi mennään Offilla.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

maailman paras pikaruoka

avokadopasta

2 pientä kypsää avokadoa
chiliä oman maun mukaan (itse käytän chilitahnaa purkista)
limemehua
basilikaa
suolaa, pippuria, ripaus sokeria
keitettuä pastaa (penne, tagliatelle, spaghetti)

sekoita
nauti
älä säästä vaan syö kaikki. 

fiinimmän version saa kun lisää parmesan -raastetta. toki maukkaamman myös. mutta on se hyvää ilmankin!

ei ole kuvia, kun söin taas kaiken.. :)

torstai 30. toukokuuta 2013

aamupala

banaani
jäisiä puolukoita
jäsiä mustikoita
loraus tuoremehua

tehosekoita (tai käytä lahjaksi saatua magic bulletia jos olet niin huono-onninen kuin allekirjoittanut ja vanhalta työnantajalta saadun lahjaenderin kulho on haljennut.)

kaik män.
kaada jähmeä tuote kulhoon tai lasiin ja nauti. 

kokeile myös kaurapuuron lisukkeena. muista syödä nopeasti, koska kylmä kaurapuuro on pahaa. 

terveellisen ja hyvän ei tarvitse olla monimutkaista. tiskikone auttaa. muista pestä hampaat. 

ps. ota kuva ennen kuin nautit. jos maltat.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

ekologista tukkaa

kaverin kanssa puhuttiin ohimennen koulutuksesta ja koska olen koulutukseltani ainoastaan ylioppilas ja hiusmuotoilija, ei näillä koulutuksilla tule minusta mitään akateemista älykköä. eikä oikein jaksa elää enää opiskelijaelämää. vaikka haluaisikin opiskella. kampaajan hommia en ole tehnyt, tuoksuille herkistymisen takia. 

kuitenkin tuossa kaverin kanssa jutellessa heräsi ajatus siitä, että ekologinen, tuoksuton kampaamo olisi kyllä ihan hyvä idea. ekologisia shampoita, hennavärejä. ei mitään tuoksuhirviötuotteita vaan ihan perus tukkaa. äitini leikkaa hiukseni, koska en halua mennä mihinkään kampaamoon tuoksujen ja kemikaalien keskelle. tiedän, että on olemassa jonkin sortin bio-kampaamoita. en tiedä missä, eikä niitä nyt ainakaan ruuhkaksi asti ole. 

olisikohan tällaiselle konseptille käyttöä? leikkauksia ja värjäyksiä ilman kemikaaleja. silleen, että kun lähtee kampaajalta, ei ole tukka täynnä tököttiä vaan puhdas ja luonnollinen?

itse menisin sellaiseen tukkaani leikkauttamaan.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

jos ei heilaa...

...helluntaina, niin ei heilaa koko kesänä. 

helluntain vietin isäni kanssa saaressa. voitin epävirallisen kalastuskilpailun saamalla heittämällä ensimmäisen kalan. (pienehkö ahven.) samalla se oli ainoa kala mitä heittämällä nousi. 
verkoista olisi tullut lahnoja tai lahnankaltaisia kaloja todella tunsaasti. tuntui turhauttavalta niitä heitellä takaisin mereen. ahvenet ja kampelat säästettiin. niitä oli muutama sentään. kuhaa a siikaa ei tullut vaikka niitä toivottiin.
pitää opetella tekemään jotain äärimäisen herkullista ruokaa lahnasta ja lahnankaltaisista kaloista. sellaista, että isänikään ei ajattele ensimmäisenä, että ei me noita, niissä on niin paljon ruotoja. lahnankaltaiset on varmasti ihan herkullusia kaloja. 

ehdoituksia otetaan vastaan kiitos!

aiheena varsinaisesti heilattomuus. hetken kävi mielessä, että ou nou ei ole heilaa, koko kesä menee sinkkuillessa taas. mä oon vähän taikauskoinen, vaikka oikeastaan en olekaan. 

tajusin kuitenkin, että omasta valinnastani mä olen heilaton, kun mulle ei kelpaa kuka vaan. niin toisaalta voin ihan hyvin nauttia siitä, että olen yksin ja ei tarvitse miettiä ketään muuta. seurustellessa musta oli kamalaa se, että oma aika väheni niin pieneen ja, että piti aina välillä käydä sen toisenkin luona. ei saanut olla kotona. ja sille toiselle piti selitellä miksi tekee jotain asiaa ja daa daa. se oli rankkaa. 
sellasta henkilöä ei vain löydy joka samantien tuntisi mut ja saisin olla vähän itseksenikin. ja joka osaisi olla läsnä vaan sillon kun mä haluan. 

en ole valmis heilastelemaan, täydellistä kun ei ole varmaan olemassa, enkä halua tyytyä vähemmän hyvään.. :D

samantien tajusin, että kun saan luonnosta niin paljon sielulle energiaa niin oikeastaan en halua ketään sitä pilaamaan. mulle riittää tämän kesän että omalta parvekkeelta näkee, samoin kuin omalta saarelta, meren ja taivaan. kylvetyt siemenet itävät, istutukset kasvavat, perhe on ihanin ja oikeastaan mulla on kiva elämä, ja juuri selleinen kun sen haluan olevan. miksi pilata tätä nyt jollain kesäheilalla? ei ainakaan tänä kesänä.

lauantai 4. toukokuuta 2013

tukkapäivitys, jos joku on jäänyt asiaa miettimään.

ei musta ole hiustenpesua lopettamaan kokonaan. liian vaikeaa. ja mä tykkään puhtaasta tukasta. 
no poo -elämäntapa on muille. mä meen omilla tavoillani. 

kaikenlaista on kokeiltu tässä vuoden ajan. parhaimmaksi ratkaisuksi muodostui yksinkertaisesti Flown Hamppu-turve palasaippua ja tarvittaessa sitruunahappouuhtelu. (mulla on lasipurkissa sitruunahappojauhetta jota sekoitan hyppysellisen veteen ja kaadan päähän. sitä riittää aivan älyttömän pieni määrä) kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä voi silloin tällöin laittaa tukkaan sitä kosteuttamaan, mutta melko harvoin tulee tähän tartuttua, sitä kun helposti laittaa liikaa. 

tukka voi hyvin ja päänahka on selviytymässä jokatalvisesta kuivuudestaan. (tähän ei ole koskaan auttanut mikään, ei kampaamotuotteet, ei kotikonstit. valitettavasti ei kookosöljykään, kun sitä on niin vaikea saada päänahkaan)

oma väri alkaa olemaan jo pääosassa tässä päässä. latvoissa enää kellertävää entistä vaalennusta. puoleentoista vuoteen suurinpiirtein ei ole tätä tukkaa enää vaalennettu tai värjätty. vielä vuosi sitten jouluna laitoin siihen jonkun itse sekoittelemani (laimentamani) sävyn. tukka on maantien vaalea. se on ihan kiva. samanväriset on kulmakarvat. keskellä päätä on tummempaa. sivujakauksien kohdalla vaaleampaa (hassua) ja kahdesta kohtaa kasvaa valkoiset raidat. sellainen tukka mulla. 

tässä kuva:
(no ei tuu kuvaa ku ei tää toimi.. :D)
hahaa! sainhan mä sen laitettua! in your face Blogger!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

spring is finally here..

vähän uhkarohkeasti ajattelin laittaa keväisen taustakuvan.. :)
entä jos kevät ei tulekaan vielä?
no, ehkä se tässä vaiheessa jo on tullut.

nautitaan keväästä. odotetaan kirsikankukkia.

iloa ja aurinkoa, kohta sulaa jää tympeistä ihmisistäkin

ps. avokado on hyvää.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

muutosta

muutin.
muutin ja muutin ja muutin. joka päivä muutin. viikon ajan joka ikinen päivä kävin hakemassa jotain vanhalta kämpältä ja toin uuteen. nyt siellä ei ole enää mitään ja sanoin sinne eilen heippa. ei enää koskaan kierreportaita neljänteen kerrokseen!!
olin myös flunssan partaalla koko muuton ajan. tuntui, että ei voimat riitä. sitä määrää roskaa ja tavaraa, "eikö se koskaan lopu?"

ensimmäiseksi muuttopäiväksi vuokrasin pakun. veljeni ajoi sitä, koska itse olen niin huono ahtaissa paikoissa. osaisin pakua varmasti ajaa ihan hyvin, eteenpäin. paku vuokrattiin 24Rent -vuokrauspalvelun kautta. se oli kyllä jännittävä palvelu. varasin pakun netin kautta. maksoin samantien. sain ohjeet mistä ja miten paku haetaan. hain pakun. älypuhelimella aukesi ovet ja eikun menoksi. paku oli varattu kuudeksi tunniksi. aika lakoi loppua kesken. sain tekstiviestin, että tarvitsetko lisää aikaa. vastasin, että joo, sain tunnin lisäaikaa. palautus toimi aivan yhtä hämärästi. älypuhelimen linkillä ovet lukkoon ja siinä se.
muuttoapuna oli veljeni lisäksi paras kaverini ja eräs krapulainen urheiluhieroja. :D

uusi asunto on jotain aivan käsittämätöntä. maisema jokaisesta ikkunasta on merelle. merimaisema. minulla!! meri meri meri meri! minulla!

muuton aikaan lahdella oli vielä jäätä. ja pilkkijöitä. vaikka muutopäivänä oli lämmintä varmaan 15 astetta lämmintä. 
pilkkijät hävisivät maisemasta toki parissa päivässä, ja niin jääkin. 
nyt, viikko muuton jälkeen lahti on sula, vesilinnut parveilevat rantojen tuntumassa ja minä olen aivan fiiliksissä! meri! voitteko käsittää?
vaikkakin tietenkin mieluiten ottaisin tuohon yhden kappaleen avomerimaisemaa, niin kyllähän tuo kapea lahtikin on merta siinä missä muutkin. sukeltamaan tuonne ei kuitenkaan voi. (tai voi toki, jos tykkää olla näkemättä mitään)

välihuomautus: aivan kamala sukelluskuume ja jos en kohta pääse pinnan alle niin varmaan repeän. 

Kierrätyskeskus on jotain aivan käsittämättömän ihanaa! ne vei vanhasta asunnosta pois kaiken mitä en halunnut. ihan kaiken. olisivat vieneet roskatkin! en antanut, en kehdannut. kaikki huonokuntoiset ja hyväkuntoisetkin huonekalut, vanhat lamput, printterit, ikivanhan kotiteatterijärjestelmän, vanhat tieteen kuvalehdet. likaisen maton. kirjat, astiat, vaatteet, ihan kaiken. ne oli niin kultaisia. Fidalle yritin joskus tarjota jotain huonekaluja ja ne ei ottaneet kun oli muka niin huonossa kunnossa (ei oikeesti mitenkään huonossa kunnossa, jotain naarmuja ehkä), harmi, että en sillon tiennyt Kierrätyskeskuksesta. olisi silloin saanut joku ihan hyviä toimivia huonekaluja sen sijaan, että ne meni sitten kaatopaikalle...

uusi asunto on aivan ihana. olen niiiiin onnellinen. tupaantuliaislahjaksi sain wi-fi-kaiuttimen ja astianpesukoneen. 
kaiutin on aivan mahtis siinä mielessä, että ennen tartti käynnistää tietokone, että sain musaa, nyt tänään sängyssä mietin, että pitäisi saada jotain kivaa musaa tähän niin nappasin luurin yöpöydältä ja laitoin Tiiu Helinää soimaan. mahtava biisi muuten tuo Animaatio. kannattaa kuunnella!

astianpesukone tulee ansi viikolla. kiitos vanhemmille tästä! omistan parhaimmat vanhemmat ikinä!! jos elämä ei aina mene niinkuin Strömsössä, tai ainakaan minun elämäni. minkään käsikirjoituksen mukaan, aina tuuliajolla eikä suuntaa minnekään. silti tiedän, että vanhempani ovat aina olemassa ja heiltä saa voimaa ja rakkautta.  <3 <3 <3
osaisipa joskus vaan antaa takaisin kaiken mitä heiltä saanut.

tänään on viimeinen päiväni vanhassa työpaikassa. huomisesta alkaen siirryn toiseen myymälään. en malta odottaa. vanhoja työkavereita jää kyllä vähän ikävä...

pari kuvaa:
Maisema makkarin ikkunasta
Auringonlasku olkkarista

tämä kiittää ja kuittaa!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

avaimet mun kiesiin...

oho.. 
hups..
mites nyt näin sattuikaan...

mulla on auto. oma. oikeesti.. :D

se on pieni ja vihreä. väriltään vihreä, ei ideologialtaan, vaikkakin niin pieniruokainen, että vihreämmän suuntaan menee ideologiallakin vaikka onkin bensa-auto.

eilen ajoin kotiin uudella autollani ja tunsin suurta ylpeyttä mun pientä vihreää salamaa kohtaan joka kiihtyi liikennevaloissa Kehä 1:llä, ihan muiden mukana, ei jäänyt yhtään. ja joka mahtui pienenpieneen parkkiruutuun, ja jonka takakonttiin mahtui läjä isoja pahvilaatikoita! 

iso pieni mahtavuus!

muuttoon on kolme päivää. 

ja mulla on auto! :)

ps. valion kreikkalainen jugurtti (ei valitettavasti löytynyt luomuna) on sairaan hyvää hunajan ja myslin kanssa. (jälkimmäiset luomuna tottakai.. :) )

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

vähän enemmän siitä..

jos meinaa jotain pysyvämpää ajatella toisen ihmisen kanssa niin jotain samaa pitää luonteissa ja arvoissa olla. toki on totta että "opposites attract", mutta vastakkaisuus ei ole hyvä pohja millekään. paitsi jos on sellainen ihminen, että osaa olla oma itsensä ja pitää arvonsa toisenkin ihmisen "painostuksessa"
mä en ole. 
mä oon sellanen ihminen jota muuttaa ympärillä olevat ihmiset. eli jos mun lähellä on ihminen jonka arvot eivät ole sellaiset kuin itsellä niin mun on tosi vaikea olla. 
tässä nyt pelkästään kyse parisuhteestä vaan ihan ystävyyssuhteista myös. mun on hirveän hankala olla sellaisten ihmisten seurassa jotka ajattelevat pääsääntöisesti rahaa tai rahalla saatavaa onnea. mun on vaikea olla ihmisten seurassa, joska eivät arvosta ystäviä ja muita ihmisiä. mun on vaikea olla ihmisten lähellä jotka eivät välitä ympäristöstä. koska niiden mielipiteet saattavat vaikuttaa omiini ja sitä en halua. 
kerrankin saanut muodostettua itselleen identiteetin mihin on tyytyväinen. en halua, että joudun luistamaan omista periaatteista. 

parisuhteen päättämisen jälkeen olen ollut helpottunut. todella helpottunut. joskus sanoin jollekin, että jos toinen ei kykene elämään mun periaatteiden mukaan niin joutaa pois mun elämästä ja vaikka kärjistetysti sanottukin, niin totta se oli. vaikka en sitä aktiivisesti niin ajatellutkaan. tässä jälkipuidessa vasta tajusin mistä on kyse. 

oh well.. :)

jos ei kumppaniaan arvosta niin ei siinä mitään järkeä ole. 
oliskohan tän puiminen ollut nyt tässä. 
hassua vaan, kun aluksi oli niin ihastunut ja nyt pari kuukautta myöhemmin ei tunne enää mitään. en tiennyt, että kykenen sellaiseen.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

outoa.

luulisi, että surettaa kun uusi suhde joka alkaa niin lupaavasti kaatuu niin nopeasti. 
ei sureta. se oli oikea ratkaisu ja kerrankin osasin tehdä sen ajoissa. 

jos parisuhteesta ei saanut tarvitsemaansa tukea vaan aiheutti lisää stressiä niin ei varmaan ollut se mitä tarvitsen. 
parisuhteen lopettaminen on jännä asia. ei oikein tiedä miten sen tekisi. tietää että pitää tehdä mutta eivaan osaa. ja sitten se tulee ulos suusta ihan väärin. mutta turha sitä on selitellä sen ihmeemmin. jos ei halua olla jonkun kanssa niin sitten on parempi lopettaa se edes jollain tavalla. kun kyseessä ei ole mikään pitkä parisuhde. 

en voi käsittää, että on olemassa ihmisiä jotka kokevat, että purkan voi heittää bussin lattialle. tai että maitotölkki kuuluu biojätteisiin. huoh. 

mä tarviin jonkun joka pitää musta huolta, en sellaista josta mä joudun pitämään huolta. niin se vaan on.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hajuvettä kiitos

Mihin tarkoitukseen hajuvedet on?
Hajuveden avulla ihminen saa itsensä tuoksumaan 'hyvältä'. Se kai on hajuveden ainoa pointti.
Missä hajuvettä käytetään?
Kun lähdetään illalla ulos. Kun halutaan tehdä johonkin vaikutus. Töissä?
Mä tykkään hajuvesistä. Mulla on muutama lemppari. Miehille ja naisille. Mä käytän hajuvettä melko harvoin. Here's why:

Mä oon tuoksuherkkä. Mun henkeen ottaa liian voimakkaat tuoksut ja päätä alkaa särkemään. Tietyt tuoksut saa mut aivastelemaan hullun lailla ja nokan vuotamaan.
Olen huomioinut että yleisin paikka missä mun tuoksu'allergia' on pahimmillään on aamubussi. Miehiä ja naisia bisnesvaatteisan matkalla toimistolle. Hajuvettä lorautettu niin, että se riittää sitten reilusti iltapäivään saakka. Ja teinitytöt matkalla kouluun ällömakeissa tuoksuissaan jota ei edes osata vielä annostella oikein.
Sinänsä niissä tuoksuissa ei ole mitään vikaa, huomaan vaan heti kun astun bussiin, että o'ou, tänään särkee päätä. Sitten kun haistan jonkun tuoksun niin se jää kiinni sieraimiin niin että haistan sen vielä pitkään sen jälkeen kun olen poistunut tuoksun aiheuttajan läheisyydestä.
Miksi pitää tuoksua niin voimakkaalta? Yeensä jokaisella työpaikalla on se joku joka lirautta tuoksuvettä runsaalla kädelä niin, että kaikki huomaavat ja harva siitä nauttii.
Mä opiskelin jonkun aikaa samaan aikaan erään kunin kanssa koka joinain päivinä laittoi luennolle hajuvettä niin runsaast, että mä jouduin lähtemään kesken pois. Koska päätä särki enkä pystynyt keskittymään. En kuitenkaan koskaan sanonut hänelle mitään niin sama toistui jatkuvasti. Mä enkehdannut sanoa, kun jotenkin koin, että hänellä oli suurempi oikeus käyttää hajuvettä kun mulla olla hajuttomassa tilassa.
Vaikka eihän se voi olla niin? Eiks siitä pitäis pystyä sanomaan jos ei pysty olemaan samassa tilassa?

Tätä kirjottaessa (aifounilla btw, ei niin helppoa. Typoja.) olen seissyt bussipysäkillä ällömakealta tuoksuvan lukioikäisen tyttelin vieressä, bussissa jossa tuoksui kakofonisesti ainakin neljä erilaista voimakasta naisten hajuvettä sekä vaihtobussissa joka kulkemastaan reitistä johtuen tuolsui voimakkaasti miesten hajuvesille. Päätä on särkenyt ko kymmenisen minuuttia ja nenä on tukossa. Jälkimmäinen voi johtua myös flunssasta, mutta ei nämä tuoksut ainakaan auta!

Mietithän ensi kerran kun tartut siihen puteliin,että onko nyt aivan pakko?

torstai 28. maaliskuuta 2013

lääketieteellisiä kummastuksia

senkin lisäksi, että kukaan muu ei tietääkseni tunnusta omaavansa vain ja ainoastaan sorbitoliallergiaa, niin on mussa muutenkin ollut lääketieteellisesti ihmeteltävää. 
minähän kävin Jorvin sairaalassa pienessä ortopedisessä operaatiossa viime vuoden tammikuussa. lonkka tähystysleikattiin. siellä oli rusto revennyt nivelestä. yleensä tallaiset tapahtuu jonkin tapaturman yhteydessä. niinkun, että kaatuu ja loukkaantuu, ja että tuollaisen kyllä huomaisi. siis tuollaisen ruston repeämisen. 
no mutta minäpä en ole huomannut. se vaan alkoi kipuilemaan. aina vaan pahemmin ja pahemmin. kävin heti alussa terveyskeskuksessa näyttämässä koipea ja siitä otettuun röntgenit. lääkäri epäili sellaista kun "jäätyneen olkapään syndrooma" tai muu vastaava. eli tila, joka menee ajan kanssa itsestään ohi. kuulemma ei yleensä lonkassa. ei silti lähtenyt epäilemään mitään muutakaan kun ei kuvissa näkynyt mitään synnynnäistäkään muutosta. 
yksi oireista mikä mulla oli tämän lonkkakivun yhteydessä oli se, että koiven venyvyys huononi selvästi. en enää saanut nostettua oikeaa koipea rintaa vasten niinkuin vasenta. se ei vaan venynyt. ja tätä oiretta ei tainnut kukaan lääkäri ottaa vakavasti. kun muutenkin venyin keskivertoa paremmin, siis huonollakin jalalla. mutta oli se kuitenkin merkittävä muutos mun kropan toiminnassa. miksi lääkärit ei ottanut sitä tosissaan on musta vähän outoa. kun näytin, että tämä jalka teki ennen näin, mutta nyt ei enää tee. eiköjust siks kun ihmiset on yksilöinä erilaisia niin se miten jonkun kehon toiminta muuttuu ole erityisen merkittävää?

nyt mulla on vasemmassa kädessä sormien nivelien kipuilua. joskus niitä särkee. sattaa olla pidempiäkin aikoja kun niitä polttaa ja pistää samaan aikaan. voimaa niissä on edelleen samanverran kuin ennenkin, niiden käyttäminen vaan sattuu. ei aina. välillä.
kävin näitä näyttämässä terkkarilla. otti mut ihan tosissaan tällä kertaa. puhuttiin nivelrikosta ja nivelreumasta ja tulehduksesta ja ties mistä. pääsin röntgeniin ja labraan. ottivat musta vielä hitusta tarkemmat tutkimukset, että voidaan ainakin varmuudella sulkea reumat ja tiesmitkä pois.

lääkäriltä tuli sitten kirje reilun viikon päästä. ei reumaa, ei nivelrikkoa, ei tulehdusta, ei degeneraatiomuutoksia eikä destruktiopesäkkeitä, ei syöpymiä, ei kalkkikertymiä. normaali löydös.
mutta ei mitään vinkkiä siitä, että mikähän niissä on. kai ne nyt on kipeet jostain syystä? vähän sellanen olo tuli tuosta, että tässä tulokset, olet terve, kuvittelet. ei mitään mainintaa mistään jatkotutkimuksista tai mistään, että jos vielä kysyttävää, ota yhteyttä tänne tai tuonne.

mitähän jos työterveyslääkäri ei olisi silloin joskus tajunnut, että hetkinen, tän mimmin koipi on ollut kipeä jo pari vuotta ja joutuu olemaan pois töistä sen takia vähän väliä, pitäisköhän sitä tutkia ja laittanut mua ortopedille. mulla olisi vieläkin revenneestä rustosta johtuvia pahoja kipuja jotka haittaisivat mm. kävelemistä. odottelisin edelleen terveyskeskuslääkärin diagnosoiman "jäätyneen olkapään syndrooman" itsekseen häviämistä mun lonkasta (missä se ei juuri koskaan esiinny)

eri työpaikassa olen nyt, mutta työterveyslääkäri vaihtui Mehiläiseen ja tuli siellä uusi työhöntulotarkastus pakollisena. (mun kolesteroliarvot on muuten aivan mahtavat! mä oon ylpeä itestäni!) kerroin työterveyshoitajalle nivelistä, jotka ei sillä hetkellä olleet kipeät. kysyi haluanko lääkärillä käymään asiasta, sanoin, että ei ehkä kannata kun ei nyt satu, sovittiin, että menen käymään kun tilanne päällä, eli kun sattuu. jospa ne oikeesti yksityisellä saa eri koulutuksen kuin julkisella. tuntuvat ainakin noita diagnooseja tekevän enemmän nappiin kuin sinnepäin.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

oho

mä muutan
mä muutan
.... mä... muutan...

MÄ MUUTAN!!
...tuonne :)

vuokravakuuden maksan tänään, vanha kämppä irtisanottu ensi kuun loppuun, viimeinen vuokra maksettu. muuttokortteihin kirjoitettu uusi osoite. mitä vielä? mä muutan!! :)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

MSC ja WWF

tänään angstaa myös kala. 

mä oon aiemminkin maininnut, että en syö tonnikalaa ja musta tonnikalan syöminen noin muutenkin on hyvin turhaa. 
luin Uuden Mustan keskustelupalstaa ja siellä tonnikalasta puhe. varmaan saman keskustelun lukenut kymmenen kertaa ja joka kerta sieltä löytyy hyviä pointteja aina vaan lisää. 

ne jotka muuten kieltäytyvät lopettamasta tonnikalan syömistä "koska se vaan on niin hyvää" on musta jotenkin typeriä.. :D mäkin söisin suklaata 24/7, koska se vaan on niin hyvää. just tällaset vastaväitteet lisää mun maailmaan niitä itsekeskeisiä, itsekkäitä ihmisiä ja angstia siitäkin asiasta. joo, sä saat syödä sitä tonnikalaa "koska se vaan on niin hyvää", mutta se puolustelu! miksi tarvitsee mennä siihen keskusteluun mukaan, jossa ihmiset yrittävät tehdä tiedostavia päätöksiä uhanalaiseksi luokitellun, riistokalastetun eläimen puolesta, jakavat tietoa siitä, että miten asia on. sitten sinne väliin tunkee ne ihmiset, että "aivan sama! mä ainakin syön sitä, koska se vaan on niin hyvää! eikä mitkään hipit saa mua lopettamaan!" ihankun kaikki "hipit" pitäis kans saada syömään tonnikalaa! "nyt kaikki syömään tonnikalaa 'koska se vaan on niin hyvää'"
ja joo, tonnikalassa on proteiinia. kaikkien jotka käy salilla tulee syödä tonnikalaa ja raejuustoa. koska ne on vaan ne oikeet proteiininlähteet, eiks vaan? bullshit. niitä syödään kun ei osata tehdä muuta. ja proteiiniahan on muuallakin kun tonnikalassa ja raejuustossa, vai olenkohan nyt ihan erehtynyt? 

itsehän tosiaan syön just sitä mitä tekee mieli syödä. mä syön vaan asioita jotka maistuu hyvältä. mutta ei mun tarvitse syödä KAIKKEA mikä maistuu hyvältä. tonnikala on hyvää. se on oikeesti tosi hyvää. mutta en mä sitä silti voi syödä. mä luulen, että kovin moni ei söisi saimaannorppaakaan vaikka se olisi maailman parasta ruokaa. (ja sisältäisi enemmän proteiinia kun mikään muu)
asiat tärkeysjärjestykseen muuten! ihmiset ei voi kuvitella syövänsä (ja saa kamalia itkupotkuraivareita nähdessään jonkun syövän) citykaneja. niitä on jokapaikka täynnä, ne on riesa, ja ne on melkolailla terveellistä ruokaa. muttakun ne on söpöjä. voi elämä...

joku tuolla keskustelussa sanoi niin hyvin, että ympäristötietouden ei pitäisi perustua "kaikki tai ei mitään" periaatteelle vaan, että jokainen tekee omat eettset ja ympäristötietoiset valintansa, ne valinnat mihin pystyy ja mitkä kokee mielekkäiksi. mutta turha sitä on tulla puolustelemaan, että "mä tiedän, että tää on uhanalainen, riistokalastettu eläin, mutta syön sitä silti, hähää!" senkun syöt sitä kalaa, mutta ole hiljaa. mä häpeän sun puolesta jos et itse sitä tee.


sellainen sertifikaatti on olemassa kuin MSC. WWF suosittelee tällä sertifikaatilla merkittyjä kalatuotteita. 
WWF:n sivuilla on myös pdf:nä ladattava kalaopas. siinä on lueteltu parempia vaihtoehtoja, niitä mitä kannattaa välttää ja mitä harkita kahteen kertaan. perusteluineen. 

jos tunsit piston sydämessä kun ostit tai söit tonnikalaa, luepa kyseinen dokumentti, kiitos.

edit: ASC sertifikaatti on vastuulisempi sertifikaatti kasvatetulle kalalle ja muulle vesiviljelylle. kannattaa tsekiditsekkaa se kans.


onko väärin olla onnellinen?

ei tietenkään ole. 
mutta silti se on joskus vaikeaa olla oikeesti onnellinen kun ei ole niin pitkään oikeasti ollut ja tuntuu, että kohta jotain kamalaa kuitenkin taas tapahtuu. no kaikkea kamalaa sattuu toki koko ajan. jopa ihan lähipiirissä. ja jotain ihanaa sattuu koko ajan myös. 

tasapaino näiden välillä on se se joka tökkii. ei kovin usein kuule sanottavan, että "en voi nyt suruita kun jollain menee hyvin"
mutta jos jollain menee huonosti niin silloin ei voi iloita. siis omasta puolestaan. eihän se tietenkään ole kovin kohteliasta surulliselle ihmiselle mennä kehumaan kuinka hyvin omat asiat on, mutta ei se kyllä ole kiellettyä nauttia omista iloistaan. 

se kai on mullekin vaikeinta. nauttia hyvästä olosta ilman, että se peittyy jollain murheella. ihan omillakin murheilla. mieli on sellainen, että se etsii jotain vikaa aina kaikesta. ja sitten mä otan ja pilaan kaiken. no ei sentään, en mä pilaa kaikkea. ei se aina ole mun vika. mutta sitten olen tietenkin varautuneempi siihen että jotain menee pieleen. eikä se tunnu niin pahalta. onhan se melko tyhmä tapa ajatella. mutta kun elämässä niin moni asia on mennyt metsään, iloitsi niistä tai sitten ei niin paljon. sen helpommin valitsee sen tavan millä se sitten vähemmän sattuu. mutta tavallaan se on sitten sen asian sabotointia, että ei sitten osaa nauttia siitä eikä sitten saa sitä oikeeta kokemusta siitä. 

oonkohan mä kamalan kyyninen?
mä ehkä muutan.
se on jee.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

keväällä sitten

NYT pitäis olla jo kevät!
ei tällasta -10 astetta ja tuulee kuin keskitalvella. mua alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. eiks normaalisti maaliskuussa jo ala lumet sulamaan? tämä talvi on tuntunut kestävän ikuisuuden!

kun tulee kevät:

mä kerään niitä koivunversoja ja voikukanlehtiä ja teen niistä teetä tai muuta vastaavaa
mä istutan parvekkeelle viimevuotisten tuoksuherneiden versot (pitää ensin kylvää ne)
koitan saada mansikat takaisin eloon parvekkeella. tomaatteja pitää myös kylvää. ehkä yrttejä tänä vuonna taas enempi. jos muistaisin käyttää mniitä vähän enemmän. 

tänä kesänä: 

sukellan enemmän kuin viime vuonna!
kerään luonnon yrttejä
kylvän perunat aiemmin
opin tuntemaan kamomillasaunion ja niiden muiden hämäävien saunioiden eron ja teen kamomillateetä. 

tule aurinko ja sulata meren jää!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

pikku naisia (ja vähän isompiakin)

naistenpäivä

mä en muista kenenkään koskaan antaneen mulle naistenpäiväkukkia. 
mä en ole kovin naisellinen nainen muutenkaan, (ihanko tosi!?!?)
olis se silti kiva joskus saada kukkia joltain pojalta. tulppaaneja. 

facessa pyöritellään ideaa, että kukkien sijasta etuoikeutetulle naiselle, voisivat miehet (tai kuka vaan meitä naisia muistaa) lähettää apua tai vetoomuksia naisten olojen parantamiseksi jossain "ei niin kehittyneissä maissa". 



tässä yksi. 

kuvaa paljon näin naistenpäivänä sitä missä asemassa naiset miehiin verrattuna useimmin ovat. 
surullista, että ei löydy sitä kultaista keskitietä millään. täällä "kehittyneissä" länsimaissa naiset ovat useimmissa asioissa samalla tasolla miesten kanssa, joskus me päästään livahtamaan vähän ohitsekin. 


siinä kampanja lähinnä helsinkiläisille, Amnestyltä löytyy kaikenlaista kun jaksaa hakea. ja on kiinnostunut. muistakaa kaikki, että naisia ei saa kiusata.


Avan artikkeli viime vuodelta. 

miksi naistenpäivä?

no siksi. 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

ruokaa

mulla joskus vaan tulee mieleen joku ruoka mitä haluaisin kokeilla. mä en ollut koskaan tehnyt pinaattilettuja. 

mutta mitä pinaattilettujen kanssa? 
pitäiskö litistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tyhjentää pakastinta viimekesän sienistä? 

tuloksena sineni-pekonitäytteiset pinaattiletut. 

taikina pinaattilettuihin: (näistä tulee noin 10 isohkoa lettua)

½ l  maitoa
2    kananmunaa
3 dl  vehnäjauhoja
1 tl  suolaa
1 rkl  tummaa ruokosokeria
150 g  pakastepinaattia
n. 1 rkl oliiviöljyä

taikina sai turvota lähemmäs tunnin, paistoin öljyssä lettupannulla. 
onnistuivat älyttömän hyvin. 

täyte:

n.3  kevätsipulinvartta
2     valkosipulinkynttä
n.400 g  suppilovahveroita ja vaaleaorakkaita pakkasesta
paketti pekonia
n. 100 g yrttituorejuustoa
n. 1dl parmesanjuustoa raastettuna

sienet, sipuli ja pekoni ruskeaksi pannulla, sekaan muut aineet. 

täytin letut valmiiksi jääkaappiin odottamaan. valmiita lettuja tuli viisi. lämmitin sitten illalla uunissa. päälle koristeeksi raastoin vähän juustoa.

jälkkäriksi tein mustikkarahkaa viime kesän mustikkasadosta. 

2 dl luomu vispikermaa
1tlk luomu maitorahkaa
mustikoita
vaniljasokeria 
hunajaa
karpalojauhetta

vaahdotetusta kermasta osan laitoin pursotinpussiin jolla koristelin jälkkärin..


kuvia ei ole, kun kaikki on jo syöty.. :D

pääsiäisieksi mulle luvattiin tehdä lammaspaistia, valkosipulikermaperunoita ja minttuhyytelöä.. :D sitä odotellessa!

lauantai 23. helmikuuta 2013

inexcusable

kaikki lähtee itsestä. täytyy itse haluta. täytyy itse otaa selvää. täytyy välittää. ei se auta, että joku toinen välittää ja tietää ja tahtoo. 

jos välittää ja tahtoo, mutta ei vaan osaa on helpompi käsittää kun että tietää ja välittääkin, mutta ei vain tahdo. 

ei vissiin ihan näillä tiedoilla aukene tämä ajatusvirta tänään... tiedän ihmisiä, jotka on kauhean empaattisia ja välittää maailmasta ja muista ihmisistä. osa välittää niin paljon, että tekee asioille jotain. niinkun kierrättää roskat, käyttää uusiutuvaa energiaa, tukee kestävää kehitystä. haluaa suojella tätä maailmaa. miettii uusia keinoja miten muokata omaa elämäänsä ja hiilijalanjälkeään tai mitä nyt ikinä haluaakaan. 
sitten on niitä ihmisiä jotka välittävät kyllä. ne empaattiset jotka erityisesti välittävät eläimistä. (jostain syystä nämä ihmiset on kamalan eläinrakkaita) ne ihmiset jotka ovat tietoisia maailman tilasta ja surkuttelevat sitä. mutta eivät kovin paljon tuo tätä ilmi omassa elämässään. allekirjoittavat kyllä kaikki addressit turkistarhausta ja pentutehtailua vastaan, mutta laittavat surutta biot ja muovit samaan roskikseen. valikoivaa välittämistä. onko kyse laiskuudesta vai mistä, koska usein nämä ihmiset ovat myös koulutettuja ja älykkäitä. 
sitten on ne ihmiset jotka elävät vähän kuplassa. tietävät, että maailmassa on virhe, mutta eivät ole vielä tajunneet, että siihen voi itse vaikuttaa. ne jotka ovat tyytyväisenä eläneet omaa elämäänsä tehden mitä ovat tehneet ajattelematta tarkemmin sen vaikutuksia. yleensä nämä henkilöt kyllä, riippuen luonteesta, ottavat vastaan neuvoja ja haluavat muuttaa toimintatapojaan jos nästä asioista heille kertoo. kyse on vaan siitä, että he eivät ole ajatelleet asioita tarkemmin. 

ei kaikkien tarvitse olla tiedostavia hippejä ja maailmanparantajia. kyse on niistä pienistä asioista. ei kaikilla tarvitse olla seitsemää eri roska-astiaa keittiössä. kolmella pääsee jo pitkälle. on hyvä joskus ajatella eläimien oikeuksia, ei välttämättä pelkästään lemmikkieläinten, vaan myös niiden lehmien ja possujen. mutta myös lemmikkien. on hyvä miettiä vähän kaikkea. tehdä niitä pieniä juttuja. 

niinkuin joskus eräs sukeltaja sanoi kysyttäessä että voidaanko itämeri pelastaa: "meidän pitää tehdä se kaikki yhdessä"

maailma voidaan pelastaa. tai ainakin sen tuhoa voidaan hidastaa. mutta meidän kaikkien pitää tehdä jotain. maailma on yhteinen. 

hyvää viikonloppua allihopa!

perjantai 15. helmikuuta 2013

lällällää

eilen oli ystävänpäivä. 
ystävänpäivä on monesti ollut mulle vähän turha päivä. lapsena se oli hauska korttien askartelupäivä, mutta näin aikuisena se on menettänyt vähän merkitystään. jotenkin sitäpaitsi vierastan sitä kaikkea sydän-karkki-rakkaus -teemaa mitä se nykyisin on. varsinkin kun en voi sietää vaaleanpunaista.. :D
kaikesta siitä sisäsyntyisestä lässynlässyn-angstista huolimatta tämä ystävänpäivä meni leppoisissa tunnelmissa. vaikkakin kuudetta pitkää päivää töissä putkeen ja loppuilta ihan vaan sohvalla ja sänkyynkin kymmeneltä kun väsytti. lähikaupasta sai pusun (mansikka) ja kotonakin on suhteellisen siistiä niin ei harmittanut. 
miksi ei angstituta? 
koska joku poika on osoittanut olevansa ihastunut. ja kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta, niin olen minäkin. huoh. sinne meni se angstaus sitten.. :D pessimisti toki olettaa, että tämä on väliaikaista ja että kyllä se vielä palaa. toivottavasti aivot ei kuitenkaan pehmene ihan täysin, että musta ei tule sellanen lässynlässyn.. :D

eilen kävin postista hakemassa tilauksen Ruohonjuuresta. paketissa oli myös yllärinä paketti inkivääriteetä. SIITÄ jos mistä tuli hyvä olo. ja Ruohonjuuren paketin kun avaa niin se on kun avaisi aarrearkun. mitä kaikkea mä tilasinkaan. 

tänään olen hereillä kaksi tuntia liian aikaisin. koska menin nukkumaan kymmenen jälkeen. duh.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kirppis

Tein tuohon viereen tuollaisen kirppis-sivun.

siellä siis on myytävänä tällä hetkellä vaatteita, mutta sinne saattaa toki ilmestyä jotain muutakin jännää. siellä ovat kunns pääsevät oikealle kirppikselle. . jos haluat jotain omaksesi, pistä kommenttia. löytyvät Espoosta. Saa tulla sovittelemaan, voin tarjota vaikka teetä. :)

torstai 31. tammikuuta 2013

Maisema vähän korkeammalta.

pakkasta oli noin kolme astetta. tie oli vähän liukkaanoloinen kun ajoimme yhdentoista aikaan sunnuntaina tallin pihaan. Dani oli parkkipaikkaa vastaapäätä olevassa tarhassa, muuta Junnua ei näkynyt missään. kävimme hakemassa tallista riimunnarut ja kytkimme sähköaidat pois käytöstä. Dani tuli portille vastaan korvat eteenpäin ojossa, haisteli minua hetken, antoi kiinnittää riimunnarun ja kulki reippaasti perässä talliin. Jätin Danin karsinaan hetkeksi kun kävimme metsästämässä Junnun toisesta tarhasta. Junnun seurana oli Tritla, entinen varsa, tynyrimäinen issikkatamma, joka olisi myös halunnut lähteä tarhasta. ei kuitenkaan rynninyt päälle niinkuin joskus vielä varsana.
tallissa oli melko lämmin kun ovet piti visusti kiinni. Karvista hieman vaaleampi kissanrontti maukui surkealla äänellään Danin karsinan oven päältä ja vaati rapsutuksia. Dani oli lähes puhdas. kiinnitin varmaan ensimmäistä kertaa siihen, että Danilla on täyssukat ristikkäisissä jaloissa. nyt loistivat vitivalkoisina punaruskean karvan seassa. tilsat oli kaikissa kavioissa, mutta lähtivät irti melko helposti. tilsakumi oli oikeassa etusessa, mutta ei siitä tuntunut olevan merkittävää hyötyä. onneksi oli hokit kaikissa kengissä.
Dani on kiltti hoitaa, saattaa säpsähdillä joskus äkkinäisiä liikkeitä. varusteet päälle, kaviokoukku taskuun tilsoja varten ja ulos tallista. Dani ei meinaa pysyä paikallaan selkäännousun jälkeen kun pitäisi jalustimia lyhennellä. satulavyö jäi hieman löysälle kun en saanut sitä itse kiristettyä selästä.
Dani oli reippaalla tuulella heti kun lähdimme kävelemään pitkin lumista hiekkatietä. askelet tuntuivat heti alusta tukevilta, eikä kenhät lipsuneet kertaakaan vaikka alussa vähän jännitimme varsinkin alkumatkalla olevaa jyrkkää alamäkeä. Danin kanssa otimme heti johtoaseman, kun vanhasta tottumuksesta tiesin Danin korvien osoittavan nätisti eteenpäin vain jos Junnu on takana. heti jos se pyrkii ohitse, kääntyy ensin toinen korva taakse ja sitten toinen. onhan Junnu toki huomattavasti pienempi, ilmeisesti russi, ja Danin on vaikea pysyä Junnun tahdissa jos ollaan perässä.
ensimmäisen ylämäen jälkeen on metsässä kohta mitä Dani on pelästynyt joka kerta niin, että on pitänyt ottaa oikein sivuaskelia ja on saanut tehdä töisä, että päästään siitä ohi. nyt käveltiin kohdasta ohi korvat hörössä ilman pienintäkään sätkyä. seuraava postilaatikkorykelmäkään ei saanut aikaiseksi muuta kuin pientä mulkoilua. 
alkukävelyiden jälkeen kokeilimme tien pitävyyttä ravissa. piti hyvin ja ravasimmekin pitkän pätkän, tie kulkee ison autohallin ohi, toisella puolella on postilaatikoita rivissä ja toisella puolella kuorma-autoja parkissa. niiden läpi ravasimme ottaen sivuaskelia sinne tänne, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin. pohkeen ulkosyrjiä alkoi kolottamaan keventämisestä jo tässä vaiheessa, pitäisi käydä oseammin ratsastamassa, että näitä vaivoja ei tulisi joka kerta.
käännyimme metsätielle, joka oli alkumatkasta melko paksun lumihangen peitossa. kävelimme kuitenkin eteenpäin varovasti ja ensimmäisen alamäen jälkeen huomasimme tien olevan ihanan pehmeä ja lunta ei ollut niin paljon kun aluksi pelkäsimme. Dani vähän kummasteli puoliksi jäätynyttä koskea jonka ylitimme siltaa pitkin. mutta eipä se kovin pelottava ole kesälläkään vaikka vesi kuinka kuohuaa. todettuamme pohjan hyvän kunnon päästiinkin ottamaan ensimmäinen laukkapätkä. Danilla oli taas vauhti päällä, ja en viitsinyt päästää menemään kovin kovaa vauhtia. takaa tuli heti valituksia että menimme liian kovaa.
laukkasimme lähes kaikki suorat ja ylämäet, Danin into ei laantunut, vaan meno oli melko vauhdikasta. jossain vaiheessa vastan tuli pari koiraa. ajattelin jo, että noniin se on menoa sitten, mutta Dani otti räksyttävät koirat tyynen rauhallisesti. vähän harmitti kun joutui kävelemään ohi. vain yhdessä kohtaa oli metsässä jotain jännää ja meinattiin kääntyä takaisin kotia päin, mutta sekin onneksi käynnissä.
metsätie päätyy asuinalueelle, jossa melko leveä hiekkatie jatkuu isommalle tielle asti. matkalla on hyviä laukkamäkiä ja ravipätkiä, aluksi näytti vähän liukkaalta, mutta ei kuitenkaan ollut.
Ravissa aloin löytämään hyvää istuntaa ja ensimmäistä kertaa tajusin tuntuman kyynärpäästä hevosen suuhun. Minulla kun on lyhyet olkavarret niin yritän aina työntää käsiä liian alas kohti hevosen kaulaa ja silloin tuntuma kuolaimiin on oikeastaan ranteen varassa. Nyt pudotin reilusti olkapäät alas. Rentoutin ranteet ja siirsin jouston kyynärpäähän ja hartiaan. Kädet nostin hieman korkeammalle. Vaikea selittää mutta toimi.
Takaisinpäin matka olikin sitten melkolailla railakkaampi. Päästin Danin kunnolla irrottelemaan pari pätkää ja nelille siirryttiinkin ainakin kerran. Takaa tuli valitusta liian kovasta vauhdista, mutta tällä kertaa ei rento laukka löytynyt. Vaihtoehdot oli vauhdikas laukka tai ravi. Yritin loppumatkaksi saada Dania rentoutumaan, laukkapätkiä oli enää turha ottaa, niissä se vaan kuumeni liikaa. Käytiin tekemässä vielä tallilta toiseen suuntaan lähtevä lenkki puoleen väliin jolloin sain Danin viimein ravaamaan rennosti hötkyilemättä.
Tallille saapui siis kaksi hieman hikistä ratsua hikisten ratsastajien kanssa. Tilsoja ei oikeastaan ehtinyt matkalla kertyä ollenkaan. Ainakaan häiritsevästi. Teillä oli niin vähän irtolunta,  että niistä ei tarttunut ja metsässä kertynyt lumi tippui nopeasti kavioista kovemmalla tiellä.
Harjattiin, juotettiin ja loimitettiin ratsut tallissa, palkkioksi saivat kuivattua leipää. Dani teki niin hienon kumarruksen molempien etujalkojen väliin kun tarjosin vatsan alta leipää, että sai siitä lisäkiitoksia. Valtavan taitava! :)
Tarhaan mentiin reipasta ravia kun energiaa tuntui olevan edelleen. Sain vielä Danilta muksauksen otsalla hartiaan hyvästiksi ennen kuin se marssi heinäkasan kimppuun.
Junnu ja Dani viime syksynä lenkin jälkeen.
Jo heti illalla tiesi, että lihakset tulevat olemaan kipeät. Ja niin ne ovatkin, ei taida olla lihasryhmää joka ei olisi hellänä vielä näin kolmen päivän päästä. Se joka väittää että ratsastus ei ole urheilua saa mun puolesta mennä tiedät kyllä minne.. :D

koska edellinen kuva ei jostain syystä latautunut oikein, vaihdetaan se tähän.. :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Zalando

miten voi olla että tuollanen mainos on olemassa? siis Zalandon nettikaupan mainos. telkkarimainos. jossa nainen kirkuu vissiinkin onnesta kun saa uudet kengät tai jotain. mies piilossa kaapissa kun on niin kamalaa kun nainen shoppaa niin halpoja kenkiä. miksi se mies on edes piilossa? miksi se on niin kamalaa, että nainen shoppaa verkkokaupasta kenkiä. pahempi kai se olis jos se nainen raahaisi sen miehen sinne kenkäostoksille mukaan. ja OMG miten voikin olla niin pelottavaa, että saa niin halvalla kenkiä. siis ihan oikeesti!!! mä en voi käsittää, että tuollasta stereitypiamanontaa voi vieläkin olla! 
ja ihan tosissaan: ONKO TUOLLAISIA NAISIA MUKA OLEMASSA?? ja onko tuollaisia miehiä jotka ajattelevat naisista noin?? 
mulla nousee kuume kun oon niin vihanen tuollasesta mainonnasta. kaikenlaista paskamainontaa minäkin siedän, mutta en tuollasta. 
mä ymmärrän stereotypiat mainonnassa oikein mainiosti, ne toimii. tässä tapauksessa ei. mainos on halventava naisia kohtaan, miehiä kohtaan ja muotia kohtaan. mainos on kaikenkaikkiaan ehkä suunnattu rikkaille amerikkalaisille kotirouville. ei Suomessa näin. 
hävetkää.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

mikä juntti...

mun määritelmä juntille on noin kolmekymppinen mies. joskus naisetkin voi olla juntteja, vaan niille on yleensä oma sanansa. 
juntti ei ehkä ajattele elämää niin tarkkaan. juntti haluaa paljon rahaa ja omaisuutta. juntilla on nopea auto ja hieno kello ja uusin älypuhelin. 
kun juntti matkustaa niin juntti valitsee valmismatkan. sellaisen jossa on opas mukana ja kokoajan käytettävissä. juntti syö hienossa ravintolassa pippuripihvin ja ottaa siitä kuvan kännykällä. juntin mielestä kokoomus on paras puolue, koska kaikkihan elämässä on kiinni rahasta. juntti saattaa myös kannattaa perussuomalaisia, koska ei pidä siitä, että "maahanmuuttajat vie meidän kaikki rahat". 
juntti ei ajattele mitä laittaa suuhunsa. tai kunhan se on kallista ja "hienoa". juntti ei ajattele miten se sähkö tulee lamppuun eikä miten se bensa siihen autoon. juntin mielestä on hienoa juoda kalliita konjakkeja ja viskejä ja viinejä, koska ne on varmasti todella hyviä koska ne on kalliita. ja että kaikki muut pitää häntä hienostuneena ja rikkaana kun hän juo kalliita konjakkeja. 
juntilla on paljon kavereita, koska juntti nyt vaan on niin cool.  juntti valittaa tyttöystävästään tai vaimostaan muille junteille. kuinka se mäkättää tai komentelee ja ei tee muuta kun shoppailee tai tekee jotain hölmöjä naistenjuttuja. juntilla on näköjään stereotypianainen. sellainen joka on vähän tyhmä ja tarvitsee junttimiestään vaihtamaan lampun polttimon tai palohälyttimen patterin. ja juntti on ylpeä siitä, että osaa itse tehdä sen. tai kehuskelee sillä kuinka voi tilata jonkun duunarin tekemään sen. mutta silloin on kyseessä megajuntti. juntti elää varmasti melko mukavaa elämää. juntti ei murehdi liikoja, ei välitä. juntin mielestä ihmisen on tarkoituskin käyttää kaikki luonnonvarat lppuun, sitä varten ne on. vaiikka juntti elää melko mukavan näköistä ja oloista elämää niin sen sijaan, että olisin onnellinen juntti, olen mielummin neuroottinen hippi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

henkinen kipu

väkivalta toista henkilöä kohtaan jättää aina jälkensä. fyysinen väkivalta jättää fyysisiä jälkiä, henkinen väkivalta jättää jäljet sieluun. niitä ei näe ulkoapäin, mutta ne voivat olla jopa pahemmin rampauttavia kuin fyysiset jäljet. 
meillä ei oikein ole valmiuksia hoitaa näitä henkisen väkivallan uhreja. vain jos väkivalta on fyysistä, asialle voidaan tehdä jotain. 
on koulukiusausta, on työpaikkakiusausta, on rasismia, on parisuhdeväkivaltaa. on välinpitämättömyyttä. 
fyysiset haavat hoidetaan. niihin on helppoa saada apua, terveyskeskuksessa paikataan haavat, korjataan luut, annetaan lääkkeitä. mutta jos on haava sielussa, vaihtoehdot ovat vähissä. kynnys mennä terveyskeskukseen tällaisessa asiassa on niin korkea, että kuka menee? 
joskus kuitenkin tämäkin haava saattaa olla niin paha, että sen kanssa on vaikea elää. niinkuin avoin haava, joka vihlaisee joka kerta kun siihen osuu. se voi tuntua siltä kuin eläisi murtuneen sormen kanssa jota kukaan ei halua korjata. ihmiset ympärillä ei vaan näe sitä, vaikka heiluttaa nenän edessä. "katsokaa, se on murtunut, siihen sattuu", kohauttavat vain hartioitaan. jatkavat omaa elämäänsä. koska jos sitä ei näe, se ei ole olemassa. jos ei tule verta, ei voi sattua. 
minusta tuntuu, että henkisen väkivallan uhrit ovat niitä kaikista vahvimpia. heidän on elettävä haavojensa kanssa päivittäin. tosin en ole sitä mieltä, että ihmisen on oltava vahva ja kestettävä kaikki mikä eteen tulee. mutta mitä tehdä jos ei jaksa? kun kaikki menee niin vaikeaksi, että ei enää pysty elämään normaalisti. sitten kyllä hoitoa saa. on masennuslääkkeitä, on työkyvyttömyyseläkkeitä, sairaaloita. leima otsassa. 
miksei paha olo ole sen arvoista, että siihen saisi apua? miksi flunssan takia pääsee lääkärille, saa lääkkeitä ja sympatiaa, hoitoa. mutta jos on haava sielussa, ei saa mitään. 
kun on itsellä kaikki hyvin, on vaikeaa ymmärtää miltä tuntuu kun toista sattuu. sitä ajattelee vaan, että kun ryhdistäytyy niin se menee pois. ravista suru pois. oliskin niin helppoa...