juttelin ystävän kanssa muutama päivä sitten siitä miä on henkinen valaistuminen ja miten sen saavuttaa.
nää on taas niitä asioita joissa on erilaisia tapoja riippuen kuka ja millainen ihminen on kyseessä. aiheesta voi opiskella kirjoista, voi käydä jonkun Gurun luona, voi meditoida, käyttää psykedeelejä tai sitten vaan miettiä asioita.
siitäkin, mikä on valaistumista, voidaan varmasti olla monta mieltä. voiko olla valaistunut, tietämättä mitä valaistuminen on?
tässä nyt sitten mielipiteeni tähän asiaan.
valaistunut, hmm.. on tietoinen itsestään, tuntee istsensä niin hyvin, että ei ole enää sisäisiä ristiriitoja. tai jos on niin osaa käsitellä ne ennen kuin niistä koituu ongelmia. valaistunut tuntee myös miten maailma toimii, miten ihmiset ympärillä käyttäytyvät eri tilanteissa, miten luonnon kiertokulku kulkee eteenpäin. valaistunut voi opettaa muita, mutta ei tuputa, valaistunut ei riitele mielipiteistä.
miten tulla valaistuneeksi? mun mielestä valaistuminen tulee sisältä. jokaisessa ihmisessä on jo taito ja kyky tulla valaistuneeksi. se miten sen saa esille riippuu tosiaan ihmisestä. mielestäni on aivan mahdollista valaistua pelkästään pohtimalla asioita, yksin tai jonkun toisen kanssa. varsinkin kun keskustelee jonkun toisen kanssa huomaa oppivansa itsestään asioita. tai tajuavansa omia käytösmallejaan, kun saa vertailukohdan.
toisilla ihmisillä on vaikeampi ajatella omia tunteitaan tai käytöstään. he tarvitsevat enemmän apua ulkopuolelta, kirjoista tai gurulta. meditointi voi auttaa monessa tapauksessa, kun tyhjentää päänsä "joutavista" ajatuksista niin voi saada merkittäviä havaintoja itsestään. psykedeelit tuntuvat olevan joku muoti-ilmiö tällä "alalla". itseäni ne lähinnä pelottavat ja tuntuvat vastenmieliseltä ajatukselta. mutta koska yritän olla avoin kaikenlaisille ajatuksille, (itse en siis missään nimessä koskaan halua kokeilla mitään kyseisiä tuotteita!) pystyn jotenkin ymmärtämään sen mitä niistä voi saada irti. jos luonteeltaan on niin estynyt, että ei pääse miettimällä tai meditoimalla käsiksi omaan itseensä niin sienillä tms voi varmasti avata portteja. mä en vaan voi sille mitään, että koen kyseisten tuotteiden käyttämisen olevan heikkoutta.
suurempi kysymys sitten onkin etkä, että onko valaistumisesta jotain merkittävää hyötyä? riippuu kai mitä elämältään hakee. jos etsii elämälleen täyttä ymmärrystä ja tyyneyttä niin valaistuminen on varmaan se mihin kannattaa pyrkiä. itse en niinkään koe oleelliseksi täydellistä valaistumista. enemmän koen hyödylliseksi saada elämäänsä pieniä valaistumisen hetkiä. kuitenkin koko elämä on jatkuvaa oppimista ja oppimista tapahtuu ennenkaikkea virheiden kautta. ehkä sitä sitten kuolinvuoteellaan tajuaa ymmärtävänsä oman elämänsä tarkoituksen. jos on avoin ymmärtämään. toivon ainakin, että en itse katkeroidu, vaikka joutuisinkin elämäni oppimaan vaikeuksien kautta.
jälkiajatuksena: suolaton puuro on todella pahaa!
