torstai 28. maaliskuuta 2013

lääketieteellisiä kummastuksia

senkin lisäksi, että kukaan muu ei tietääkseni tunnusta omaavansa vain ja ainoastaan sorbitoliallergiaa, niin on mussa muutenkin ollut lääketieteellisesti ihmeteltävää. 
minähän kävin Jorvin sairaalassa pienessä ortopedisessä operaatiossa viime vuoden tammikuussa. lonkka tähystysleikattiin. siellä oli rusto revennyt nivelestä. yleensä tallaiset tapahtuu jonkin tapaturman yhteydessä. niinkun, että kaatuu ja loukkaantuu, ja että tuollaisen kyllä huomaisi. siis tuollaisen ruston repeämisen. 
no mutta minäpä en ole huomannut. se vaan alkoi kipuilemaan. aina vaan pahemmin ja pahemmin. kävin heti alussa terveyskeskuksessa näyttämässä koipea ja siitä otettuun röntgenit. lääkäri epäili sellaista kun "jäätyneen olkapään syndrooma" tai muu vastaava. eli tila, joka menee ajan kanssa itsestään ohi. kuulemma ei yleensä lonkassa. ei silti lähtenyt epäilemään mitään muutakaan kun ei kuvissa näkynyt mitään synnynnäistäkään muutosta. 
yksi oireista mikä mulla oli tämän lonkkakivun yhteydessä oli se, että koiven venyvyys huononi selvästi. en enää saanut nostettua oikeaa koipea rintaa vasten niinkuin vasenta. se ei vaan venynyt. ja tätä oiretta ei tainnut kukaan lääkäri ottaa vakavasti. kun muutenkin venyin keskivertoa paremmin, siis huonollakin jalalla. mutta oli se kuitenkin merkittävä muutos mun kropan toiminnassa. miksi lääkärit ei ottanut sitä tosissaan on musta vähän outoa. kun näytin, että tämä jalka teki ennen näin, mutta nyt ei enää tee. eiköjust siks kun ihmiset on yksilöinä erilaisia niin se miten jonkun kehon toiminta muuttuu ole erityisen merkittävää?

nyt mulla on vasemmassa kädessä sormien nivelien kipuilua. joskus niitä särkee. sattaa olla pidempiäkin aikoja kun niitä polttaa ja pistää samaan aikaan. voimaa niissä on edelleen samanverran kuin ennenkin, niiden käyttäminen vaan sattuu. ei aina. välillä.
kävin näitä näyttämässä terkkarilla. otti mut ihan tosissaan tällä kertaa. puhuttiin nivelrikosta ja nivelreumasta ja tulehduksesta ja ties mistä. pääsin röntgeniin ja labraan. ottivat musta vielä hitusta tarkemmat tutkimukset, että voidaan ainakin varmuudella sulkea reumat ja tiesmitkä pois.

lääkäriltä tuli sitten kirje reilun viikon päästä. ei reumaa, ei nivelrikkoa, ei tulehdusta, ei degeneraatiomuutoksia eikä destruktiopesäkkeitä, ei syöpymiä, ei kalkkikertymiä. normaali löydös.
mutta ei mitään vinkkiä siitä, että mikähän niissä on. kai ne nyt on kipeet jostain syystä? vähän sellanen olo tuli tuosta, että tässä tulokset, olet terve, kuvittelet. ei mitään mainintaa mistään jatkotutkimuksista tai mistään, että jos vielä kysyttävää, ota yhteyttä tänne tai tuonne.

mitähän jos työterveyslääkäri ei olisi silloin joskus tajunnut, että hetkinen, tän mimmin koipi on ollut kipeä jo pari vuotta ja joutuu olemaan pois töistä sen takia vähän väliä, pitäisköhän sitä tutkia ja laittanut mua ortopedille. mulla olisi vieläkin revenneestä rustosta johtuvia pahoja kipuja jotka haittaisivat mm. kävelemistä. odottelisin edelleen terveyskeskuslääkärin diagnosoiman "jäätyneen olkapään syndrooman" itsekseen häviämistä mun lonkasta (missä se ei juuri koskaan esiinny)

eri työpaikassa olen nyt, mutta työterveyslääkäri vaihtui Mehiläiseen ja tuli siellä uusi työhöntulotarkastus pakollisena. (mun kolesteroliarvot on muuten aivan mahtavat! mä oon ylpeä itestäni!) kerroin työterveyshoitajalle nivelistä, jotka ei sillä hetkellä olleet kipeät. kysyi haluanko lääkärillä käymään asiasta, sanoin, että ei ehkä kannata kun ei nyt satu, sovittiin, että menen käymään kun tilanne päällä, eli kun sattuu. jospa ne oikeesti yksityisellä saa eri koulutuksen kuin julkisella. tuntuvat ainakin noita diagnooseja tekevän enemmän nappiin kuin sinnepäin.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

oho

mä muutan
mä muutan
.... mä... muutan...

MÄ MUUTAN!!
...tuonne :)

vuokravakuuden maksan tänään, vanha kämppä irtisanottu ensi kuun loppuun, viimeinen vuokra maksettu. muuttokortteihin kirjoitettu uusi osoite. mitä vielä? mä muutan!! :)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

MSC ja WWF

tänään angstaa myös kala. 

mä oon aiemminkin maininnut, että en syö tonnikalaa ja musta tonnikalan syöminen noin muutenkin on hyvin turhaa. 
luin Uuden Mustan keskustelupalstaa ja siellä tonnikalasta puhe. varmaan saman keskustelun lukenut kymmenen kertaa ja joka kerta sieltä löytyy hyviä pointteja aina vaan lisää. 

ne jotka muuten kieltäytyvät lopettamasta tonnikalan syömistä "koska se vaan on niin hyvää" on musta jotenkin typeriä.. :D mäkin söisin suklaata 24/7, koska se vaan on niin hyvää. just tällaset vastaväitteet lisää mun maailmaan niitä itsekeskeisiä, itsekkäitä ihmisiä ja angstia siitäkin asiasta. joo, sä saat syödä sitä tonnikalaa "koska se vaan on niin hyvää", mutta se puolustelu! miksi tarvitsee mennä siihen keskusteluun mukaan, jossa ihmiset yrittävät tehdä tiedostavia päätöksiä uhanalaiseksi luokitellun, riistokalastetun eläimen puolesta, jakavat tietoa siitä, että miten asia on. sitten sinne väliin tunkee ne ihmiset, että "aivan sama! mä ainakin syön sitä, koska se vaan on niin hyvää! eikä mitkään hipit saa mua lopettamaan!" ihankun kaikki "hipit" pitäis kans saada syömään tonnikalaa! "nyt kaikki syömään tonnikalaa 'koska se vaan on niin hyvää'"
ja joo, tonnikalassa on proteiinia. kaikkien jotka käy salilla tulee syödä tonnikalaa ja raejuustoa. koska ne on vaan ne oikeet proteiininlähteet, eiks vaan? bullshit. niitä syödään kun ei osata tehdä muuta. ja proteiiniahan on muuallakin kun tonnikalassa ja raejuustossa, vai olenkohan nyt ihan erehtynyt? 

itsehän tosiaan syön just sitä mitä tekee mieli syödä. mä syön vaan asioita jotka maistuu hyvältä. mutta ei mun tarvitse syödä KAIKKEA mikä maistuu hyvältä. tonnikala on hyvää. se on oikeesti tosi hyvää. mutta en mä sitä silti voi syödä. mä luulen, että kovin moni ei söisi saimaannorppaakaan vaikka se olisi maailman parasta ruokaa. (ja sisältäisi enemmän proteiinia kun mikään muu)
asiat tärkeysjärjestykseen muuten! ihmiset ei voi kuvitella syövänsä (ja saa kamalia itkupotkuraivareita nähdessään jonkun syövän) citykaneja. niitä on jokapaikka täynnä, ne on riesa, ja ne on melkolailla terveellistä ruokaa. muttakun ne on söpöjä. voi elämä...

joku tuolla keskustelussa sanoi niin hyvin, että ympäristötietouden ei pitäisi perustua "kaikki tai ei mitään" periaatteelle vaan, että jokainen tekee omat eettset ja ympäristötietoiset valintansa, ne valinnat mihin pystyy ja mitkä kokee mielekkäiksi. mutta turha sitä on tulla puolustelemaan, että "mä tiedän, että tää on uhanalainen, riistokalastettu eläin, mutta syön sitä silti, hähää!" senkun syöt sitä kalaa, mutta ole hiljaa. mä häpeän sun puolesta jos et itse sitä tee.


sellainen sertifikaatti on olemassa kuin MSC. WWF suosittelee tällä sertifikaatilla merkittyjä kalatuotteita. 
WWF:n sivuilla on myös pdf:nä ladattava kalaopas. siinä on lueteltu parempia vaihtoehtoja, niitä mitä kannattaa välttää ja mitä harkita kahteen kertaan. perusteluineen. 

jos tunsit piston sydämessä kun ostit tai söit tonnikalaa, luepa kyseinen dokumentti, kiitos.

edit: ASC sertifikaatti on vastuulisempi sertifikaatti kasvatetulle kalalle ja muulle vesiviljelylle. kannattaa tsekiditsekkaa se kans.


onko väärin olla onnellinen?

ei tietenkään ole. 
mutta silti se on joskus vaikeaa olla oikeesti onnellinen kun ei ole niin pitkään oikeasti ollut ja tuntuu, että kohta jotain kamalaa kuitenkin taas tapahtuu. no kaikkea kamalaa sattuu toki koko ajan. jopa ihan lähipiirissä. ja jotain ihanaa sattuu koko ajan myös. 

tasapaino näiden välillä on se se joka tökkii. ei kovin usein kuule sanottavan, että "en voi nyt suruita kun jollain menee hyvin"
mutta jos jollain menee huonosti niin silloin ei voi iloita. siis omasta puolestaan. eihän se tietenkään ole kovin kohteliasta surulliselle ihmiselle mennä kehumaan kuinka hyvin omat asiat on, mutta ei se kyllä ole kiellettyä nauttia omista iloistaan. 

se kai on mullekin vaikeinta. nauttia hyvästä olosta ilman, että se peittyy jollain murheella. ihan omillakin murheilla. mieli on sellainen, että se etsii jotain vikaa aina kaikesta. ja sitten mä otan ja pilaan kaiken. no ei sentään, en mä pilaa kaikkea. ei se aina ole mun vika. mutta sitten olen tietenkin varautuneempi siihen että jotain menee pieleen. eikä se tunnu niin pahalta. onhan se melko tyhmä tapa ajatella. mutta kun elämässä niin moni asia on mennyt metsään, iloitsi niistä tai sitten ei niin paljon. sen helpommin valitsee sen tavan millä se sitten vähemmän sattuu. mutta tavallaan se on sitten sen asian sabotointia, että ei sitten osaa nauttia siitä eikä sitten saa sitä oikeeta kokemusta siitä. 

oonkohan mä kamalan kyyninen?
mä ehkä muutan.
se on jee.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

keväällä sitten

NYT pitäis olla jo kevät!
ei tällasta -10 astetta ja tuulee kuin keskitalvella. mua alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. eiks normaalisti maaliskuussa jo ala lumet sulamaan? tämä talvi on tuntunut kestävän ikuisuuden!

kun tulee kevät:

mä kerään niitä koivunversoja ja voikukanlehtiä ja teen niistä teetä tai muuta vastaavaa
mä istutan parvekkeelle viimevuotisten tuoksuherneiden versot (pitää ensin kylvää ne)
koitan saada mansikat takaisin eloon parvekkeella. tomaatteja pitää myös kylvää. ehkä yrttejä tänä vuonna taas enempi. jos muistaisin käyttää mniitä vähän enemmän. 

tänä kesänä: 

sukellan enemmän kuin viime vuonna!
kerään luonnon yrttejä
kylvän perunat aiemmin
opin tuntemaan kamomillasaunion ja niiden muiden hämäävien saunioiden eron ja teen kamomillateetä. 

tule aurinko ja sulata meren jää!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

pikku naisia (ja vähän isompiakin)

naistenpäivä

mä en muista kenenkään koskaan antaneen mulle naistenpäiväkukkia. 
mä en ole kovin naisellinen nainen muutenkaan, (ihanko tosi!?!?)
olis se silti kiva joskus saada kukkia joltain pojalta. tulppaaneja. 

facessa pyöritellään ideaa, että kukkien sijasta etuoikeutetulle naiselle, voisivat miehet (tai kuka vaan meitä naisia muistaa) lähettää apua tai vetoomuksia naisten olojen parantamiseksi jossain "ei niin kehittyneissä maissa". 



tässä yksi. 

kuvaa paljon näin naistenpäivänä sitä missä asemassa naiset miehiin verrattuna useimmin ovat. 
surullista, että ei löydy sitä kultaista keskitietä millään. täällä "kehittyneissä" länsimaissa naiset ovat useimmissa asioissa samalla tasolla miesten kanssa, joskus me päästään livahtamaan vähän ohitsekin. 


siinä kampanja lähinnä helsinkiläisille, Amnestyltä löytyy kaikenlaista kun jaksaa hakea. ja on kiinnostunut. muistakaa kaikki, että naisia ei saa kiusata.


Avan artikkeli viime vuodelta. 

miksi naistenpäivä?

no siksi. 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

ruokaa

mulla joskus vaan tulee mieleen joku ruoka mitä haluaisin kokeilla. mä en ollut koskaan tehnyt pinaattilettuja. 

mutta mitä pinaattilettujen kanssa? 
pitäiskö litistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tyhjentää pakastinta viimekesän sienistä? 

tuloksena sineni-pekonitäytteiset pinaattiletut. 

taikina pinaattilettuihin: (näistä tulee noin 10 isohkoa lettua)

½ l  maitoa
2    kananmunaa
3 dl  vehnäjauhoja
1 tl  suolaa
1 rkl  tummaa ruokosokeria
150 g  pakastepinaattia
n. 1 rkl oliiviöljyä

taikina sai turvota lähemmäs tunnin, paistoin öljyssä lettupannulla. 
onnistuivat älyttömän hyvin. 

täyte:

n.3  kevätsipulinvartta
2     valkosipulinkynttä
n.400 g  suppilovahveroita ja vaaleaorakkaita pakkasesta
paketti pekonia
n. 100 g yrttituorejuustoa
n. 1dl parmesanjuustoa raastettuna

sienet, sipuli ja pekoni ruskeaksi pannulla, sekaan muut aineet. 

täytin letut valmiiksi jääkaappiin odottamaan. valmiita lettuja tuli viisi. lämmitin sitten illalla uunissa. päälle koristeeksi raastoin vähän juustoa.

jälkkäriksi tein mustikkarahkaa viime kesän mustikkasadosta. 

2 dl luomu vispikermaa
1tlk luomu maitorahkaa
mustikoita
vaniljasokeria 
hunajaa
karpalojauhetta

vaahdotetusta kermasta osan laitoin pursotinpussiin jolla koristelin jälkkärin..


kuvia ei ole, kun kaikki on jo syöty.. :D

pääsiäisieksi mulle luvattiin tehdä lammaspaistia, valkosipulikermaperunoita ja minttuhyytelöä.. :D sitä odotellessa!