shampoottomuus-idea kummittelee mielessä.
haluaisin kokeilla kyllä hiusten kemikaalitonta elämää jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä en aio kokonaan lopettaa hiusten pesemistä. (ostin nimittäin hetki sitten tarjouksesta vaikka mitä kamalia kemikaalikoktaileja tukkani puhdistusta varten.) ajattelin kuitenkin selkeästi vähentää pesemistä ja siinä olen onnistunut jossain määrin. kerran viikossa shampoopesu onnistuu ihan hyvin.
oikeestaan hiusten peseminen ei ole musta se kamalin osuus vaan tämän pehkon kuivaaminen koska itestään tämä kuivuu noin viikossa. en siis lähde vesipesemään päivittäin vaan ihan puhtaasti nykäsen suihkuun mennessä tukan ylös ja annan sen olla. muitoilutuotteita kun en käytä niin ei niitä kemikaaleja tarvitsekaan.
kirjoituksia asiasta lukiessani huomasin monen ihmettelevän miten urheileva henkilö voi olla pesemättä tukkaansa. noh. kokeilin. kävin salilla ja sen sijaan, että pesisin luonnollisesti hikipääni shampoolla niin pesinkin vaan vedellä. eipä se tukka siitä ihmeemmin likaantunut, hikeentyi vaan. lähteehän se hiki vartaloltakin vaan vedellä. ja niin lähtee tukastakin. kuivasin viileällä puhalluksella (mitä muutenkin suosittelen "likaiselle" tukalle ainakin, ei ainakaan kuuma ilma hiosta enempää) ja jep, tukka kiilsi ja oli puhtaan tuntuinen. jes.
hiusten kunto tuntuu paranevan mitä harvemmin hiuksia pesee. säännöllinen harjaus tiheällä luonnonharjalla kiillottaa latvatkin kivasti ja vesipestyn tukankin saa kevyellä suoristusrautakäsittelyllä hapsuttomaksi.
päätin jo muutamia kuukausia sitten palauttaa hiuksiini sen valtavan kauniin maantienharmaan oman värin. ei mikään helppo projekti näin pitkään tukkaan. varsinkaan kun miettii mitä kaikkea käsittelyä latvasta löytyy. se on nimittäin ollut lähes musta ja vitvalkoinen vuorotellen.. :D vuosi sitten lähti lopullisesti tumma väri ja kaikki muukin väri ja blondasin hyvin vaaleaksi. siitä olen yrittänyt sävyttää hieman tummemmaksi kuitenkin niin, että ei ole liian huomiotaherättävän värinen. lopulta löytyi sopiva sävy ja muutaman kerran kun sillä sävytti niin ei väriä enää tarvinnutkaan. muutama kuukausi nyt menty värjäämättä ja tyvikasvu näyttää sulautuvan jokseenkin sopuisasti värjättyyn latvaan. pitkästä tukasta en luovu, joten pitkä kasvatusurakka on edessä, että oman värin saa takaisin kokonaan. toivottavasti hermo kestää. minä kun olen tunnetusti melko tuuliviiri ja spontaani tekemään radikaaleja muutoksia.
palatakseni vielä hiusten pesemiseen niin vinkkejä etsiessäni hylkäsin kananmuna- ja banaanimössöpesut. en aio sotkea kylppäriä ja tukkia viemäriä kyseisillä aineilla. jos asuisin jossain metsän keskellä niin voisi pestä vaikka ulkona, mutta kerrostalossa ei kuulosta hyvältä idealta. mikä sitten kiehtoi oli sooda ja sitruunamehu. soodaa sekoitettuna lämpimään veteen shampooksi ja sitruunamehua hoitoaineeksi. luulisin, että ehdottomasti kokeilunarvoinen yhdistelmä. sitruunamehun voisi korvata vaika omenaviinietikalla, mutta en ole mikään etikkafani ja vaikka kuulemma haju peseytyy pois kokonaann niin silti pesutilanne voisi olla kurja kokemus. mietin vaan sitten tuota sitruunamehua, että jääkö siitä millainen tuoksu hiuksiin. sitruunahan tuoksuu hyvältä ja raikkaalta, mutta entä jos se jääkin jotenkin eltaantuneeksi se tuoksu... kokeillaan jossain vaiheessa.
yrttinaamioitakin voisi kokeilla. jotkin yrtit kuulemma syventävät hiusten väriä ja se olisi mielenkiintoinen kokeilu sinänsä! muutenkin nyt kun nuo luonnonyrtit kummittelevat mielessä (niiden kerääminen siis) niin voisi katsella samalla tukkayrttejä!
innolla odotan, että koivunlehdet alkavat puhkeamaan niin voisin tehdä koinunsilmuteetä. tai mitä lie.. :D
tänä viikonloppuna olisi vuorossa parvekkeen keväistysprojeksi. eli siis viimein voisi kantaa sen joulukuusen pois parvekkeelta ja viedä joulukoristeet varastoon. ehkä voisi alkaa kylvämään kesäkukkia jos vaikka kohta saisi niitä uloskin asti!
ja pitäisi miettiä mitä yrttejä istuttaisi parvekkeelle.
kesä, tule jo!!
