hieman huono omatunto

mä kävin kaupassa. oikeestan mun piti ostaa vaan kananmunia, mutta kun kerta on siellä kaupassa niin ainahan sieltä tulee ostettua vaikka mitä. 

mä pyrin aina ostamaan ruokaa periaatteiden mukaan. eli luomua jos on ja se ei ole älyttömän kallista. (sitten en yleensä osta koko tuotetta) lisäaineetonta, jos mahdollista. joissain tapauksissa mielummin lisäaineetonta kuin luomua, niinkuin lihavalmisteet, leikkeleet ja makkarat ym. ja leivät. mä tyytyväisenä muuten huomasin, että Fazerin tuoreissa leivissä ei enää ole säilöntäaineita, jei, hyvä fazer, mä saan taas kestileipää!

maidot ja maitotuotteet pyrkii aina olemaan luomua. mehut samoin. hedelmät ostan tavallisena, ellei luomusta ole jotain älyttömän hyvää tarjousta. mutta baananit on reilun kaupan luomubanaaneja. 

kahvi olisi reilua kauppaa aina, mutta se on kamalan kallista. kahvi ylipäänsä muutenkin. halvempi luomukahvikin on vaaleaa kuin kultaktriina (yäks) joten siinä vähän periaatteet joustaa. juon useinmiten Pirkan peruskahvia. se on astetta tummempaa ja siinä on joku typerä Utz-merkintä, joka auttaa mua hillitsemään omaatuntoa aamukahvikupillisen äärellä.
mä löysin myös lisäaineetonta juustoa. tai se löys mut. sitä jaettiin annospakkauksissa työpaikan vieressä yks päivä kun olin menossa ostamaan lounasta. en ottanut kyseistä tuotetta mukaan koska se oli Arlaa ja jostain syystä mulla on Arlasta huono ennakkoasenne. kuitenkin kyseessä oli Natura-niminen juusto ja piti myöhemmin oikein tarkistaa, että mikä ihmeen Natura nyt juusto voi olla. sehän oli lisäaineetonta juustoa ja olihan sitä sitten pakko ostaa kotiinkin kokeiluun. olihan se vielä oikein mainiota juustoa. hyvä, nyt löytyy lisäaineeton juustokin.
miksi mä en osta luomuhedelmiä? mulla on nyt angsti. noh, ne on vähän kalliimpia kuin perushedelmät. mä oon kyllä melko huono syömään hedelmiä. mä tykkään niistä, mutta en jostain syystä syö niitä, vaikka niitä olis mulla kotonakin. mulla ei ole hedelmänsyömisreseptoria aivoissa. niin ja siis jos mä ostaisin aina vaan luomuhedelmiä niin en varmaankaan ostais niin usein hedelmiä ja sitten söisin niitä vielä harvemmin. eli ehkä voin nyt ainaa itelleni anteeks tän hedelmäjutun...

kookosöljydödökokeilu on vielä käynnissä. tosin joskus se pettää ja joihinkin pitkiin päiviin olen varannut ihan dödön mukaan. ei se ihan niin mahtava ole kuin aluksi kuvittelin.. mutta melko mahtava kyllä!

jookoskookos

saamenkielinen räppi on hassun kuulosta. niin oli joskus aikoinaan suomenkielinenkin ja nykysin se on ihan normaalia. 

toinen asia. kookosöljy. kylmäpuristettu kookosöljy. 

sopii ruoanlaittoon ja leivontaan ja paistamiseen. voidaan käyttää myös ihon- ja hiustenhoitoon.

no onhan se nyt aika ihmemönjä. tuoksuukin raikkaalle kookokselle. paskempi nakki, jos ei tykkää kookoksesta. mä tykkään. 

mä myös tykkään miltä tää öljy tuntuu iholla. se imeytyy nopeasti ja jättää ihon pehmeäksi, ei öljyiseksi. jaa kookoksen tuoksu haihtuu nopeasti, tai terävin tuoksukärki pehmenee ja se jää sellaiseksi vienoksi pehmeäksi aavistukseksi. 

öljyn käyttöön liittyy pari asiaa minkä kokeilu pelotti. hiukset. oliiviöljykokeilun jälkeen olin melkolailla kauhuissani minkään öljyn laittamisesta hiuksiin. varovasti kuitenkin olen sutinut latvoja käsien välissä ja öljyisyydestä ei tietoakaan,hiukset tuntuu jopa pehmeämmältä, vaikka sitä ihan vähän vaan oonki käyttäny.

koska nyt kidekristallidödö on ärsyttänyt mun kainaloita niin pistin sitten kokeiluun kookosöljy dödön. kainalon sively öljyllä ja ei kuulemma haise, vaikka hikoiliskin. yeah right, ajattelin, en oo koskaan oikein luottanut noihin hajunpoistajiin. ajattelin sitten aloittaa kokeilun lyhyenä työpäivänä. liikkeen spottivalot paisoi kamalan kirkkaasti just sinä päivänä ja mä oikein tunsin kuinka kainalot kostui. mä oon siis melko herkkä hikoilemaan. kauhun sekaisin tuntein haistelin kainaloita, että joko? joko haisee? ei haissut. kävin jopa kiipeilemässä yhtenä iltana pelkän kookosöljyn voimin, ja vaikka muuten kiipeily ei onnistunut sitten millään parin viikon tuon jälkeen niin hieltä en haissut.. ha!
yhdeksän tunnin työpäivä johon kuului kaikennäköistä kamojen roudausta ym säätämistä. vinkki duunikaverille, että jos alan haisemaan pahalle niin kerrothan heti. ei tullut kommenttia ja omakaan nenä ei haistanut hien tunnusomaista tuoksua. vienoa kookosta vaan.

tänään kokeilen sitten normaalipitkää työpäivää ja kiipeilyä hetiperään. katotaan miten käy.. :D onneksi en ole kovin kiinnostunut mitä muuta ajattelee musta.. :D (vähän kuitenkin)

villis numero dos

hieno poseerausasento.. :D

 

 

kyllä mä nää saan vielä onnistumaan. tässä on liian korkea kaarroke-osa, eli kainalot on alhaalla. ehkä onnistuu seuraavassa sitten.. :)

kainalon kummastelua

mä oon käyttänyt ennen Doven antiperspirantti stickiä. sellasta no white marks töhnää. se on ollut mulla hyvä sen takia, että sen tuoksumaailma on sopinut mun bakteerikannalle. eli ei ole ruvennut haisemaan pahalle. sen kanssa nimittäin tappelin kyllä ja kauan, että löysin sellasen joka ei alkanut parin tunnin päästä haista pahalle, vaikka ei edes hikoillut. 

tiedostavan aikakauden alettua löysin Urtekramin kristallidödön. se tuoksui kivalle, ei jäänyt töhnää kainaloon ja hiki ei haissut, eikä virrannutkaan. loistotuote!! 

kunnes...

oikeaa kainaloa alkoi kutittamaan. ei mitään ihottumaa tai edes punottanut. paitsi kun sitä raapi.

aloin vähän selvittämään että mitä tämä kristallidödö oikein on. suomeksi raaka-aine kidekristalli kun kuulostaa niin kamalan luonnolliselta. englanninkielisessä listassa se on potassium alum. tästä aiheesta luin keskustelua Uuden Mustan palstalla ja muuallakin netin ihmeellisessä maailmassa. ja ilmeisesti potassium alum on alumiinidisulfaatti. vapaasti käännettynä Wikipedian sivuilta. 

jostain luin, en nyt muista mistä, ehkä sieltä wikipediasta, että potassium alum on alumiinia niin suuressa molekyylikoossa, että se ei pääse ihon läpi. että se ei olisi siis haitallista niinkuin normaaleissa dödöissä oleva alumiini. 

mutta mistä kutina? kun monet vartavasten sanovat, että kristallideon käytön jälkeen ei enää ole kutissut... mulla toisinpäin. häh?

ehkäpä pitää selvittää vielä lisää. tällä välin käytän välillä jotain perusdödöä kunnes kutina häviää ja siirryn takasin kristalliin ja sitten jos alkaa taas kutittaa niin vaihdan taas. jos vaikka totunkin siihen. ainakaan tänään ei kutita.

kookosbrownies

mä tein eilen vapiksen kunniaksi ehkä maailman tuhdeimpia kookos-suklaabrownieseja.

ohjeen luinjoskus Uuden Mustan sivuilta. muistaakseni. nyt en enää löydä sitä kun etsin.
näistä tuli sellaisia sisältä pehmeitä, super suklaisia kovahkokuorisia palasia. osan tein muffinssivuokiin ja osan ihan vuoalla.

oon sellanen että jos on jotain hyvää niin se syödään samantien. tätä ei pystynyt syömään kerralla, eli oli siis onnistunut. aivan ihanan mahtavan äklömakeeta ja tahmeeta ja ihanaa.

resepti:

4,5dl vehnäjauhoja
2,5dl sokeria

jääkaapissa yön viettänyt yksilö

2,5dl fariinisokeria
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
½-1dl kookoshiutaleita
1,5dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
150g tummaasuklaata isona rouheena

sekoitetaan keskenään

2,5dl kookosmaitoa
2dl sulatettua voita/margariinia (itse käytin ingmariinia)

lisätään sekaan

kaadetaan vuokaan, paistetaan 175 asteessa n. 20-35min, riippuu kuinka tahmaista haluaa, itse paistoin lähemmäs 30 min ja tuli just sopivan pehmeitä.

lämpimänä ei meinanneet pysyä kasassa, eli lusikkaruokaa oli, mutta aamulla jääkaappikylmä palanen oli kiinteää ja mehevää ja ai, täysin epäterveellistä aamupalaa. jos tällä energiamäärällä selviäisi työpäivästä ja laulutunnista ja kitaratunnista. illalla sitten odottaa toinen palanen?