gallup (tämä ei siis sellainen)

olin eilen töissä.
liikkeen ulkopuolella oli pieni kuvausryhmä tekemässä kyselytutkimusta. ensinnä olin tietysti kamalan kiinnostunut, josko mä pääsisin telkkariin (en kyllä olis halunnut oikeestaan), mutta sitten aloin kuuntelemaan niiden kyselyä.
se meni näin: "Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin myönteisesti Suomessa tehtäviin lääketutkimuksiin. Voisitko itse kuvitella osallistuvasti lääketutkimukseen?"

sitten haastateltavat vastasivat tähän. vastauksia en juurikaan kuullut, näyttivät pääsääntöisesti suhtautuvan positiivisesti, ainoastaan eräs mies oli jyrkästi vastaan. 

ajattelin kuitenkin kysymyksen pohjustusta. entä jos kysymys olisikin alkanut: "Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin kielteisesti Suomessa tehtäviin lääketutkimuksiin...jne.. " olisikohan vastaukset olleet erilaisia.
kuitenkin Suomessa tykätään olla vähänniinku samaa mieltä muiden kanssa. se vaikuttaa mitä mieltä muut on. ainakin ite voisin ajatella, että vastaisin positiivisemmin, tietäen että niin moni on myönteisiä asian suhteen. jos taas tietäisin muiden olevan pääsääntöisesti kielteisellä kannalla.. saattaisinpa olla vähän kriittisempi ainakin.  

niin kelasin vaan, että voiko tuohon kyselyyn luottaa. se ei ole ihan täysin puolueeton, mun mielestä. jos olisi kysytty esimerkiksi suoraan ilman mitään pohjustusta, että voisiko joku osallistua lääketutkimukseen. sen jälkeen voisi antaa tilastoa ja kysyä vaikuttaako se mielipiteeseen.

tämä jäi vaan mieleen ja se on musta vähän huolestuttavaa.

oliiviöljy (ja kohtuus kaikessa)

kuulin joltain, että jos on hilsettä (kuiva tai ärtynyt päänahka, ei siis oikea hilse), on siihen oiva hoitokeino, oliiviöljy. kaipa oliiviöljyä on suositeltu jossain hiuksillekin. 

mulla kuivuu päänahka herkästi ainakin kun alkaa säät viilenemään niin päänahka reagoi helposti. ajattelin kokeilla sitä oliiviöljy hommaa.. oli siis maanantai aamupäivä.
oliiviöljyä kuppiin. en tiedä paljon sitä kaikkiaan oli, mutta silleen runsaasti.
ensin töpöttelin sitä päänahkaan mutta sitten kun kyllästyin siihen niin sutasin koko pehkän täyteen sitä. 
sitten miettimään, että miten sen saa pois.
pesin shampoolla. Flow'n teatree -shampoopalalla. märkänä tuntui öljyiseltä. kuivasin. tukka oli öljyklimppi. öö.. mitä seuraavaksi. perunajauhoa. tukka täyteen sitä kamaa ja kampaus läpi, että imisi öljyä pois. kampaamalla lähti kivasti oliiviöljy-perunajauhotahnaa. uusi pesu, että loput lähtisi. kuivaus. tukka edelleen öljyklimppi. hitto.
hiukset nutturalle ja töihin.
parina seuraavana päivänä pesu palasaippualla. Urtekramin Aloe Vera saippualla. tuntui poistavan öljyisyyttä jonkin verran joka pesulla, mutta vielä perjantainakin oli tukka kiinni. tyvi oli jo puhdas, vaan latva klimppinen. Lauantaina pesin kunnolla. hinkkasin latvaa saippualla pesukintaat kädessä. tulos: valtava takkutukka. mutta vielä hieman öljyinen. mutta valtavan hieno ja iso nuttura kaikkui takaraivolla. ihanku olis tukkaa kolmen ihmisen verran.. :D

päätin luopua saippuasta ja palata shampooseen. eli ihan perus pesurytmiin. maanantaina pesu Flow'n Blondi-shampoolla ja päälle sitruunahappohuuhtelu. tulos: ----------------->
ihan ookoo tukka. vähän vielä klimppisen oloinen. tuntuu vähän öljyiseltä. en pitäisi kokonaan auki, mutta sivuponnari käy. sellainen siis.

entäs päänahka sitten? siisti ja hilseetön. ei kutita eikä kirvele.
hmm.. paitsi.. tänään, yhdeksäntenä päivänä, hiusraja kutisee ja no, ylläri, kuivahan se on taas... huoh. no, toista käsittelyä en tähän päähän ihan heti ole tekemässä.

mitähän ihmettä mä keksisin kosteuttamaan tätä nuppia. olen lukenut kookosöljystä. pitää varmaan sitä kokeilla. jotain pitää keksiä ennen pakkasia, tai multa irtoaa pää.. :D

köyhyydestä

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talta-tuntuu-olla-koyha

tämä kirjoitus on levinnyt naamakirjassa parin päivän ajan. itsekin luin sen ja saihan tuo ajatukset liikkeelle. välillä miettii omaa köyhyyttään ja sitten kun ajattelee, että jos tässä olisi joku toinenkin joka olisi riippuvainen samasta tulonlähteestä niin olisihan se jo melko sietämätön tilanne. köyhyys on varmasti aivan käsittämättömän kamalaa jos on mukana lapsia. 

en mä ole oikeesti köyhä. tai no, pienituloinen kyllä. köyhyysraja ei taida kuitenkaan rikkoutua. MUTTA. asun yksin. pääkaupunkiseudulla. vuokralla yksityisellä. en omista autoa, enkä juuri mitään muutakaan omaisuutta. 

teen työtä, jossa saan työehtosopimuksen mukaista keskipalkkaa, en siis mitään minimiä, todellakaan. mutta eipä tuo palkka nyt taivaitakaan hivele. 

vuokraan mene noin puolet palkasta. laskuihin neljäsosa. joskus enemmänkin. opintolainaa lyhennän minimimäärällä, koska en uskalla korottaakaan sitä. ruokaan menee loput. tai menisi. ruoka on ensimmäinen mistä mä alan pihistämään. aika vähän yksinäinen ihminen tarvitsee 'ruokaa'. kaikenlaista moskaa tulee toki syötyä että pysyy hengissä.. :D mutta oikeeta ruokaa tulee syötyä harvemmin. rahat loppuu aina ennen palkkapäivää, tai sitten jäljellä on jonkunnäköinen euro tai kaksi mitä on varjeltu tarkoin, että ei vaan mene tili miinukselle.

sitten tulee yllättäviä kustannuksia niinkuin se, että netti katkeaa ja asentajille joutuu maksamaan 70 euroa, että käyvät toteamassa että ei toimi. 

tai että farkut hajoaa kesken duunipäivän ja pitää käydä ostamassa uudet, että ei tarvitse näyttää persettä kaikelle kansalle... (näin kävi kerran)

harrastaakin pitäisi, että pysyy virkeänä, eikä masennu. kiipeilykortti satasen (10 kerran) ratsastus 30€ tunti. uimahalliinkin maksaa jotain 4 euroa vai mitä se nykyään on. salilla käynti 70 € kuussa, ellei halua matkustaa jonnekin kauas, jossa voisi olla halvempaa. huh. ei meinaa riittää tämä palkka millään. 

tunnen pariskuntia jotka asuvat yhdessä. esimerkkipariskunta esimerkiksi. asuvat uudessa kaksiossa, kaupungin kämppä vielä. vuokra halvempi kuin mun yksiössä. heillä on auto ja skootteri millä ajavat töihin (joukkoliikenne on kuulemma niin hankalaa). asumiskustannukset noin muuten on samaa luokkaa kuin mitä mulla. paitsi, että on kaksi ihmistä maksamassa niitä. niin tottakai heillä on varaa käydä ulkomaanmatkoilla pari kertaa vuodessa ja harrastaa sitä ja tätä ja vaikka mitä. käydä kylpylöissä ja sellasta. ja sitten itketään kun jos minut joutuu hakemaan autolla jonnekin niin siitä tulee ylimääräinen euron kustannus bensoihin. joskus raivostuttaa.. 

ja miksi mä en tienaa niin paljon kun muut? kai mulla on ollut vähän huonoa tuuria. mä en ole heti suoraan peruskoulusta osannut päättää, että mitä musta tulee isona. enkä tiedä vieläkään. tiedän vaan, että innostun monista asioista, mutta sitten en kuitenkaan joko ole niin hyvä niissä tai sitten en eettisistä tai moraalisista syistä pystykään niitä jatkamaan. tai sitten tulee allergia. onhan mulla siis ammatti. olen parturi-kampaaja. mutta allerginen tuoksuille ja ilmassa pöliseville aineille. enkä pystynyt enää keskustelemaan että onko Matti ja Mervi nyt naimisissa vai eronneet (tätä tapahtui siihen aikaan). sen jälkeen jouduin opiskelu/työ kierteeseen jossa olen edelleen. juutuin kodinkone-viihde-elektroniikka -alalla käymään läpi muutamat yt-neuvottelut ja työttömyyttä. olen juuttunut asiakaspalvelu ja myyntityöhön, jota oikeastaan vihaan, vaikka olenkin siinä hyvä. tai en ehkä vihaa, en vaan arvosta sitä ja olishan se kiva tehdä sellasta työkseen mitä arvostaa. ja kun palkkaa en siitä saa tarpeeksi niin se ei ainakaan auta. mulla olisi varmasti edellytyksiä tehdä sellaista myyntityötä jossa pääsisi käsiksi isoihinkin rahoihin. mutta en pysty, koska alkaisin varmasti vihaamaan itseäni hyvin nopeasti. 

kai sitä oikeasti pitäisi vaan opiskella se ammatti jota haluaa tehdä loppuelämänsä. ja joka kiinnostaa enemmänkin kuin vaan kuukauden tai pari. mutta opiskelijaelämä on niin kamalaa! en kaipaa sitä sitten yhtään. enkä edelleenkään tiedä mitä haluan edes opiskella... :D tiedän vaan, että haluan tehdä jotain työtä ympäristönsuojelun parissa. en vaan tiedä mitä.

Valmis villis

kalastajatyyppinen neule pyöröpuikoilla

valmiina se on tällanen. tosin se on mun päällä väärinpäin. huomasin vasta kun kuva oli jo otettu.. :D melkein samanlainen se on kumminkin päin. takapuoli on vähän etupuolta pidempi ja sitten yksi kala puuttuu, kun se ei mahtunut kokonaan. hihat on liian pitkät ja vähän liian löysät kuvion yläpuolelta. kaula-aukko on vähän liian iso. mutta on se aika nätti ja ainakin lämmin. olen tyytyväinen.

lisää reseptejä

tomaattimurskasta saa vaikka mitä

kaapit huutaa tyhjyyttään (eli siis niin täynnä kaikkea, että ei mahdu enää kaapinovet kiinni) ja nälkä alkaa tuntua. töihinlähtöön on reilu tunti. mitä ihmettä sitä pitäis tehdä..

tomaattikeittoa siis.

1 sipuli ja 1 valkosipulinkynsi kattilaan oliiviöljylorauksen kanssa ja kevyt kuullotus

tölkki tomaattimurskaa sekaan

pakkasesta basilikaa ja persiljaa

suolaa

pippuria

ruokosokeria. 

kiehautus ja muutaman minuutin keittäminen. 

sauvasekoittimella vähän sileämmäksi (jätin vähän sattumia), lautaselle, sekaan auringonkukansiemeniä ja turkkilainen jogurtti -silmä keskelle. 

nam.

ei enää villasukkia?

mä sain synttärilahjaksi kaverilta lahjakortin kirjakauppaan. 

yleensä mä en tykkää lahjakorteista, mutta nyt se oli todella loistava lahja koska olin ajatellut ostaa neulontakirjan. lähinnä siksi, että ajattelin neuloa villapaitoja tänä vuonna. 

ostinkin kirjan jossa oli erilaisia villapaitaohjeita ym muitakin, ja samalla vään ohjeita miten tahdä palmikkoneuleita ym. 

aloitin tekemään villapitaa. kalastajatyylistä sellaista. se on kohta valmis, mutta saa nähdä onko se villapaita vai muuttuuko se jälleen kerran lankakeräksi.. :D