jos elämä sulkee oven nenän edestä, se avaa ikkunan jossain muualla.
en tiedä miten sanonta tarkalleen menee, mutta noin kai pääsääntöisesti. joku osa loppuu niin aina aukeaa muita mahdollisuuksia.
multa loppui työt. joudun jälleen kerran miettimään, että mitä mä haluan tehdä. kuka mä olen ja mihin mä sovin.
maailmankuva on viime vuosina muuttunut niin paljon, että en koe sopivani elämään sitä elämää mitä olen tässä elänyt, tai esittänyt eläväni. ollut työssä jota en koe mielekkääksi, tein rahaa toisille. itsellekin, mutta siihen määrään nähden jota jouduin omasta identiteetistäni luovuttamaan työtä tehdessä, palkka oli riittämätön. tyytymättömyys vaivasi joka päivä.
loppujenlopuksi YT-neuvottelujen päätös irtisanomisestani tuli helpotuksena. taakka tippui harteilta ja kiristävä tunne katosi.
nyt saa taas olla oma itsensä.
kuitenkaan työttömän elämä ei ole hohdokasta, ei sitten vaikka sitä miten päin kääntelisi. työnhaku on yhtä helvettiä. varsinkin kun ei tiedä mitä haluaisi tehdä, ja se mitä haluaisi tehdä niin niistä puuttuu pätevyys. kukaan ei ota työntekijää jolla ei ole vähintään korkeakoulututkintoa jostain, sama mistä, kunhan on korkeakoulutettu. aivan pöljää.
no, en välttämättä sellaisille aloille haluaisikaan.
onneksi ikkuna raottui ennenkuin ovi sulkeutui. törmäsin porukkaan joka yrittää tehdä maailmasta paremman paikan kaikille. ryhmän, jonka puhtaana tavoitteena on itsenäisen elämän eläminen, omavaraisuus, puhdas elämä.
projekti tulee olemaan haastava ja varmasti tulee olemaan rankkaa seuraavat kuukaudet, miksei pidempäänkin, mutta luulen, että tämä on sitä mihin minut on luotu. ainakin tämän tapaiseen elämään.
pitkään menee ennenkuin tässä pääsee edes omilleen, mutta jos suunnitelmat toteutuvat edes murto-osaksi niin tästä tulee jotain hienoa.
odottakaapas vaan.. ;)
