luin naamakirjasta eteen osuneen "avoimen kirjeen" Hesburgerille. (en sitä enää kuitenkaan löydä, joten ei linkkiä)
jutun pointti oli, että Hesburgerin uudessa mainoksessa lihava lapsi on onnellinen kun hampurilaisessa on vihdoin tarpeeksi pekonia ja juustoa. siinä kauhisteltiin sitten sitä, että miten sellaista voidaan edes mainostaa. epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa lapsille.
siinä samalla keskustelussa otettiin esille lisäaineet kyseisen ketjun ruuassa. olihan noita. paljon.
en nyt sinänsä ota kantaa siihen, mitä niissä pöperöissä on ja miten epätervellistä niiden syöminen on. lähinnä tän jutun pointti on se, että jotkut välittää mitä suuhunsa laittavat. toiset eivät.
jos argumenttina on se, että mä tiedän, että se on roskaa, mutta se ei vaan kiinnosta ja syön mitä haluan, se on ihan oma valintansa. aikuiselle.
mutta jos aikuinen ajattelee sillä filosofialla ja toimii näin myös lastensa kanssa niin onko se enää oikein?
Hesburger voi mun puolesta mainostaa itseään, että "vihdoin tarpeeksi pekonia ja juustoa" mutta mainostuksen ei olisi hyvä suuntautua lapsille. eihän lapset ajattele itse mikä on terveellistä, jonkun on se heille opetettava.
kysynkin nyt siis: jos vanhempi elää filosofialla, että suuhun saa laittaa mitä haluaa, tietäen kyllä, että kyseessä ei ole terveydelle edullinen ruokavalio, saako ulkopuolinen olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista?
jos tietää mitä epäterveellinen ruoka aiheuttaa kasvavalle lapselle ja no, aikuisellekin, saako arvostella ravintolaketjun selvästi välinpitämätöntä mainoskampanjaa?
vai onko ihmisen oikeus ruokkia itseään ja jälkikasvuaan millä haluaa tärkeämpi kuin toisen ihmisen huoli ihmiskunnan hyvinvoinnista?
koska jos epäterveellistä ruokaa ei niin houkuttelevasti mainostettaisi, ostaisiko sitä läheskään niin moni? ei leikitä jälkikasvumme tulevaisuudella!