Maisema vähän korkeammalta.

pakkasta oli noin kolme astetta. tie oli vähän liukkaanoloinen kun ajoimme yhdentoista aikaan sunnuntaina tallin pihaan. Dani oli parkkipaikkaa vastaapäätä olevassa tarhassa, muuta Junnua ei näkynyt missään. kävimme hakemassa tallista riimunnarut ja kytkimme sähköaidat pois käytöstä. Dani tuli portille vastaan korvat eteenpäin ojossa, haisteli minua hetken, antoi kiinnittää riimunnarun ja kulki reippaasti perässä talliin. Jätin Danin karsinaan hetkeksi kun kävimme metsästämässä Junnun toisesta tarhasta. Junnun seurana oli Tritla, entinen varsa, tynyrimäinen issikkatamma, joka olisi myös halunnut lähteä tarhasta. ei kuitenkaan rynninyt päälle niinkuin joskus vielä varsana.
tallissa oli melko lämmin kun ovet piti visusti kiinni. Karvista hieman vaaleampi kissanrontti maukui surkealla äänellään Danin karsinan oven päältä ja vaati rapsutuksia. Dani oli lähes puhdas. kiinnitin varmaan ensimmäistä kertaa siihen, että Danilla on täyssukat ristikkäisissä jaloissa. nyt loistivat vitivalkoisina punaruskean karvan seassa. tilsat oli kaikissa kavioissa, mutta lähtivät irti melko helposti. tilsakumi oli oikeassa etusessa, mutta ei siitä tuntunut olevan merkittävää hyötyä. onneksi oli hokit kaikissa kengissä.
Dani on kiltti hoitaa, saattaa säpsähdillä joskus äkkinäisiä liikkeitä. varusteet päälle, kaviokoukku taskuun tilsoja varten ja ulos tallista. Dani ei meinaa pysyä paikallaan selkäännousun jälkeen kun pitäisi jalustimia lyhennellä. satulavyö jäi hieman löysälle kun en saanut sitä itse kiristettyä selästä.
Dani oli reippaalla tuulella heti kun lähdimme kävelemään pitkin lumista hiekkatietä. askelet tuntuivat heti alusta tukevilta, eikä kenhät lipsuneet kertaakaan vaikka alussa vähän jännitimme varsinkin alkumatkalla olevaa jyrkkää alamäkeä. Danin kanssa otimme heti johtoaseman, kun vanhasta tottumuksesta tiesin Danin korvien osoittavan nätisti eteenpäin vain jos Junnu on takana. heti jos se pyrkii ohitse, kääntyy ensin toinen korva taakse ja sitten toinen. onhan Junnu toki huomattavasti pienempi, ilmeisesti russi, ja Danin on vaikea pysyä Junnun tahdissa jos ollaan perässä.
ensimmäisen ylämäen jälkeen on metsässä kohta mitä Dani on pelästynyt joka kerta niin, että on pitänyt ottaa oikein sivuaskelia ja on saanut tehdä töisä, että päästään siitä ohi. nyt käveltiin kohdasta ohi korvat hörössä ilman pienintäkään sätkyä. seuraava postilaatikkorykelmäkään ei saanut aikaiseksi muuta kuin pientä mulkoilua. 
alkukävelyiden jälkeen kokeilimme tien pitävyyttä ravissa. piti hyvin ja ravasimmekin pitkän pätkän, tie kulkee ison autohallin ohi, toisella puolella on postilaatikoita rivissä ja toisella puolella kuorma-autoja parkissa. niiden läpi ravasimme ottaen sivuaskelia sinne tänne, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin. pohkeen ulkosyrjiä alkoi kolottamaan keventämisestä jo tässä vaiheessa, pitäisi käydä oseammin ratsastamassa, että näitä vaivoja ei tulisi joka kerta.
käännyimme metsätielle, joka oli alkumatkasta melko paksun lumihangen peitossa. kävelimme kuitenkin eteenpäin varovasti ja ensimmäisen alamäen jälkeen huomasimme tien olevan ihanan pehmeä ja lunta ei ollut niin paljon kun aluksi pelkäsimme. Dani vähän kummasteli puoliksi jäätynyttä koskea jonka ylitimme siltaa pitkin. mutta eipä se kovin pelottava ole kesälläkään vaikka vesi kuinka kuohuaa. todettuamme pohjan hyvän kunnon päästiinkin ottamaan ensimmäinen laukkapätkä. Danilla oli taas vauhti päällä, ja en viitsinyt päästää menemään kovin kovaa vauhtia. takaa tuli heti valituksia että menimme liian kovaa.
laukkasimme lähes kaikki suorat ja ylämäet, Danin into ei laantunut, vaan meno oli melko vauhdikasta. jossain vaiheessa vastan tuli pari koiraa. ajattelin jo, että noniin se on menoa sitten, mutta Dani otti räksyttävät koirat tyynen rauhallisesti. vähän harmitti kun joutui kävelemään ohi. vain yhdessä kohtaa oli metsässä jotain jännää ja meinattiin kääntyä takaisin kotia päin, mutta sekin onneksi käynnissä.
metsätie päätyy asuinalueelle, jossa melko leveä hiekkatie jatkuu isommalle tielle asti. matkalla on hyviä laukkamäkiä ja ravipätkiä, aluksi näytti vähän liukkaalta, mutta ei kuitenkaan ollut.
Ravissa aloin löytämään hyvää istuntaa ja ensimmäistä kertaa tajusin tuntuman kyynärpäästä hevosen suuhun. Minulla kun on lyhyet olkavarret niin yritän aina työntää käsiä liian alas kohti hevosen kaulaa ja silloin tuntuma kuolaimiin on oikeastaan ranteen varassa. Nyt pudotin reilusti olkapäät alas. Rentoutin ranteet ja siirsin jouston kyynärpäähän ja hartiaan. Kädet nostin hieman korkeammalle. Vaikea selittää mutta toimi.
Takaisinpäin matka olikin sitten melkolailla railakkaampi. Päästin Danin kunnolla irrottelemaan pari pätkää ja nelille siirryttiinkin ainakin kerran. Takaa tuli valitusta liian kovasta vauhdista, mutta tällä kertaa ei rento laukka löytynyt. Vaihtoehdot oli vauhdikas laukka tai ravi. Yritin loppumatkaksi saada Dania rentoutumaan, laukkapätkiä oli enää turha ottaa, niissä se vaan kuumeni liikaa. Käytiin tekemässä vielä tallilta toiseen suuntaan lähtevä lenkki puoleen väliin jolloin sain Danin viimein ravaamaan rennosti hötkyilemättä.
Tallille saapui siis kaksi hieman hikistä ratsua hikisten ratsastajien kanssa. Tilsoja ei oikeastaan ehtinyt matkalla kertyä ollenkaan. Ainakaan häiritsevästi. Teillä oli niin vähän irtolunta,  että niistä ei tarttunut ja metsässä kertynyt lumi tippui nopeasti kavioista kovemmalla tiellä.
Harjattiin, juotettiin ja loimitettiin ratsut tallissa, palkkioksi saivat kuivattua leipää. Dani teki niin hienon kumarruksen molempien etujalkojen väliin kun tarjosin vatsan alta leipää, että sai siitä lisäkiitoksia. Valtavan taitava! :)
Tarhaan mentiin reipasta ravia kun energiaa tuntui olevan edelleen. Sain vielä Danilta muksauksen otsalla hartiaan hyvästiksi ennen kuin se marssi heinäkasan kimppuun.

Junnu ja Dani viime syksynä lenkin jälkeen.

Jo heti illalla tiesi, että lihakset tulevat olemaan kipeät. Ja niin ne ovatkin, ei taida olla lihasryhmää joka ei olisi hellänä vielä näin kolmen päivän päästä. Se joka väittää että ratsastus ei ole urheilua saa mun puolesta mennä tiedät kyllä minne.. :D

koska edellinen kuva ei jostain syystä latautunut oikein, vaihdetaan se tähän.. :)

Mieti.

Mieti., a photo by illi_tilli on Flickr.

Zalando

miten voi olla että tuollanen mainos on olemassa? siis Zalandon nettikaupan mainos. telkkarimainos. jossa nainen kirkuu vissiinkin onnesta kun saa uudet kengät tai jotain. mies piilossa kaapissa kun on niin kamalaa kun nainen shoppaa niin halpoja kenkiä. miksi se mies on edes piilossa? miksi se on niin kamalaa, että nainen shoppaa verkkokaupasta kenkiä. pahempi kai se olis jos se nainen raahaisi sen miehen sinne kenkäostoksille mukaan. ja OMG miten voikin olla niin pelottavaa, että saa niin halvalla kenkiä. siis ihan oikeesti!!! mä en voi käsittää, että tuollasta stereitypiamanontaa voi vieläkin olla! 

ja ihan tosissaan: ONKO TUOLLAISIA NAISIA MUKA OLEMASSA?? ja onko tuollaisia miehiä jotka ajattelevat naisista noin?? 

mulla nousee kuume kun oon niin vihanen tuollasesta mainonnasta. kaikenlaista paskamainontaa minäkin siedän, mutta en tuollasta. 

mä ymmärrän stereotypiat mainonnassa oikein mainiosti, ne toimii. tässä tapauksessa ei. mainos on halventava naisia kohtaan, miehiä kohtaan ja muotia kohtaan. mainos on kaikenkaikkiaan ehkä suunnattu rikkaille amerikkalaisille kotirouville. ei Suomessa näin. 

hävetkää.

mikä juntti...

mun määritelmä juntille on noin kolmekymppinen mies. joskus naisetkin voi olla juntteja, vaan niille on yleensä oma sanansa. 

juntti ei ehkä ajattele elämää niin tarkkaan. juntti haluaa paljon rahaa ja omaisuutta. juntilla on nopea auto ja hieno kello ja uusin älypuhelin. 

kun juntti matkustaa niin juntti valitsee valmismatkan. sellaisen jossa on opas mukana ja kokoajan käytettävissä. juntti syö hienossa ravintolassa pippuripihvin ja ottaa siitä kuvan kännykällä. juntin mielestä kokoomus on paras puolue, koska kaikkihan elämässä on kiinni rahasta. juntti saattaa myös kannattaa perussuomalaisia, koska ei pidä siitä, että "maahanmuuttajat vie meidän kaikki rahat". 

juntti ei ajattele mitä laittaa suuhunsa. tai kunhan se on kallista ja "hienoa". juntti ei ajattele miten se sähkö tulee lamppuun eikä miten se bensa siihen autoon. juntin mielestä on hienoa juoda kalliita konjakkeja ja viskejä ja viinejä, koska ne on varmasti todella hyviä koska ne on kalliita. ja että kaikki muut pitää häntä hienostuneena ja rikkaana kun hän juo kalliita konjakkeja. 

juntilla on paljon kavereita, koska juntti nyt vaan on niin cool.  juntti valittaa tyttöystävästään tai vaimostaan muille junteille. kuinka se mäkättää tai komentelee ja ei tee muuta kun shoppailee tai tekee jotain hölmöjä naistenjuttuja. juntilla on näköjään stereotypianainen. sellainen joka on vähän tyhmä ja tarvitsee junttimiestään vaihtamaan lampun polttimon tai palohälyttimen patterin. ja juntti on ylpeä siitä, että osaa itse tehdä sen. tai kehuskelee sillä kuinka voi tilata jonkun duunarin tekemään sen. mutta silloin on kyseessä megajuntti. juntti elää varmasti melko mukavaa elämää. juntti ei murehdi liikoja, ei välitä. juntin mielestä ihmisen on tarkoituskin käyttää kaikki luonnonvarat lppuun, sitä varten ne on. vaiikka juntti elää melko mukavan näköistä ja oloista elämää niin sen sijaan, että olisin onnellinen juntti, olen mielummin neuroottinen hippi.

henkinen kipu

väkivalta toista henkilöä kohtaan jättää aina jälkensä. fyysinen väkivalta jättää fyysisiä jälkiä, henkinen väkivalta jättää jäljet sieluun. niitä ei näe ulkoapäin, mutta ne voivat olla jopa pahemmin rampauttavia kuin fyysiset jäljet. 

meillä ei oikein ole valmiuksia hoitaa näitä henkisen väkivallan uhreja. vain jos väkivalta on fyysistä, asialle voidaan tehdä jotain. 

on koulukiusausta, on työpaikkakiusausta, on rasismia, on parisuhdeväkivaltaa. on välinpitämättömyyttä. 

fyysiset haavat hoidetaan. niihin on helppoa saada apua, terveyskeskuksessa paikataan haavat, korjataan luut, annetaan lääkkeitä. mutta jos on haava sielussa, vaihtoehdot ovat vähissä. kynnys mennä terveyskeskukseen tällaisessa asiassa on niin korkea, että kuka menee? 

joskus kuitenkin tämäkin haava saattaa olla niin paha, että sen kanssa on vaikea elää. niinkuin avoin haava, joka vihlaisee joka kerta kun siihen osuu. se voi tuntua siltä kuin eläisi murtuneen sormen kanssa jota kukaan ei halua korjata. ihmiset ympärillä ei vaan näe sitä, vaikka heiluttaa nenän edessä. "katsokaa, se on murtunut, siihen sattuu", kohauttavat vain hartioitaan. jatkavat omaa elämäänsä. koska jos sitä ei näe, se ei ole olemassa. jos ei tule verta, ei voi sattua. 

minusta tuntuu, että henkisen väkivallan uhrit ovat niitä kaikista vahvimpia. heidän on elettävä haavojensa kanssa päivittäin. tosin en ole sitä mieltä, että ihmisen on oltava vahva ja kestettävä kaikki mikä eteen tulee. mutta mitä tehdä jos ei jaksa? kun kaikki menee niin vaikeaksi, että ei enää pysty elämään normaalisti. sitten kyllä hoitoa saa. on masennuslääkkeitä, on työkyvyttömyyseläkkeitä, sairaaloita. leima otsassa. 

miksei paha olo ole sen arvoista, että siihen saisi apua? miksi flunssan takia pääsee lääkärille, saa lääkkeitä ja sympatiaa, hoitoa. mutta jos on haava sielussa, ei saa mitään. 

kun on itsellä kaikki hyvin, on vaikeaa ymmärtää miltä tuntuu kun toista sattuu. sitä ajattelee vaan, että kun ryhdistäytyy niin se menee pois. ravista suru pois. oliskin niin helppoa...