joulutarina

kenen mielestä joulu on ohi aaton jälkeen? kenen mielestä joulu jatkuu loppiaiseen? ja kuka lopettaa joulun vasta Nuutinpäivänä? joillekinhan joulu kestää pääsiäiseen asti, vai miten se laulu meninkään.. :D

mun joulu kestää vahvana aina tapaninpäivän loppuun asti. virallisesti joulu korjataan pois sitten loppiaisena. saatanpa hyvinkin kuunnella joululauluja vielä uudenvuoden jälkeenkin. ainakin lauleskella niitä. 

tänä jouluna soittelin jonkin verran kitaraa, lauleskelin joululauluja säestyksellä ja ilman, nautin isäni säveltämästä joululaulusta, sävelsinpä yhden säälittävän pianopimputuksen itsekin tapaninpäivänä, ennen kun lähdin veljen perheen kanssa ulkoilemaan. 

tapaninpäivänä pakkanen paukkui ja oli aurinkoista, matkasimme puolenpäivän aikaan Nuuksioon, mukanamme kaksi paria lumikenkiä, sukset, pulkka ja eväät. lumikengillä itse koikkeloin menemään ja tykkäsin niistä kyllä. pitäisi itsellekin hankkia tuollaiset. kuvia ei tullut otettua kun oli niin kylmä, että sormet jäätyi  heti kun otti uudet lapin lapaset pois käsistä. varpaat jäätyi samantien. talvi ei ole talvi jos varpaissa ei tunnu pahalta.. :D täytyy kyllä myöntää, että parempi jalkinevalinta olisi saattanut pelastaa tältä kurjuudelta. 

tapaninpäivänä isäni tekee lohikeittoa ja sitruunahötöä. perinne on jatkunut vuosikymmeniä. joulu päättyy näin kevyemmin ja kyseinen keitto ja "hötö"-jälkiruoka ovat kyllä äärimmäisen hyviä. 

joulupäivänä kinkkua ja laatikoita. porkkanalaatikko on mun lemppari. kinkun kanssa itsetehtyä pihlajanmarja- ja puolukkahilloa. minä olen tämän perheen tee-se-itse taituri ja teinpän itsepoimituista suolasienistä sienisalaatinkin. tällä kertaa ei tullut liian suolaista niin kuin viime vuonna. perinteisesti ollaan meidän perheessä syöty kalkkunaa. lähinnä sen takia kun isoäidillä ollaan aattona syöty kinkku, sitten joulupäivänä kotona aterialla se kokonainen kalkkuna. itse en niin välitä siitä kalkkunasta ja tänä vuonna sain vihjaistua että haluaisin kinkun ja sehän siihen pöytään ilmestyi. en saanut suoraa vastausta kun kysyin oliko se luomukinkku, mutta oletetan että oli, niin tulee vieläkin parempi mieli. 

jouluna saa usein lahjaksi kirjoja ja villasukkia. tai minä saan pörrösukkia. itse teen villasukkia.. :D tänä vuonna en ehtinyt oikein itse tekemään mitään, tein isoäidinneliöitä virkaten koristetyynynpäälliset ja tulevalle veljentyttärelle (tai -pojalle) pienen viltin. virkkasin muutaman kuusenkoristeen, mutta kun itsellä ei kuusta ole tänä vuonna niin jäi sitten sekin homma vähän kesken. 

jouluaatto vietettiin ensimmäistä kertaa veljen perheen uudessa kodissa. tunnelma oli rento ja hyvä. laulettiin vähän joululauluja, availtiin paketteja ja syötiin herkkuja. ei ehkä perinteistä jouluruokaa vaan graavilohta ja jokirapu-mäti leipiä, lihapataa ja puolukkarahkaa. oikein hyvä aattoruoka. veljenpoika kolme vee on kyllä aikamoinen showmies. ihana kaveri joka painautuu kainaloon kuuntelemaan kirjaa ja innostuu paketeista niin, että kädet vispaa ylösalas holtittomasti. 

kaikenkaikkiaan joulu oli rauhallinen ja leppoisa. musiikkia ja ruokaa ja rentoa yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. 

alakerran naapurin setä veti kyllä sellaiset joulukännit, että rapussa haisi niin pahasti, että ei meinannut ulos päästä... voi setä parkaa. ja voi kaikkia niitä parkoja joiden mielestä jouluna pitää olla päissään.

merry christmas all!

merry christmas all!, a photo by illi_tilli on Flickr.

Hyvää Joulua itsekullekin, töitä tehdään vielä näin aattona muutaman tunnin verran, mutta sitten pääseekin nauttimaan joulusta perheen kanssa! syökää hyvin!

joulu

mä tiedän täysin sen, että joululaulut on pääsääntöisesti tyhmiä. ne ei ole hyviä lauluja, ne on yksinkertaisia, sanat on ihan typeriä ja niitä kuulee ihan liikaa. joka paikassa, jatkuvasti, ne samat biisit, vuodesta toiseen, samat suositut sovitukset.. daadaa... huoh. 

jotkut ei vaan voi sietää joululauluja. tai mitään jouluun liittyvää. on tosi paljon ihmisiä jotka ei tykkää joulusta ja vaan toivoo, että se olisi jo ohi. 

tässä on mun huomio tälle päivälle: 

musta tuntuu, että ne jotka ei voi sietää joulua on niitä ihmisiä, joilla menee keskivertoa paremmin elämässä. on perhettä ja rakkautta ja töitä riittää ja rahaakin, ja on kavereita ja arvostusta. mihin siinä enää yhtä joulua tarviikaan enää. ymmärrän täysin. 

kuulun niihin ihmisiin jotka rakastaa yleensä joulua. tykkään kuunnella joululauluja, tykkään joulukoristeita, jouluruoat on mahtavia. kerran vuodessa siis. 

ja oman huomioni perusteella en siis kuulu tuohon edellämainittuun ryhmään. yleisesti ottaen mulla ei mene niin hyvin tässä elämässä. voisin sanoa pyöriväni masennuksen rajamailla. jos ihan rehellisiä ollaan. 

joten joulu tuo sellaista rauhaa ja seesteisyyttä ja iloa. saa laulaa joululauluja ja intoilla joululahjoista, saa miettiä jouluruokamenyytä ja odottaa innolla sitä että saa viettää päivän perheen kanssa, saa leikkiä tonttua, saa innostua pienistä asioista, lumesta, punatulkuista, enkelikellosta, riisipuurosta ja punaisista vaatteista. 

sitten ne ihmiset jotka ei pidä joulusta jotenkin pilaa koko homman. joululaulut on perseestä. jos sitä tarpeeksi moni hokee niin alan uskoa siihen. tunnen olevani tyhmä ja huono ihminen kun tykkään joululauluista. ja joulukoristeita ja tykkään antaa joululahjoja. 

niin että te, joilla menee hyvin elämässä, ja ette pidä joulusta, teeskennelkää. ei se varmaan ole teiltä pois, että koette pientä epämukavuutta kuukauden verran. jollekin saattaa joulu olla koko vuoden ainoa kohokohta. en nyt ihan lue itseäni näihin ihmisiin, no worries, mutta kuitenkin koen, että ryhmän painostuksesta pitäisi jotenkin vaastustaa joulua, vaikka oikeasti pidän siitä tosi paljon. ja että pitäisi jotenkin miellyttää niitä ihmisiä jotka ei pidä joulusta, että heillä olisi parempi olo, vaikka sen pitäis mennä toisinpäin.

jos tässä joulukuussa ei olisi joulua, olisi vaan pimeetä ja kylmää. eikä edes olisi sitä paria päivää joka vietetään perheen kanssa. olisin vaan yksin. miettikääpä sitä.

tyttöjenjuttuja

kookosöljy, palashampoo, palasaippua, nyt uutena kuukuppi. sitä oon nyt jo pidemmänaikaa harkinnut ja jotenkin sen osto on aina viivästynyt kriittisesti niin sitten en ole taas kuukauteen ehtinyt ajatella. nyt mulla on. ajatuksena aivan loistava! en tajua miksi en ole saanut hommattua. käytäntö selvinnee parin päivän päästä sitten. 

mä pelkäsin vähän mun naaman puolesta kun lakkasin käyttämästä naamapesuaineita. säästinkin vielä kylppärin hyllylle muutaman naamapesuaineen siltä varalta, että saippua ei tee oikeutta mun vaativalle iholle. eipä ole tarvinnut käyttää. olen pessyt naamani Urtekramin palasaippualla, ruusulla tai aloe veralla. hyvin on peseytynyt, välillä naamaa kiristää, mutta jotenkin kai vähemmän kun pesunesteen kanssa. näppyjä ei ole tullut enempää, ryppyjäkään ei ole enempää. 

joten sehän meni hyvin, kroppa kiittää. luonto kiittää. mariahelena kiittää kaikkia jotka ajattelevat päivittäisissä valinnoissaan luonnon puolesta. 

Bionan kookosöljypurkki on kohta loppu, ostin Cocovin vastaavan, mutta isomman. saas nähdä onko merkeillä eroa. ainiin, ja vaikka hamppu-turve palashampoo on ollut uskomattoman hyvä mun hiuksille niin ajattelin kokeilla Urtekramin Teatree shampoota, koska mun päänahka on tosi kuiva. enkä uskalla sinne ihan hulluna tunkea kookosöljyäkään ettei tule samaa efektiä kun sillon oliiviöljyn kanssa.. :D

mä näin unta että olin menossa ratsastamaan. voi johtua siitä, että en ole vähään aikaan käynyt ja siitä ,että eilen äidin kanssa kaivettiin mun barbiet varastosta ja barbiehepat kanssa. mulla tuli niin älytön nostalgia kun näin kaikki itsetehdyt loimet ja pintelit jne... mä pelkäsin jo, että ne oli menneet kierrätykseen...

mulla on myös nykyään dreamcatcher. toivotaan, että en näe enää painajaisia.. :)

avaruusturismi

Bassolla haastateltiin Vesa Heilalaa. Vesa aikoo lähteä avaruuslennolle. Vesalla on omat sivut joilla vesa kertoo haaveestaan lähteä avaruuslennolle. Vesa myy myös fanituotteita ja kiertää ympäri maata kertomassa avaruuslennostaan. 

Virgin Galactic vie ihmisiä avaruuslennoille. Virgin Galactic on huolehtinut myös ympäristöasioista ja sivullansa on osio jossa kerrotaan lennon ympäristövaikutuksista ja sen sellaisista.

Vesa maksaa lennostaan jotain 150 000 euroa. lento kestää käsittääkseni noin 2-3 tuntia. painottomuus lennon aikana kestää 4-5min. jokaisella matkustajalla on oma ikkuna. 

paljon maksaa kaivo afrikkaan? lehmä köyhälle perheelle? kouluvihko? koulu? lämmin ateria kodittomalle? 

ajattelin vaan. kai tämä maailma menee sijoiltaan jos vähäosaiset ei enää ole vähäosaisia. että kaikilla olisi asiat hyvin. 

kuka hyötyy Vesan avaruusmatkasta eniten? ehkä pankki joka myöntää lainan Vesan matkaa varten. mä haluaisin sanoa, että Vesa, mutta en usko. Eiköhän pitkän odotuksen jälkeen Vesallakin ole vaan tyhjä olo. kun ei hänestä tulekaan sankaria samalla lailla kuin Neil Armstrongista tai Buzz Aldrinista. että ehkä kukaan ei ole niin vaikuttunut siitä, että Vesa on maksanut itsensä kipeäksi siitä viidestä minuutista mitä "oikeat avaruussankarit" on kokeneet. ehkä Vesa masentuu ja velkataakka tuntuu liian raskaalta. ehkä Vesasta tulee alkoholisti joka kertoo avaruusseikkailustaan juoppokavereille. eikä niitäkään kiinnosta. tai ehkä Vesa on niiden sankari.

mä en vaan näe tästä seuraavan mitään hyvää. sori.

urheilun sukupuoliroolit

urheilukaupan hyllyllä on lenkkarit. siellä on juoksulenkkarit ja salilenkkarit ja aerobic-lenkkarit ja kaikki lenkkarit mitä ihminen voi tarvita.. ja taatusti ei tarvitse.

siellä hyllyllä on lenkkarit erikseen naisille ja miehille. miehille isommat koot, naisille pienemmät. tokihan ne menee jossain välissä ristiin, onhan isojalkaisia naisia ja pienijalkaisia miehiä.

miesten lenkkarit on yleensä mustat, vihreät, siniset. naisten on vaaleanpunaiset, fuksiat, liilat, pinkit.MIKSI MIKSI MIKSI??

ettäkö ne erottaisi naisten lenkkareiksi? entä jos ei tykkää vaaleanpunaisista? entä jos ajatus siitä, että vakavastiotettava urheilija ei halua vaaleanpunaisia lenkkareita? tai trikoita? tai toppia? tai joogamattoa?

ja joo, ihan varmasti löytyy muitakin värejä myös naisille. yleensä merkkituotteita, kalliita merkkituotteita. minä en osta urheilutoppia neljälläkympillä. sen on maksettava alle kaksikymppiä. mielellään alle kympin. ja mä en myöskään tykkää merkkituotteista, koska niissä lukee sitten joku Nike tai Adidas tai vastaava. ei kiitos sillekään. ja NEKIN on pääsääntöisesti vaaleanpunaisia, liiloja ja fuksioita.

joku kirjoitti jossain siitä kuinka lapsista tehdään heti vahvasti tyttöjä tai poikia. että niille tarjotaan vain poikien leluja tai tyttöjen leluja ja vaatteet on värikoodattu. olisihan se kurjaa jos jonkun pikku liisaa luultaisiin pojaksi kun sillä on sininen paita. huoh.

mun mielestä on ihan hyvä, että vaattet on erilaisia miehille ja naisille, onhan meidän vartalot erilaiset, mutta väri on niin henkilökotainen asia, että siihen ei riitä pelkkä sukupuoli. toiset ei välitä tippaakaan väreistä, ja jotkut naiset ihan aikuisten oikeesti pukeutuisi pelkkään pinkkiin. mutta ei kaikki herrantähden!

mulle värit on tärkeitä. jos mä laitan päälleni pinkin urheilutopin niin mulla on epämukava olo. mulla on sellainen, joten tiedän. mulla on myös vähän epämukava olo mun salikendissä, koska vaikka ne on mustat, niissä on liilat adidas-raidat.

mutta se on tässä ärsyttänyt, tiedoksenne.

eilen kun menin töihin, löysin tiskin alta paketin. se oli mulle. ensimmäinen joululahja. KIITOOS päivän piristyksestä <3 <3

ja ei toi lumi nyt ole niin kamalaa. tai no, on se vähän. tai aika paljonkin. ehkä. mutta on se nättiä silti. 

Airsoft

mä olin kävelyllä kolmivuotiaan veljenpoikani kanssa lähimetsässä. heti ensimetreiltä huomasin, kuinka maa on ihan täynnä muovikuulia. veljenpoikakin huomasi ja ihmetteli kovasti mitä ne on, kun kerroin mitä ne on halusi hän kerätä ne kaikki pois koska ne eivät kuulu metsään. samaa ajattelin itsekin, vaan niiden kerääminen oliskin ollut sitten aikamoinen urakka, niitä kun oli ihan jokapuolella. 

tiedän että on olemassa biohajoavia airsoft kuulia myös, toivon, että osa niissä maassa lojuvista kappaleista oli juurikin niitä. tiedän myös miten piittaamattomana vanhemmat ostavat lapsilleen täyttä muovia olevia kuulia, vaikka nenän edessä on ekologisempi vaihtoehto. tiedän, koska niitä myyn itsekin. ja lapset eivät välitä muusta kuin hinnasta. näitä muovisia saa halvemmalla ja noi biohajoavat on kalliimpia kun niitä on enemmän.. 

Reipas metsämies.

kun myyn niitä, myyn niitä mitä asiakas haluaa ostaa. ikinä en itse tarjoa muuta kuin biohajoavaa, koska usein asiakas sen ostaa jos sanoo, että se on biohajoava. mutta jotkut toopet haluaa väkisin sen muovisen. olen usein sanonut, että nämä ei ole sitten käytettäväksi missään luonnossa, tai ne pitää kerätä. tai ihan samahan se mulle on jos omalla kotipihansa haluaa ammuskella täyteen sulamattomia rakeita. aikuinen kyllä tajuaa, ei vaan välttämättä välitä. lapsi ei edes tajua ajatella. välttämättä. 

paitsi jos on kolmevuotias ja koko maailma on vielä auki. ja muovi ei kuulu metsään.

Movember ja womember?

mä en tykkää viiksistä miehillä. se ei varmaan ole ylläri kenellekään joka mut tuntee. mä en tykkää parrastakaan, vaikka oon vähän alkanut lämmetä sille, kunhan se on hyvän maun mukainen ja siisti. viiksetkin menee, osana sitä siistiä ja tyylikästä partaa, vaan pelkästään viiksinä ei. yäk. 

Movember on viime vuosina ollut ja mennyt, siinähän kasvattivat, ei ole mun elämääni muokannut suuntaan tai toiseen, ei ole tarvinnut katsella vierestä parrankavatusprojekeia. tänä vuonna tietoisuus on kuitenkin hiipinyt munkin elämään. vaikka Movember on ollut viimeiset vuodet ihan tuttu käsite, niin nyt vasta olen alkanut sitä ajattelemaan. oikeastaan aivan käsittämättömän hauska ja mieleenjäävä idea. 

naisilla on roosanauha. roosanauha ja rintasyöpä, naiset ja pinkki väri. taas. lisätään tietoisuutta vaarallisesta taudista olemalla edelleenkin vaan söpöjä. harva mies esimerkiksi laittaa vauvanvaaleanpunaisen rintakoristeen takkiinsa kiinni. kun en minäkään laita! en voi sietää pinkkiä väriä, enkä sitä miten se yhdistetään naiseuteen  niin vahvasti. onko sitten rintasyövän tietoisuuden lisääminen vain naisten tehtävä. samallalaillahan eturauhassyöpää "mainostavat" on niitä ainoita jotka voi kasvattaa viikset. ja osallistua movemberiin.

entä jos minä solidaarisuuden nimissä haluaisin osallistua movemberiin, tein mitä tahansa niin naamaan ei kasva kuin yksi unwanted naamakarva. kulmakarvatkin on otsatukan alla ja nekin on rehottanut jo muutenkin miten sattuu. 

keksin ihan itse (taatusti joku muukin on ajatellut asiaa) naisten oman kasvatusprojektin, kainalokarvat. ne on esteettisesti ihan yhtä epäilyttävät kuin viikset, imo. mutta kainalokarvat marraskuussa, nojoo, ihan sama vaikka kasvattaisi joulukuunkin, kuka ne näkee? kotona se puoliso, tai uimahallissa se mummo siellä saunassa. ehkä. jos nostaa käsiä. 

mutta mikä oliskaan parempi aika kasvattaa kainalokarvoja kuin heinäkuu? heinäkuun alussa vielä vähän viileä, mutta hihattomissa paidoissa kuljetaan jo heinäkuun loppuun mennessä takuuvarmasti. excellent! mä niin haluaisin toetuttaa tän. ihan siksikin, että haluaisin nähdä itseni kainalokarvoissa ja muutkin. että tietäisin onko ne niin kamalat kuin mitä yhteiskunta nyt antaa ymmärtää.. :D

en mä tällä halua väheksyä eturauhassyöpää, tai kilpailla, että kumpi on parempi syöpä. jotkut taisi ottaa tämän vähän vakavasti kun siitä tuolla muualla sosiaalisessa mediassa mainitsin. herrantähden. miehet saa pitää viiksensä ja movemberinsa, kerätään kainalokarvoilla vaikka kohdunkaulansyöpätietoisuutta. en mä tiedä. tai ylipäänsä.

tosin kainalot on kai kovasti yhteyksissä rintasyöpäriskiin, tai näin olen ainakin ymmärtänyt deodoranttien ja antiperspiranttien alumiinin aiheuttavan syöpäriskiä, käsittääkseni rintasyöpä siinä korkeimmalla listassa. se olis jotenkin sopivaa.

who's with me??

karpalo ja kitara

bloggaajat ain valittaa kun ne on ihan huonoja bloggaajia kun ne ei ehdi kirjottaa. mä olisin kyllä ehtiny. mä en vaan oikeestaan jaksanu. en huomannut ajattelevani mistään niin vahvasti, että tarttis kirjottaa. pientä tunteiden vuoristorataa mulla on ollut, mutta ei siitä sen enempää. 

päivän ensimmäinen aihe on: karpalojauhe. 

ostin Ruohonjuuresta karpalojauhetta. olin jotenki vähän skeptinen sen (kin) suhteen. ensimmäinen kokeilu oli karpalojauhetta turkkilaiseen jogurttiin hunajan kera. nam. oli aivan sairaan hyvää. ehkä enemmän sen hunajan ansiosta vaan antoi se karpalo sellasta kirpeyttä siihen, vaikka ei se oikeastaan kovin voimakkaalta maistu. tänään sekoitin jauhetta puuroon. oon puuron syönnissä päätynyt siihen, että puuro on joko selvästi makeeta tai selvästi suolasta. eli karpalojauhe ei ole suolaista niin lisäsin sekaan mustikkahilloa. no nam edelleen, oon joskus kertonutkin, että omatekemästä mustikkahillosta tuli aivan käsittämättömän hyvää. (vai oonkohan sitä jo mainostanut, no mut on se hyvää!) en tiedä oliko karpalojauheella paljon tekemistä asian kanssa. mutta antoi se ainakin väriä tähän ankeeseen aamuun.

ja lähes kaikki mun ympärillä on olleet flunssassa ja minä en. ehkä säännöllinen karpalojauheen mutustaminen on sitten hyödyllistä. seuraavaksi ostan tyrnijauhetta, mustikkajauhetta ja puolukkajauhetta. kuulemma ruusunmarjakin vois olla hyvä. että niitä ainaskii. sitten saan terveellisiä (terveellisempiä) aamupaloja. :)

toinen asia. mun tämänhetkinen intohimo: uusi kitara. 

en osaa päättää, että ostanko nailonkielisen vai teräskielisen. mullahan on jo toi naikkari niin voisin sen lisäksi ostaa sen teräskielisen. MUTTA haluaisin kuitenkin täysikokoisen naikkarinki. aargh. 

kävin keskiviikkona soittelemassa eri kitaroita. vaihtoehtoina on nyt lähinnä nämä: nailonkielisistä La Patrie Etude, La Patrie Concert ja teräskielisistä Seagull Coastline S6 Cedar orig. tai Seagull Coastline S6 Cedar folk . maanantaina äyn sovittamassa niitä uudestaan. löysin myös musafasulta yhden Raimundon nailonkielisen, mutta ajattelin hylätä sen ajatuksen. liikaa vaihtoehtoja muuten. 

tänään kiipeemään. hyvää viikonloppua, itsehän vietän sen töissä.

hieman huono omatunto

mä kävin kaupassa. oikeestan mun piti ostaa vaan kananmunia, mutta kun kerta on siellä kaupassa niin ainahan sieltä tulee ostettua vaikka mitä. 

mä pyrin aina ostamaan ruokaa periaatteiden mukaan. eli luomua jos on ja se ei ole älyttömän kallista. (sitten en yleensä osta koko tuotetta) lisäaineetonta, jos mahdollista. joissain tapauksissa mielummin lisäaineetonta kuin luomua, niinkuin lihavalmisteet, leikkeleet ja makkarat ym. ja leivät. mä tyytyväisenä muuten huomasin, että Fazerin tuoreissa leivissä ei enää ole säilöntäaineita, jei, hyvä fazer, mä saan taas kestileipää!

maidot ja maitotuotteet pyrkii aina olemaan luomua. mehut samoin. hedelmät ostan tavallisena, ellei luomusta ole jotain älyttömän hyvää tarjousta. mutta baananit on reilun kaupan luomubanaaneja. 

kahvi olisi reilua kauppaa aina, mutta se on kamalan kallista. kahvi ylipäänsä muutenkin. halvempi luomukahvikin on vaaleaa kuin kultaktriina (yäks) joten siinä vähän periaatteet joustaa. juon useinmiten Pirkan peruskahvia. se on astetta tummempaa ja siinä on joku typerä Utz-merkintä, joka auttaa mua hillitsemään omaatuntoa aamukahvikupillisen äärellä.
mä löysin myös lisäaineetonta juustoa. tai se löys mut. sitä jaettiin annospakkauksissa työpaikan vieressä yks päivä kun olin menossa ostamaan lounasta. en ottanut kyseistä tuotetta mukaan koska se oli Arlaa ja jostain syystä mulla on Arlasta huono ennakkoasenne. kuitenkin kyseessä oli Natura-niminen juusto ja piti myöhemmin oikein tarkistaa, että mikä ihmeen Natura nyt juusto voi olla. sehän oli lisäaineetonta juustoa ja olihan sitä sitten pakko ostaa kotiinkin kokeiluun. olihan se vielä oikein mainiota juustoa. hyvä, nyt löytyy lisäaineeton juustokin.
miksi mä en osta luomuhedelmiä? mulla on nyt angsti. noh, ne on vähän kalliimpia kuin perushedelmät. mä oon kyllä melko huono syömään hedelmiä. mä tykkään niistä, mutta en jostain syystä syö niitä, vaikka niitä olis mulla kotonakin. mulla ei ole hedelmänsyömisreseptoria aivoissa. niin ja siis jos mä ostaisin aina vaan luomuhedelmiä niin en varmaankaan ostais niin usein hedelmiä ja sitten söisin niitä vielä harvemmin. eli ehkä voin nyt ainaa itelleni anteeks tän hedelmäjutun...

kookosöljydödökokeilu on vielä käynnissä. tosin joskus se pettää ja joihinkin pitkiin päiviin olen varannut ihan dödön mukaan. ei se ihan niin mahtava ole kuin aluksi kuvittelin.. mutta melko mahtava kyllä!

jookoskookos

saamenkielinen räppi on hassun kuulosta. niin oli joskus aikoinaan suomenkielinenkin ja nykysin se on ihan normaalia. 

toinen asia. kookosöljy. kylmäpuristettu kookosöljy. 

sopii ruoanlaittoon ja leivontaan ja paistamiseen. voidaan käyttää myös ihon- ja hiustenhoitoon.

no onhan se nyt aika ihmemönjä. tuoksuukin raikkaalle kookokselle. paskempi nakki, jos ei tykkää kookoksesta. mä tykkään. 

mä myös tykkään miltä tää öljy tuntuu iholla. se imeytyy nopeasti ja jättää ihon pehmeäksi, ei öljyiseksi. jaa kookoksen tuoksu haihtuu nopeasti, tai terävin tuoksukärki pehmenee ja se jää sellaiseksi vienoksi pehmeäksi aavistukseksi. 

öljyn käyttöön liittyy pari asiaa minkä kokeilu pelotti. hiukset. oliiviöljykokeilun jälkeen olin melkolailla kauhuissani minkään öljyn laittamisesta hiuksiin. varovasti kuitenkin olen sutinut latvoja käsien välissä ja öljyisyydestä ei tietoakaan,hiukset tuntuu jopa pehmeämmältä, vaikka sitä ihan vähän vaan oonki käyttäny.

koska nyt kidekristallidödö on ärsyttänyt mun kainaloita niin pistin sitten kokeiluun kookosöljy dödön. kainalon sively öljyllä ja ei kuulemma haise, vaikka hikoiliskin. yeah right, ajattelin, en oo koskaan oikein luottanut noihin hajunpoistajiin. ajattelin sitten aloittaa kokeilun lyhyenä työpäivänä. liikkeen spottivalot paisoi kamalan kirkkaasti just sinä päivänä ja mä oikein tunsin kuinka kainalot kostui. mä oon siis melko herkkä hikoilemaan. kauhun sekaisin tuntein haistelin kainaloita, että joko? joko haisee? ei haissut. kävin jopa kiipeilemässä yhtenä iltana pelkän kookosöljyn voimin, ja vaikka muuten kiipeily ei onnistunut sitten millään parin viikon tuon jälkeen niin hieltä en haissut.. ha!
yhdeksän tunnin työpäivä johon kuului kaikennäköistä kamojen roudausta ym säätämistä. vinkki duunikaverille, että jos alan haisemaan pahalle niin kerrothan heti. ei tullut kommenttia ja omakaan nenä ei haistanut hien tunnusomaista tuoksua. vienoa kookosta vaan.

tänään kokeilen sitten normaalipitkää työpäivää ja kiipeilyä hetiperään. katotaan miten käy.. :D onneksi en ole kovin kiinnostunut mitä muuta ajattelee musta.. :D (vähän kuitenkin)

villis numero dos

hieno poseerausasento.. :D

 

 

kyllä mä nää saan vielä onnistumaan. tässä on liian korkea kaarroke-osa, eli kainalot on alhaalla. ehkä onnistuu seuraavassa sitten.. :)

kainalon kummastelua

mä oon käyttänyt ennen Doven antiperspirantti stickiä. sellasta no white marks töhnää. se on ollut mulla hyvä sen takia, että sen tuoksumaailma on sopinut mun bakteerikannalle. eli ei ole ruvennut haisemaan pahalle. sen kanssa nimittäin tappelin kyllä ja kauan, että löysin sellasen joka ei alkanut parin tunnin päästä haista pahalle, vaikka ei edes hikoillut. 

tiedostavan aikakauden alettua löysin Urtekramin kristallidödön. se tuoksui kivalle, ei jäänyt töhnää kainaloon ja hiki ei haissut, eikä virrannutkaan. loistotuote!! 

kunnes...

oikeaa kainaloa alkoi kutittamaan. ei mitään ihottumaa tai edes punottanut. paitsi kun sitä raapi.

aloin vähän selvittämään että mitä tämä kristallidödö oikein on. suomeksi raaka-aine kidekristalli kun kuulostaa niin kamalan luonnolliselta. englanninkielisessä listassa se on potassium alum. tästä aiheesta luin keskustelua Uuden Mustan palstalla ja muuallakin netin ihmeellisessä maailmassa. ja ilmeisesti potassium alum on alumiinidisulfaatti. vapaasti käännettynä Wikipedian sivuilta. 

jostain luin, en nyt muista mistä, ehkä sieltä wikipediasta, että potassium alum on alumiinia niin suuressa molekyylikoossa, että se ei pääse ihon läpi. että se ei olisi siis haitallista niinkuin normaaleissa dödöissä oleva alumiini. 

mutta mistä kutina? kun monet vartavasten sanovat, että kristallideon käytön jälkeen ei enää ole kutissut... mulla toisinpäin. häh?

ehkäpä pitää selvittää vielä lisää. tällä välin käytän välillä jotain perusdödöä kunnes kutina häviää ja siirryn takasin kristalliin ja sitten jos alkaa taas kutittaa niin vaihdan taas. jos vaikka totunkin siihen. ainakaan tänään ei kutita.

kookosbrownies

mä tein eilen vapiksen kunniaksi ehkä maailman tuhdeimpia kookos-suklaabrownieseja.

ohjeen luinjoskus Uuden Mustan sivuilta. muistaakseni. nyt en enää löydä sitä kun etsin.
näistä tuli sellaisia sisältä pehmeitä, super suklaisia kovahkokuorisia palasia. osan tein muffinssivuokiin ja osan ihan vuoalla.

oon sellanen että jos on jotain hyvää niin se syödään samantien. tätä ei pystynyt syömään kerralla, eli oli siis onnistunut. aivan ihanan mahtavan äklömakeeta ja tahmeeta ja ihanaa.

resepti:

4,5dl vehnäjauhoja
2,5dl sokeria

jääkaapissa yön viettänyt yksilö

2,5dl fariinisokeria
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
½-1dl kookoshiutaleita
1,5dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
150g tummaasuklaata isona rouheena

sekoitetaan keskenään

2,5dl kookosmaitoa
2dl sulatettua voita/margariinia (itse käytin ingmariinia)

lisätään sekaan

kaadetaan vuokaan, paistetaan 175 asteessa n. 20-35min, riippuu kuinka tahmaista haluaa, itse paistoin lähemmäs 30 min ja tuli just sopivan pehmeitä.

lämpimänä ei meinanneet pysyä kasassa, eli lusikkaruokaa oli, mutta aamulla jääkaappikylmä palanen oli kiinteää ja mehevää ja ai, täysin epäterveellistä aamupalaa. jos tällä energiamäärällä selviäisi työpäivästä ja laulutunnista ja kitaratunnista. illalla sitten odottaa toinen palanen?

gallup (tämä ei siis sellainen)

olin eilen töissä.
liikkeen ulkopuolella oli pieni kuvausryhmä tekemässä kyselytutkimusta. ensinnä olin tietysti kamalan kiinnostunut, josko mä pääsisin telkkariin (en kyllä olis halunnut oikeestaan), mutta sitten aloin kuuntelemaan niiden kyselyä.
se meni näin: "Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin myönteisesti Suomessa tehtäviin lääketutkimuksiin. Voisitko itse kuvitella osallistuvasti lääketutkimukseen?"

sitten haastateltavat vastasivat tähän. vastauksia en juurikaan kuullut, näyttivät pääsääntöisesti suhtautuvan positiivisesti, ainoastaan eräs mies oli jyrkästi vastaan. 

ajattelin kuitenkin kysymyksen pohjustusta. entä jos kysymys olisikin alkanut: "Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin kielteisesti Suomessa tehtäviin lääketutkimuksiin...jne.. " olisikohan vastaukset olleet erilaisia.
kuitenkin Suomessa tykätään olla vähänniinku samaa mieltä muiden kanssa. se vaikuttaa mitä mieltä muut on. ainakin ite voisin ajatella, että vastaisin positiivisemmin, tietäen että niin moni on myönteisiä asian suhteen. jos taas tietäisin muiden olevan pääsääntöisesti kielteisellä kannalla.. saattaisinpa olla vähän kriittisempi ainakin.  

niin kelasin vaan, että voiko tuohon kyselyyn luottaa. se ei ole ihan täysin puolueeton, mun mielestä. jos olisi kysytty esimerkiksi suoraan ilman mitään pohjustusta, että voisiko joku osallistua lääketutkimukseen. sen jälkeen voisi antaa tilastoa ja kysyä vaikuttaako se mielipiteeseen.

tämä jäi vaan mieleen ja se on musta vähän huolestuttavaa.

oliiviöljy (ja kohtuus kaikessa)

kuulin joltain, että jos on hilsettä (kuiva tai ärtynyt päänahka, ei siis oikea hilse), on siihen oiva hoitokeino, oliiviöljy. kaipa oliiviöljyä on suositeltu jossain hiuksillekin. 

mulla kuivuu päänahka herkästi ainakin kun alkaa säät viilenemään niin päänahka reagoi helposti. ajattelin kokeilla sitä oliiviöljy hommaa.. oli siis maanantai aamupäivä.
oliiviöljyä kuppiin. en tiedä paljon sitä kaikkiaan oli, mutta silleen runsaasti.
ensin töpöttelin sitä päänahkaan mutta sitten kun kyllästyin siihen niin sutasin koko pehkän täyteen sitä. 
sitten miettimään, että miten sen saa pois.
pesin shampoolla. Flow'n teatree -shampoopalalla. märkänä tuntui öljyiseltä. kuivasin. tukka oli öljyklimppi. öö.. mitä seuraavaksi. perunajauhoa. tukka täyteen sitä kamaa ja kampaus läpi, että imisi öljyä pois. kampaamalla lähti kivasti oliiviöljy-perunajauhotahnaa. uusi pesu, että loput lähtisi. kuivaus. tukka edelleen öljyklimppi. hitto.
hiukset nutturalle ja töihin.
parina seuraavana päivänä pesu palasaippualla. Urtekramin Aloe Vera saippualla. tuntui poistavan öljyisyyttä jonkin verran joka pesulla, mutta vielä perjantainakin oli tukka kiinni. tyvi oli jo puhdas, vaan latva klimppinen. Lauantaina pesin kunnolla. hinkkasin latvaa saippualla pesukintaat kädessä. tulos: valtava takkutukka. mutta vielä hieman öljyinen. mutta valtavan hieno ja iso nuttura kaikkui takaraivolla. ihanku olis tukkaa kolmen ihmisen verran.. :D

päätin luopua saippuasta ja palata shampooseen. eli ihan perus pesurytmiin. maanantaina pesu Flow'n Blondi-shampoolla ja päälle sitruunahappohuuhtelu. tulos: ----------------->
ihan ookoo tukka. vähän vielä klimppisen oloinen. tuntuu vähän öljyiseltä. en pitäisi kokonaan auki, mutta sivuponnari käy. sellainen siis.

entäs päänahka sitten? siisti ja hilseetön. ei kutita eikä kirvele.
hmm.. paitsi.. tänään, yhdeksäntenä päivänä, hiusraja kutisee ja no, ylläri, kuivahan se on taas... huoh. no, toista käsittelyä en tähän päähän ihan heti ole tekemässä.

mitähän ihmettä mä keksisin kosteuttamaan tätä nuppia. olen lukenut kookosöljystä. pitää varmaan sitä kokeilla. jotain pitää keksiä ennen pakkasia, tai multa irtoaa pää.. :D

köyhyydestä

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talta-tuntuu-olla-koyha

tämä kirjoitus on levinnyt naamakirjassa parin päivän ajan. itsekin luin sen ja saihan tuo ajatukset liikkeelle. välillä miettii omaa köyhyyttään ja sitten kun ajattelee, että jos tässä olisi joku toinenkin joka olisi riippuvainen samasta tulonlähteestä niin olisihan se jo melko sietämätön tilanne. köyhyys on varmasti aivan käsittämättömän kamalaa jos on mukana lapsia. 

en mä ole oikeesti köyhä. tai no, pienituloinen kyllä. köyhyysraja ei taida kuitenkaan rikkoutua. MUTTA. asun yksin. pääkaupunkiseudulla. vuokralla yksityisellä. en omista autoa, enkä juuri mitään muutakaan omaisuutta. 

teen työtä, jossa saan työehtosopimuksen mukaista keskipalkkaa, en siis mitään minimiä, todellakaan. mutta eipä tuo palkka nyt taivaitakaan hivele. 

vuokraan mene noin puolet palkasta. laskuihin neljäsosa. joskus enemmänkin. opintolainaa lyhennän minimimäärällä, koska en uskalla korottaakaan sitä. ruokaan menee loput. tai menisi. ruoka on ensimmäinen mistä mä alan pihistämään. aika vähän yksinäinen ihminen tarvitsee 'ruokaa'. kaikenlaista moskaa tulee toki syötyä että pysyy hengissä.. :D mutta oikeeta ruokaa tulee syötyä harvemmin. rahat loppuu aina ennen palkkapäivää, tai sitten jäljellä on jonkunnäköinen euro tai kaksi mitä on varjeltu tarkoin, että ei vaan mene tili miinukselle.

sitten tulee yllättäviä kustannuksia niinkuin se, että netti katkeaa ja asentajille joutuu maksamaan 70 euroa, että käyvät toteamassa että ei toimi. 

tai että farkut hajoaa kesken duunipäivän ja pitää käydä ostamassa uudet, että ei tarvitse näyttää persettä kaikelle kansalle... (näin kävi kerran)

harrastaakin pitäisi, että pysyy virkeänä, eikä masennu. kiipeilykortti satasen (10 kerran) ratsastus 30€ tunti. uimahalliinkin maksaa jotain 4 euroa vai mitä se nykyään on. salilla käynti 70 € kuussa, ellei halua matkustaa jonnekin kauas, jossa voisi olla halvempaa. huh. ei meinaa riittää tämä palkka millään. 

tunnen pariskuntia jotka asuvat yhdessä. esimerkkipariskunta esimerkiksi. asuvat uudessa kaksiossa, kaupungin kämppä vielä. vuokra halvempi kuin mun yksiössä. heillä on auto ja skootteri millä ajavat töihin (joukkoliikenne on kuulemma niin hankalaa). asumiskustannukset noin muuten on samaa luokkaa kuin mitä mulla. paitsi, että on kaksi ihmistä maksamassa niitä. niin tottakai heillä on varaa käydä ulkomaanmatkoilla pari kertaa vuodessa ja harrastaa sitä ja tätä ja vaikka mitä. käydä kylpylöissä ja sellasta. ja sitten itketään kun jos minut joutuu hakemaan autolla jonnekin niin siitä tulee ylimääräinen euron kustannus bensoihin. joskus raivostuttaa.. 

ja miksi mä en tienaa niin paljon kun muut? kai mulla on ollut vähän huonoa tuuria. mä en ole heti suoraan peruskoulusta osannut päättää, että mitä musta tulee isona. enkä tiedä vieläkään. tiedän vaan, että innostun monista asioista, mutta sitten en kuitenkaan joko ole niin hyvä niissä tai sitten en eettisistä tai moraalisista syistä pystykään niitä jatkamaan. tai sitten tulee allergia. onhan mulla siis ammatti. olen parturi-kampaaja. mutta allerginen tuoksuille ja ilmassa pöliseville aineille. enkä pystynyt enää keskustelemaan että onko Matti ja Mervi nyt naimisissa vai eronneet (tätä tapahtui siihen aikaan). sen jälkeen jouduin opiskelu/työ kierteeseen jossa olen edelleen. juutuin kodinkone-viihde-elektroniikka -alalla käymään läpi muutamat yt-neuvottelut ja työttömyyttä. olen juuttunut asiakaspalvelu ja myyntityöhön, jota oikeastaan vihaan, vaikka olenkin siinä hyvä. tai en ehkä vihaa, en vaan arvosta sitä ja olishan se kiva tehdä sellasta työkseen mitä arvostaa. ja kun palkkaa en siitä saa tarpeeksi niin se ei ainakaan auta. mulla olisi varmasti edellytyksiä tehdä sellaista myyntityötä jossa pääsisi käsiksi isoihinkin rahoihin. mutta en pysty, koska alkaisin varmasti vihaamaan itseäni hyvin nopeasti. 

kai sitä oikeasti pitäisi vaan opiskella se ammatti jota haluaa tehdä loppuelämänsä. ja joka kiinnostaa enemmänkin kuin vaan kuukauden tai pari. mutta opiskelijaelämä on niin kamalaa! en kaipaa sitä sitten yhtään. enkä edelleenkään tiedä mitä haluan edes opiskella... :D tiedän vaan, että haluan tehdä jotain työtä ympäristönsuojelun parissa. en vaan tiedä mitä.

Valmis villis

kalastajatyyppinen neule pyöröpuikoilla

valmiina se on tällanen. tosin se on mun päällä väärinpäin. huomasin vasta kun kuva oli jo otettu.. :D melkein samanlainen se on kumminkin päin. takapuoli on vähän etupuolta pidempi ja sitten yksi kala puuttuu, kun se ei mahtunut kokonaan. hihat on liian pitkät ja vähän liian löysät kuvion yläpuolelta. kaula-aukko on vähän liian iso. mutta on se aika nätti ja ainakin lämmin. olen tyytyväinen.

lisää reseptejä

tomaattimurskasta saa vaikka mitä

kaapit huutaa tyhjyyttään (eli siis niin täynnä kaikkea, että ei mahdu enää kaapinovet kiinni) ja nälkä alkaa tuntua. töihinlähtöön on reilu tunti. mitä ihmettä sitä pitäis tehdä..

tomaattikeittoa siis.

1 sipuli ja 1 valkosipulinkynsi kattilaan oliiviöljylorauksen kanssa ja kevyt kuullotus

tölkki tomaattimurskaa sekaan

pakkasesta basilikaa ja persiljaa

suolaa

pippuria

ruokosokeria. 

kiehautus ja muutaman minuutin keittäminen. 

sauvasekoittimella vähän sileämmäksi (jätin vähän sattumia), lautaselle, sekaan auringonkukansiemeniä ja turkkilainen jogurtti -silmä keskelle. 

nam.

ei enää villasukkia?

mä sain synttärilahjaksi kaverilta lahjakortin kirjakauppaan. 

yleensä mä en tykkää lahjakorteista, mutta nyt se oli todella loistava lahja koska olin ajatellut ostaa neulontakirjan. lähinnä siksi, että ajattelin neuloa villapaitoja tänä vuonna. 

ostinkin kirjan jossa oli erilaisia villapaitaohjeita ym muitakin, ja samalla vään ohjeita miten tahdä palmikkoneuleita ym. 

aloitin tekemään villapitaa. kalastajatyylistä sellaista. se on kohta valmis, mutta saa nähdä onko se villapaita vai muuttuuko se jälleen kerran lankakeräksi.. :D

maailman paras falafel

mä sain falafel-innostuksen joskus viime talvena. googlasin kaikenlaisia ohjeita, että miten niitä tehdään ja löysinkin vaikka kuinka monta. mikään ohjeista ei kuitenkaan tuntunut ihan just siltä parhaalta ja tein sitten oman version. 

niistä tuli ihan hyviä.

uusi yritys. en siis laittanut reseptiä mitenkään ylös ja nyt piti googlata taas kaikki reseptit ja miettiä miten saisin tehtyä vähintään yhtä hyviä kun  viimeksi. 

En tykkää uppopaistaa mitään ja pannulla paistaessa koko kämppä haisee ihan palaneelle rasvalle josta en kanssa hirveästi nauti, joten uuniin päätin taas laittaa. noh, härkää sarvista ja tekemään. 

tein massan erissä sauvasekoittimen lisäosalla, viimeksi tein blenderissä, mutta massa oli liian paksua ja jäi reunoille kiinni. sitäpaitsi blenderin kulho hajosi. (ei falafelien yhteydessä.) sekoitin kulhossa kaikki aineet yhteen tasaiseksi. pyörittelin uunipellille leivinpaperille isohkoja pyöryköitä. paistoin 200-225 asteessa n. 35-45 min. maistelin lämpiminä. oli hyviä eikä liian kuivia. 

varsinaista ruokaa päätin tehdä vasta illalla kun olin käynyt kiipeilmässä.

tein tomaattikastikkeen säilyketomaattimurskasta ja mintusta. Osan palleroista laitoin kastikkeen sekaan muhimaan, osan jätin myöhempää käyttöä varten. jogurttikastikkeen tein turkkilaisesta luomujogurtista ja tsatsiki-mausteseoksesta (veljeni tuonut tätä minulle joskus kreikasta) keitin lisäksi basmatiriisiä ja laitoin vähän salaattia. 

ohje:

2 tlk kikherneitä valutettuna (á 400g nesteineen)

2 pienehköä sipulia

3 valkosipulinkynttä

tämä oli oikeasti todella hyvää.

3-4 rkl tahinia

1 tl chilitahnaa

½ nippua persiljaa

½ nippua korianteria

1 sitruunan mehu

1tl suolaa

1½tl jeeraa

2½ dl korppujauhoja

1 dl vettä

2 kananmunaa

n.1½ rkl oliiviöljyä

kastike:

2 tlk tomaattimurskaa

1 nippu tuoretta minttua (tai kuivattua)

1 tl suolaa

2 rkl ruokosokeria

mustapippuria

jogurttikastike:

1½dl turkkilaista luomu jogurttia

valmista tsatsiki mausteseosta (kreikasta)

ripaus suolaa

lisäksi Basmati-riisiä ja salaattia.

vegaanit voi jättää kananmunan pois. en tiedä mitä se tekee koostumukselle, ei varmaan paljoakaan kun uunissa paistaa. 

enjoy.

 

pikku huijari

mä vähän huijaan. mä sanon kaikille, että en ole käyttänyt shampoota huhtikuun jälkeen. tavallaan totta. mutta mä olen kesän ajan käyttänyt palashampoota. aina välillä on pitänyt palata ruokasoodaan kun tuntuu, että palashampoo on vähän liian hoitavaa. 

jokatapauksessa koen kuitenkin, että olen luopunut shampoosta. ja hoitoaineesta ainakin. myöskään en ole käyttänyt mitään nestesaippuoita tai vastaavia moneen kuukauteen. vaihdoin pesuaineet kertaheitolla Urtekramin palasaippuoihin, ruusun tuoksua vartalolle ja aloe veraa kasvoille. puhdasta tulee eikä kuivu ihokaan. ainakaan näin kesällä. 

hoitoaineena olen käyttänyt pelkästään sitruunamehua etikkaa ja sitruunahappoa. paras näistä on kyllä tuo sitruunahappo. se neutraloi shampoon jäljiltä tehokkaimmin, eikä siitä jää mitään tuoksua. tosin viime palashampoopesun jälkeen totesin, että tahmaisuus hiuksissa,joka on ominaista palashampoolle ainakin alkuvaiheessa, on hävinnyt. eli nyt voisin käyttää pelkkää shampoota, ilman neutraloijaa. mutta mitä tehdä kaikella jäljelle jääneellä sitruunahapolla? ehkä käytän kuitenkin silloin tällöin sitäkin. ehkä se on kuitenkin parempi hiukselle, että ph neutraloituu. 

huijaan myös siinä, että en käytä luonnonkosmetiikkaa meikeissä. vaikka haluaisin toki. ei ole kyse siitä. ja varmaan joskus käytänkin. en vaan varmaan pitkään aikaan. syystä että: omistan aivan sairaan paljon meikkejä. eikä taaskaan ole kyse mistään järjettömästä turhamaisuudesta vaan siitä, että käytän melko vähän meikkejä ja saan niitä jostain syystä ilmaiseksi vaikka mistä ja eihän ne lopu koskaan... :D omistan yli kymmenen vuotta vanhoja luomivärejä. enkä taatusti heitä niitä pois. eikö se silloin olisi enemmän tuhlausta ja epäluontoystävällistä, jos heittäisin vanhat pois ja hankkisin uudet tilalle? vaikka ne olisikin luonnonkosmetiikkaa?

mä en ole värjännyt mun tukkaa helmikuun jälkeen. silloin olikin tarkoitus värjätä viimeisen kerran. halusin saada värjättyä tän mun vaalennetun tukan niin, että se olisi mahdollisimman lähellä omaa väriä. onnistuin siinä ilmeisesti melko hyvin, koska nyt, puoli vuotta myöhemmin en osaa tarkalleen sanoa, missä menee tyvikasvun raja. latva on toki haalistunut viljanvaaleaksi, mutta se johtuu siitä, että se on satakertaa vaalennettu ja ihan kamalassa kunnossa muutenkin. jossain vaiheessa pitää pätkäistä kunnolla lyhyemmäksi latvaa taas. kunhan raaskin.. :D

ketä saa loukata?

oli tuossa keskustelua.

jos joku tekee jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä, vaikka vahingossa, onko oikein että loukkaantunut tai mielensä pahoittanut kertoo toiselle, että on pahoittanut mielensä vaikka siitä saattaisi mielenpahoittaja itse pahoittaa mielensä? 

tosiasiahan on, tilanteessa jossa loukkaaja ei ole tarkoittanut loukata, eikä oikeastaan asiaa voi enää muuttaa. onko siis järkevää loukkaantuneen loukata loukkaajan tunteita vaatimalla tätä tilille siitä mitä on tehnyt tai sanonut? jos jokatapauksessa loukattu on loukattu, niin pitääkö siihen vetää mukaan vielä toinenkin loukkaantuja. 

mielestäni pitää, ja on aivan loogista kertoa loukkaajalle, että olet loukannut tunteita, vaikka et tarkoittanutkaan ja että mitä aiot asialle tehdä? ja hyviin tapoihin tai hyvään käytökseen ja ehkä hyvään empatiataitoon kuuluu se, että loukkaaja on pahoillaan siitä, että on tiedostamattaan tehnyt jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä. mun mielestä tässä ei ole mitään epäselvää. 

ilmeisesti olen väärässä, koska on olemassa ihmisiä joiden mielestä jos joku ei tarkoituksella loukkaa, niin on epäreilua, että loukattu vaatii häntä pyytämään anteeksi sellaista mitä ei ole omasta mielestään tehnyt, näinollen muuttamaan hänen persoonaansa. ja loukattu on näinollen itsekäs. ainoa asia mitä loukattu tällaisessa tilanteessa voi tehdä on mennä pois, jos ei voi olla loukkaajan seurassa. 

SIIS MITÄ?

oonko mä ihan hakoteillä kun luulen, että ihmiset haluaa toisille pääsääntöisesti hyvää ja ei kukaan halua toista loukata edes tiedostamattaan. ja jos joku tulee mulle kertomaan, että loukkasit mua, etkö huomannut, niin olen vähintään häpeissäni siitä. joskus toki loukkaa ihmisiä tahtomattaan, mutta ei se ole minusta väärin ketään kohtaan jos loukattu vaatii loukkaajaa tilille. oikein se on. kuinka muuten voi kasvaa ihmisenä. jos vaan ajattelee omaa napaansa niin siinähän muuttuu itsekeskeiseksi kusipääksi? eikö?

oon hämmentynyt.

Vartijat

Vartijoistakin ollaan sitten montaa mieltä. Lähinnä negatiivista mieltä, ainakin mitä mun korviin kantautuu.
Vartijat ovat wanna-be poliiseja, yleensä nuoria kundeja joilla nousee valta päähän ja käyttävät tarpeettomia voimakeinoja.
Tavaratalossa vartijoilla ja kosmetiikantytöillä tuntuu aina olevan pariutumisrituaalit menossa, omasta kokemuksesta päätellen. Toki vartijat tykkäävät hengailla kauppakeskuksissakin niissä liikkeissä missä on näteimmät tytöt myyjinä. Joten ilmeisesti unvormu kiehtoo naisia, ole se sitten palomies tai 'vaan' vartija.
Olen joutunut seuraamaan tilannetta jossa vartija käyttää tarpeettomasti voimakeinoja.
Kyseessä oli huonosti käyttäytyvä teini joka huuteli vartijalle veellä alkavia sanoja. Vartija päätti kaasuttaa jo poispäin lähtevän teinin parin metrin etäisyydeltä. Näytti siltä, että kostoksi. En ollut seuraamassa tilannetta alusta asti, mutta se mitä näin ei ollut kyllä minusta ihan oikein. Jonkunnäköinen tutkinta tästä tapauksesta ilmeisesti kuitenkin tehtiin. Tulosta en valitettavasti tiedä.
Olen töissä kauppakeskuksessa liikkeessä joka on hyvin avoin. Ohikulkija pystyisi helposti nappaamaan tiskiltä tavaran tai toisenkin ilman, että me sitä huomattaisiin. Onneksi kalliimmat tavarat meillä on tiskin takana ja niihin ei pääsekään niin helposti käsiksi. Ilmeisesti kamerat osoittavat jatkuvasti meillepäin ja vartijat voivat seurata mitä täällä tapahtuu. Ärsyttävää. Siis tietää, että ei voi rapsuttaa persettä ja kaivaa nenää ilman että on kameroissa. (ei sinänsä että nuo toiminnot kuuluisivat ihan tarpeellisimpiin toimintoihin töissäollessa, mutta pointti kuitenkin sama.
Vartijat pyörivät täällä harvakseltaan eestaas, joskus jokunen jää rupattelemaan. (pitäisikö vetää johtopäätöstä, että kuuluu niihin viehättävimpiin myyjiin täällä.. :D)
Tämä meidän pikkumyymälä on tosiaan pieni, työntekijöitä vähän ja yksin joutuu töissä olemaan aina jonkin aikaa, yleensä aamuisin tai iltaisin.
Tänään olin avaamassa liikettä, yksin toki, ensimmäisiä asiakkaita oli pari pahanhajuista oudostikäyttäytyvää nuortamiestä. Ensimmäisenä ihmettelivät minulle, että ihottavaa olla ostoksilla kun vartija seuraa jokapaikkaan. Jasso. Vai sellaisia tapauksia. Käytäytymisestäkin olin jo varuillani, mutta tieto siitä, että vartijakin on varuillaan sai niskavillat pystyyn. Tuntui ihan siltä, että toinen kyseli minulta kaikenlaista turhaa kun toinen puuhaili jotain tiskin toisessa päässä. Tiedä sitten mitä kaikkea putosi vahingossa taskuun .toivottavasti ei mitään kuitenkaan.
Lähtivät siitä sitten jatkamaan matkaa ja hetken päästä vartija tuli morjestamaan. Kertoi sitten, että parivaljakkoa seurataan jatkuvasti monitoreista. Kuulemma varkailla. Vartijan ollessa tiskillä kertoi hän mitä tietoa parivaljakosta saatiin. Prismassa. Maksoivat ostokset. Tulossa yläkertaan. Tässä vaiheessa pojat olivat tulossa tännepäin taas, mutta huomasivat vartijan, näyttivät keskisormea ja menivätkin ulos. Kokeilivat pihalla parin polkupyörän lukon kestävyyttä. Jatkoivat matkaa toiselle sisäänkäynnille missä ronklasivat fillareita taas. Menivät ärrälle. Sitten lähti vartija juoksemaan sinnepäin.  Lujaa.
Puolisen tunnin kuluttua tuli hikinen vartija kertomaan, että varastivat ärrältä siideriä ja lonkeroa ja ottivat jalat alle. Rautoihin joutuivat, tosin ilmeisesti antoivat vartijoille aamutreenin ennenkuin jäivät kiinni.
Toinen oli kuulemma kiikutettu ihan putkaan kun oli uhannut, että jatkaa varastelua kun pääsee pois. Poliisi lupasi pitää putkassa yhdeksään asti.
Monta asiaa tässä omassa tarinassa on jotenkin ristiriidassa. Pojat (tässä vaiheessa pakko tarkentaa, että kyseessä ei tosiaan ole mitään teinejä vaan kolmenkympin luokkaa olevia kolttiaisia.) Eivät siis olleet vielä todistettavasti mitään varastaneet ennen ärrätapausta, mutta valvontaan joutuivat koska näyttivät epäilyttäviltä. Ei musta kovin reilua arvioida tuollalailla ihmisiä. "Noi on jotain nistejä, niiden on pakko olla täällä pöllimässä."
Noh. Tällä kertaa ne oli. Juurikin nistejä, ainakin jotain muuta nauttineet kun alkoholia kuulemma, ja olivat täällä varastelemassa. Että valvonta onnistui tällä kertaa.
Itseäni nyt niin haittaa jos mun tekemisiä seurataan kun olen ostoksilla. Jos nut ei ihan pukukoppiin kameroita laita. Omasta mielestäni kauopallisissa tiloissa on hyväksyttävää kuvata ja tallentaa materiaalia siellä käyvistä ihmisistä. Kuitenkin on kyse paikasta joka on jonkun omistuksessa ja sinnehän ei ole kenenkään pakko mennä. Ruokakaupassa on ehkä pakko käydä. Vaan on niitäkin paikkoja mistä saa vielä kotiinkuljetuksella. Eli ei siis ole pakko käydä ruokakaupassakaan jos ei halua naamaansa jonkun vartijan monitoriin.
Taas eriäviä mielipiteitä löytyy varmasti tästäkin aiheesta ja joo, oon itsekin tavallaan huolissani siitä, että valvonta siirtyy kaduille, puistoihin, uimarannalle, lenkkipolulle jne..
Siitä katulampun kupeesta saattaa näkyä sopivasti jonkun olohuoneeseenkin. Tai makkariin, miksei vaikka saunaan.. kiitos ei. Tähän suuntaan ei saa mennä.
Ymmärrän toki niitäkin, jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi vaikka juuri lenkkipolulla eivätkä uskalla enää liikkua ulkona ja kokisivat varmasti olonsa turvallisemmaksi jos jokapuolella olisi kameroita. Mutta he eivät ajattelekaan kokonaiskuvaa ja sitä mihin se vääjäämättä johtaisi. Ei rikoksia kuitenkaan saa kitkettyä pois. Ne vaan muuttuvat olosuhteisiin sopivaksi.
En mä kovin tosissani uskokaan, että näin kävisi. Siis että valvonta leviäisi joka paikkaan. Kuitenkin on hyvä miettiä mihin kaikkialle sitä OIKEESTI tarvitaan ja missä ei.
Isoveli valvoo

aamuvirkku

mä heräsin tänään kuudelta. herätyskelloon tosin. olin varmaan epähuomiossa laittanut sen soimaan niin aikaisin kun töissä pitää kuitenkin olla vasta puoli kymmenen. 

olinhan mä toki ajatellut, että kävisin aamulla lenkillä ja sen takia laittanut sen kellon soimaan normaalia aikaisemmin. normaali olisi ollut ehkä kahdeksan tai puoli kahdeksan jos pitää pestä tukka. (tai ei siihen pesemiseen mene aikaa, vaan kuivaamiseen, helkkarin pehko.. :D)

mä en tosin ajatellut, että oikeesti menisin lenkille. halusin vaan pitää mahdollisuuden mennä lenkille avoinna. ja avoimeksi, käyttämättömäksi tilaisuudeksi se meinas kovasti jäädäkin.. kello soi, katsoin verhojen välistä ulos, aurinko alkoi vähän valaista puunlatvoja, mutta näytti liian aamuiselta. siirsin herätyskelloa tunnin eteenpäin ja painoin pään tyynyyn. 

illalla kuitenkin ennenkuin menin nukkumaan, olin siis jo sängyssä kirjan kanssa, nousin ylös ja laitoin ipodin laturiin, JOS vaikka lähtisin sinne lenkille. ja JOS en olis laittanut sitä iippodia laturiin niin en olis varmasti noussut ylös kolmen minuutin torkkumisen jälkeen ja lähtenyt lenkille. 

joten lähdin, ipod käsivarsikoteloon, hämähäkinseitit pois juoksulenkkareista ja pihalle. 

JOS olisin kuvitetllut, että jaksan juosta monta kilometsiä niin en olis edes lähtenyt. vihaan juoksemista, btw. juoksin pikkulenkin. parempi sekin kuin ei mitään. ja tuli hyvä olo kun sai kehon liikkeelle. 

kaipaan aamusaleja.. noh, ei ole varaa niihin enää.

nyt on vaan ongelmana se, että vaikka olisinkin käyny lenkillä, niin silti mä heräsi ihan liian aikaisin.. MITÄ tehdä kaikella tällä ajalla?

isoja keikkoja ja feimiejä artisteja

Madonna. U2. Bruce. 

ainakin nämä on lähiaikoina villinnyt kansalaisia täällä pienessä Suomessa kun kaikki on massana rynnännyt areenoille katsomaan kun nämä huiput näkyvät pieninä pisteinä jossain kaukana lavalla.

kommentteja mitä olen kuullut keikoista: " musiikki nyt oli mitä oli, mutta pari pennii tohon oli upotettu."

"hieno show. lavalle ei nähnyt, mutta onneks oli skriinit" "en mä niin siitä musiikista tykänny, mutta oli hieno show, vaikka näkyikin vaan pikku-ukkoja lavalla"

siis mitä? suurin osa menee katsomaan järjetöntä rahantuhlausta, hienoja valoja ja jotain artistia, ei livenä vaan näytöltä. 

Brucea mä olisin voinut mennä katsomaan. mutta en areenalle. luulen, että olisin nauttinut enemmän klubikeikasta. vaan eihän tollanen supertähti mikään klubikeikkoja... siksi en edes harkinut. kun en nähnyt järkeä maksa itteäni kipeäksi jostain stadionista.. 

Madonna oli joskus munkin fanituksen kohde. sillon nuorempana. Ray of Light taisi olla viimeinen levy mistä pidin. sen jälkeen on menty alamäkeä ja enää en edes muista miksi ylipäänsä pidin koko artistista.. enkä varmasti maksaisi keikasta. eikä taida Madonnakaan käydä klubeilla..

U2 ei ole koskaan ollut edes lemppari. eikä monen muunkaan mielestä jotka sitä meni katsomaan. menivät vaan kun on iso nimi ja luvassa hieno show. toivottavasti olivat ylpeitä siitä rahantuhlauksen määrästä. 

oon miettinyt että puhunko vaan kun sanon, että joku iso konsertti ei kiinnosta ja en lähtis kattomaan jotain isoa artistia vaan siksi kun se on iso. mutta oon tullut isihen tulokseen, että joo. näin mä oikeesti ajattelen. miksi maksaa hulluja rahoja jostain mistä ei edes oikeasti tykkää? siksikö vaan kun niin moni muu tykkää? ei kiitos. 

joskus jos meen keikalle, niin meen klubille, missä artistin näkee oikeesti livenä. näkee hikikarpalot otsalla ja sen hyvän meiningin minkä saa intiimistä tunnelmasta. stadionit ei oo mulle.

I am awake and you are only dreaming... (Zero 7 - Dreaming)

mä näin unta. unta joka loppui herätyskelloon ja joka jäi jostain syystä mieleen. 

mä olin unessa mallina Muodin huipulle sarjassa. mulla oli ihan mahtava suunnittelija ja oli tulossa joku isompi runway-päivä ja meillä oli jotkut juhlat. asuin muiden mallien kanssa mallitalossa. jostain syystä talossa oli juhlissa pari alaikäistä poikaa. niillä oli ilmeisesti joku bändi tai tekivät musiikkia muuten vaan. mä istuin sohvalla kitaran kanssa ja kuuntelin kun pojat soitti jollain soittimella niiden musiikia. se oli tosi hyvää ja mä olin ihan fiilareissa siitä ja ilmeisesti torkahtelin siinä sitten. puolihorroksessa tajusin toisen pojan kuiskaavan toiselle "tää on varmaan virhe mutta mä teen silti" ja se kumartui pussaamaan mua poskelle. (nää pojat oli siis jotain 16-vuotiaita ja enpä tainnu olla itekään ainakaan näin vanha kun kerta mallina olin..). joka tapauksessa mutisin pojalle, että joo, oli virhe ja sneppasin sitä poskelle edes avaamatta silmiäni. 

toinen pojista tajusi yhtäkkiä kellon olevan jo kymmenen. aamulla. mulle tuli kiire päästä vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan runwaylle kun muuta alkoi jo keräillä kimpsuja kasaan. mä ryntäsin omaan makuuhuoneeseeni jossa oli liukuovet, mutta en laittanut niitä kokonaan kiinni kun aloin vaihtamaan housuja niin se sama kundi tuli kuikuilemaan siihen ovelle. sanoin sille, että hei, mä vaihdan nyt vaatteita, do you mind? ilmeisesti se ei sitä haitannut, mutta paikalle saapui vielä toinenkin kurkistelija. nimittäin Derek Shepherd. (tai Patrick Dempsey, mutta mun unessa se tais olla enemmänkin tuo McDreamy) ja sen mielipide oli, että sen takiahan ne tuli siihen ovelle kattomaan kun mä vaihdan vaatteita. mua nauratti, että hyvä malli varmaan kun kiinnostaa kaikenikäisiä miehiä ja vedin oven kiinni. sitten pähkäilin persikanväristen ja oranssien housujen välillä ja päädyin persikkaan. (mä muuten haluan ne molemmat housut mun vaatevalikoimaan. harmi, että en omista niitä.. :D)

sitten olinkin valmis lähtemään muiden mallien ja suunnittelijoiden kanssa ja ne jo odottikin mua. ilmeisesti unessa olin sellanen jota sai aina odottaa, mutta se oli sillai sulosella tavalla, ei silleen, että se olisi ärsyttänyt. sitten heräsin. 

se oli jotenkin kiva uni. en tiedä miksi. en ole koskaan haaveillut mallina olemisesta, koska ei ole paljon haaveiltavaa kun on tällanen lyhyt ja vähintäänkin pehmeä, jos ei nyt ihan pyöreä..

mallimittaa musta ei taida löytyä mistään. eikä se kyllä haittaakaan. mutta oli se kiva olla unessa pitkä ja laiha mallimittainen jonka päälle sopi kaikki vaatteet. (vaikka en mä unessa niitä kaikkia sovittanutkaan niin siinä vaan tiesin, että mitä tahansa laitan päälle niin se näyttää hyvältä.)

tollaset oli ne persikanväriset housut joihin päädyin. hassua että  löysin ne googlettamalla.

http://www.patchington.com/Files/Images/Products/3016/3016_5717_S.jpg

poliisi pamputtaa taas. vai pamputtaako? ja ketä?

poliisi..

Poliisit -sarja on ihan mainio. hauska nähdä kuinka poliisit oikeesti tekee työtään. tai tekeekö oikeesti, reality kun ei ole koskaan ihan realityä.

mulla ei ole oikeasti mitään poliisia vastaan. itse poliisimiestä ainakaan. systeemissähän se vika on aina, jos sellanen on. 

eikä mun  mielestä systeemissäkään ole yleisesti ottaen mitään vikaa. 

oonko mä vaan hyväuskoinen ja luotan auktoriteetteihin liikaa ja liian helposti. se onkin vaikea sanoa. 

on kuitenkin niin paljon niitä jotka eivät usko järjestelmään vaan uskovat että poliisi on paha ja systeemi on mätä. en tiiä mitä niistä oikein ajatella. onko ne vainoharhaisia vai oonko mä hyväuskoinen. 

mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia lain kanssa.. mitä nyt yhdet ylinopeussakot oon saanut. joskus lait ja säännöt tuntuu rajoittavilta, mutta yleensä niistä on vaan hyötyä, ja joskus saa parhaimmat kiksit kun tekee jotain vähän laitonta eikä jää kiinni. (puhutaan nyt vaikka asiatonta oleskelua "asiaton oleskelu kielletty" -alueella tyyppisestä lainrikkomisesta.)

jos saa tyydytystä pienistä rikkomuksista niin ei koe tarpeelliseksi kokeilla mitään pahempaa. jos nyt olisi sellanen ihminen joka haluaa rikkoa sääntöjä. ehkä mä vähän olen, vaikka oonkin kiltti.

kuitenkin mun elämässä on paljon ihmisiä jotka ei luota auktoriteetteihin ja olen saanut kuulla paljon "pahasta poliisista". fiksut ihmiset. sellaiset jotka muutenkin ajattelee elämästä samalla lailla kun minä. onko se poliisin syyttäminen jotenkin pahan olon purkamista, vai onko se oikeasti paha? ja miksi mä en ajattele niin, vaikka muutoin samoilla linjoilla ajatusmaailmallisesti olenkin. 

tahdon ajatella, että parempi olla ajattelematta koko asiaa enempää, jos kerta olen tyytyväinen siihen että luotan auktoriteetteihin, mutta tiedonhaluinen ja kyseenalaistava osa mussa haluaa kuitenkin vähän selvittää että onko tässä kuitenkin jotain taustalla... jos systeemi on mätä niin mä haluaisin kuitenki tietää sen.. äh. vaikeita asioita tänään päässä.. :D

kaikki menee tänään Flowhun. mä lähden Flowparkkiin.. :D

vaikka kyllä Flow olisi vielä parempi vaihtoehto. siellä erityisesti Feist, Björk ja Jukka Poika. no, ne jää nyt muille nähtäväksi ja kuultavaksi.

hyvää syntymättäjättämättömyyspäivää... mulle

pyöräilin lauantaina lähemmäs yli 40 km. oli tarkoitus lähteä pyörällä Vantaan puolelta pyörällä Luukkiin ja sieltä jatkaa kävelemään metsään. keräämään niitä mustikoita ja kanttarelleja ja sellasta. 

pyöräily olikin sen verran mukavaa puuhaa, että matka jatkui Luukista ohi Lepsämään ja tutuilla käymään. matkaa tuli yhteen suuntaan 21,1 km. 

viime kesänä mä pyöräilin joka paikkaan. ensin kymmenen kilsan päähän töihin ja loppukesän lähemmäs kun työpaikka vaihtui parin kilsan päähän. menin kauppaan, kitaratunnille, hyvä, että en mennyt bussipysäkille pyörällä. (joskus muuten meninkin)

tänä vuonna pyöräilyä on rajoittanut ensinnäkin sadesää. ei tee mieli pyöräillä kaatosateessa. (joo, en ole tehty sokerista. en vaan tykkää pyöräillä kaatosateessa, sue me..) toisekseen pyöräilyä rajoitti pyörän huono kunto. renkaat taas puhki ja vaihteet edelleen vähän sinnepäin, jalkajarrukaan ei toimi kunnolla. piti laittaa pyörä huoltoon, mutta päätin sitten itse korjata kuitenki. nyt se on "kunnossa" jalkajarru toimii joskus jos jaksaa polkea takaperin tarpeeksi kauan. vaihteet toimii ihan ookoo. vitosella voi ajaa vaan tasaisella koska se polkee välillä tyhjää niin on hyvä olla suoralla että ei mene nurin yllätyksestä. 

se, että viimekesänä tuo nelisenkymmentä kilsaa samana päivänä ei olis tuntunu juuri miltään niin voin kertoa että tänä kesänä pyöräilykunto on vähän eri... melkein itketti paluumatkalla kun näki ylämäen ja reidet huusi apua. olin ihan varma, että en selviä enää takaisin. että loppuu voimat kesken. no, ei loppunut. vaihteet loppui kesken.. :D yhden ylämäen jouduin taluttamaan kun oli niin jyrkkä, että ei vaan pystynyt polkemaan. mutta muuten poljin ihan kiltisti koko matkan. enkä kuollut. ja itseasiassa lihaksetkaan ei ole niin kipeät kun luulin, että olisi. ainoa lihasryhmä joka mulla itseasiassa kipeytyi reissussa on rintalihakset. sitä mitä tekemistä rintalihaksilla on pyöräilyn kanssa en kyllä käsitä. 

Lepsämässä tuttavilla on ihana omakotitalo metsän ja peltojen keskellä. toissa kesänä sain poimia heidän pihalta herukoita ja karviaisia. nyt ne ei olleet vielä ihan kypsiä, mutta sain kutsun tulla poimimaan myöhemmin. 

olen kyllä kateellinen asuinpaikasta. se on ,aalla, mutta silti lähellä sivistystä. ehkä itse haluaisin vähän enemmän maata jossa kasvattaa ruokaa, mutta muuten voisin niin kuvitella itseni sinne asumaan. 

pyörämatkan kohokohta oli lähellä Luukkia kun yhtäkkiä tien varressa oli kaksi lehmää. emä ja vasikka siinä hengaili. mulla on joku lehmävaje elämässä. en ole koskaan oikeasti ollut tekemisissä lehmien kanssa ja ne on todella kiehtovia. oli pakko pysähtyä räpsimään kuvia. en uskaltanut ottaa lähempää kontaktia, sen verran järeä oli kuitenkin se leh,ä. vaikka olikin ihan minikokoinen.. :D

Muu...

ihana eurooppa

mua ottaa päähän. 

luin Mtv3:n sivulta Tapio Nurmisen kolumnin Suomesta ja Euroopasta. ja mua alkoi ärsyttää ihan hirveesti.

ei mua se kolumnin sisältö niin ärsytä. joo, Suomi on takapajula, jossa on juoppoja kesällä kaduilla ja keski-ikäiset naiset ei osaa juoda sivistyneesti, ja talvella Helsinki on ruma. ja Eurooopassa kaikki on paremmin. 

tottahan tuo on pääsääntöisesti, kärjistetysti ja vain negatiivisuussa etsien. me ollaan juroja, epäluuloisia, juoppoja ja me ei osata rakentaa kauniita talvenkestäviä taloja, ja täällä sataa räntää. 

MUTTA, se mikä mua ottaa päähän on se, että enpä tiedä yhtään kansaa joka osaisi haukkua itseään niin tehokkaasti kuin suomalaiset. juuri tuollaiset Nurmisen kolumnit on sitä juuri pahinta suomalaisuutta joka saa meidät tuntemaan riittämättömyyttä itseämme kohtaan ja siihen mahtavaan Eurooppaan verrattuna. huoh.

enpä mä niin ole kuullut kenenkään ulkomaalaisen meitä haukkuvan. ei se turisti katso niin tarkkaan sitä Espalla makoilevaa joukkoa ja päässään laske promilleja. se näkee joukon ihmisiä nauttimassa auringosta. ja joo, onhan siellä se satunnainen katujenmies joukossa. niitä mä olen nähnyt kaikissa kaupungeissa missä olen Euroopassa käynyt. niitä on kaikkialla. ei ne ole suomalaisten yksinoikeus. mutta niitä on Suomessa, myönnän. 

niiltä Suomessa käyneiltä ulkomaalaisilta olen kuullut lähinnä positiivisia kommentteja. en ole kuullut negatiivisia kommentteja juopoista, en rumista taloista, en Itä-Helsingistä. hyviä kommentteja olen kuullut sen sijaan kauniista taloista, nähtävyyksistä, mukavista ihmisistä (NII-IN.. mukaista ihmisistä. normaali suomalainen on mukava ja avulias, ei mikään mörökölli.)

suomalainen ihminen on pääsääntöisesti tyytyväinen suomalainen. tyytymätön suomalaisesta näyttää tulevan vain kun se menee Eurooppaan ja kuvittelee siellä kaiken olevan paremmin. takaisin tullessa Euroopassa käynyt suomalainen on saanut annoksen paikallista kylttyyriä ja alkaa arvostelemaan Suomea. jossa on kaikki hyvin. paitsi itsetunto. 

jokaisessa maassa on puutteensa. ja EHKÄ jokaisessa maassa on Nurmisen kaltainen kolumnisti joka haluaa alentaa kansan itsetuntoa entisestään, mutta en usko. jotenkin suomalaisuuteen kuuluu se, että me ei olla koskaan tarpeeksi hyviä, meillä ei ole asiat niin hyvin kuin muualla ja meidän pitäisi hävetä itseämme. 

onko OIKEASTI jossain Berliinissä niin paljon paremmin. MIKÄ siellä on niin hienoa? mä olen käynyt siellä pari kertaa. kerran pelotti kun olin aukiolla joka oli täynnä epäilyttäviä tyyppejä. olen istunut olutravintolan terassilla nauttien auringossa valtavaa olutta ja kadulla terassin vieressä huumehörhö paasasi kovaan ääneen jotain ja pelotteli ohikulkijoita. en mä silti sanoisi Saksan olevan huono maa, näiden komemusten perusteella, enkä yleistä saksalaisia huumehörhöiksi ja epäilyttäviksi raiskarin näköisiksi hiippareiksi. 

ulkomaille mennään tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, sitä ne turistit haluaa Suomessakin nähdä. ei pohjoisempaa kopiota itsestään. 

 

niin, että VOITAISKO me nyt millään lopettaa tämä jatkuva ittemme haukkuminen ja nauttia siitä, että loppujenlopuksi meillä on asiat ihan kivasti. me ollaan vähän erilainen kulttuuri kuin Euroopassa, ja niin se on tarkoitettukin. jos meidän olisi tarkoitus olla samanlaisia kuin saksalaiset niin Suomi sijaitsisi siellä!

negatiiviset huonoitsetuntoiset kolumnistit voisi nyt katsoa itseään peiliin ja miettiä, että oliko nyt aiheellista JÄLLEEN KERRAN haukkua Suomea. ei ihmekään että täällä masennutaan niin paljon kun ei koskaan olla hyviä missään ja pitäisi olla ihan erilainen koko ajan vaikka luonto ei anna periksi. eikäkai kukaan muu meitä vaadi muuttumaan kuin me itse. kiltit hyväuskoiset suomalaiset uskoo paasaajaa joka sanoo, että me ollaan vääränlaisia ja yritetään muuttua erilaisiksi, siinä onnistumatta. ja paasaaja saa taas lisää aihetta paasata... iso huoh.

en mä uskokaan, että se jurous ja ujous meitä ajaa masentumaan vaan se, että pitäisi olla jotain muuta kun mitä me ollaan. 

haastaisinkin turhasta urputtajat keksimään kymmenen hyvää asiaa Suomesta ja kirjoittamaan niistä. negatiivisuutta on täällä ihan tarpeeksi jo. 

anteeksi tämä avautuminen. ärsytti.

(kirjoittaja on  syntyperäinen suomalainen jonka sukujuuret on vahvasti suomalaiset ja joka on ylpeä siitä, että suomalaisten geeniperimä tulee eri suunnasta kuin ruotsalaisten ja että me ollaan erilaisia kuin saksalaiset ja ranskalaiset ja varsinkin etelä-eurooppalaiset. vaikka ei niissä ole mitään vikaa. 

kirjoittaja on myös sitä mieltä että jokainen kansa on ihan yhtä hyvä ja jokaista tulisi arvostaa sellaisena kuin se on eikä verrata johonkin muuhun.) 

ps. Suomen kesä on kaunis, vaikka sataa. ja mustikka on terveellinen. hiphei, tää lähtis mustikkametsään!

kolme.

kolme kokonaista päivää ja on mun synttärit. 

mä täytän jo sellasia vuosia joita ei olis niin väliksi tulla yhtään lisää. ei oikein tee mieli juhlia. 

ennen mä tykkäsin kovasti juhlia synttäreitä ja järkkäsinkin erilaisia bileitä ja tapahtumia itelleni. kesällä on hyvä pitää synttärit kun voi olla ulkona ja yleensä sää on aika kiva. 

kerran sain synttärilahjaksi benji-hypyn, kun oltiin kaivarissa picnicillä. se oli ihan mahtava ylläri, vaikka en uudelleen kyllä hyppäisi. silmät tuli kipeäksi. mutta oli se mahtava kokemus.

kerran yritettiin päästä turkuun pienellä porukalla, mutta turku oli täynnä ja mentiinkin lahteen. siellä kyseltiin hämmentyneiltä paikallisilta, että "onko aurajoki tuollapäin?"

kerran oltiin hietsun helteissä. viime vuonna pyöreitä juhlittiin "yllätysjuhlien" merkeissä ja oli kyllä hyvät juhlat. 

niin. enää ei ole juuri syytä juhlia. mutta ehkä teen jotain pientä. että ei sitten jää harmittamaan, että en tehnyt mitään. 

maanantaina ei mitään kovin kummoista viitti edes tehdä. ehkä pyytäis illalla pari kaveria terassille.

aamupala

yleensä en syö aamupalaa. oon muutenkin todella huono syömään. syön kyllä ihan paljon (liikaakin) mutta hyvin epäsäännöllisesti. joskus en juo edes aamukahvia. (yleensä juon kupillisen ja toisen joka jäähtyy kuppiin jonnekin, yleensä pyykkikoneen päälle kun vien sitä mukanani aamutoimiin. )

nyt kuitenkin oon syönyt aamupalaa parina aamuna ja tänään päätin kokeilla Valion turkkilaista luomu jogurttia mustikkahillolla.  taivas!

en tiedä oliko mustikkahillo niin hyvää (kröhöm.. omakehu) vai oliko se se jogurtti. mutta jokatapauksessa en ole koskaan syönyt niin hyvää jogurttia. suosittelen kokeilemaan. 

eli mustikkametsään kaikki! siellä on niin paljon, että ne pilaantuu sinne ellei niitä poimita!

kuva:

mustikkeja, sieniiniä ja melootteja

mun mielestä on vähntään laionta, että yksiöihin laitetaan järjestään aivan liian pieniä pakastimia. joissain ei ole pakastinta ollenkaan. mä oon todennut, ainakin omalla kohdallani, että varsinkin yksin asuvana pakastin on kovassa käytössä. kun sitä ruokaa ei mene kerralla niin paljoa niin on hyvä, että sitä saa pakkaseen.

eikö pakastaminen sitten ole niin yleistä kun mitä luulen. miten ihmeessä yksin elävät selviää pienellä pakastinlokerolla?

mun pakastin on pieni. siinä on yksi isompi laatikko, yksi vähän pienempi ja välissä jääpalalaatikko. voin kertoa, että mun pakastin on aivan täynnä koko ajan.

poimittiin kaverin kanssa mustikoita. metsä oli aivan täynnä sinistä kultaa. viime kesänä en poiminut mustikan mustikkaa, muuta kun suuhun. yksi iltareissu lähimetsään ja päiväreissu vähän pidemmälle metsään. ja nyt on kymmenen purkkia hilloa ja pakkaseenkin sai kolmisen litraa. vähän joutui tekemään duunia, että mustikat sai oivariinirasioissa mahtumaan pakkaseen. jos vielä kerän mustikoita niin varmaan kuivaan ne. mitenhän mustikoiden kuivaus onnistuu kuivurilla?

metsästä löytyi myös jonkin verran kanttarelleja. lupasin itselleni, että mä en poimi paljon sieniä tänä vuonna. keskityn kanttarelleihin ja ehkä pari litraa suppilovahveroita, että saa sienihilloa. NIMITTÄIN, viime syksynä sienien poimiminen lähti vähän hanskasta. edelleen on kaapit täynnä kuivattuja suppilovahveroita. pakkasessa on vieläkin rasioita näynnä sekasieniä ja onhan niitä suppiksia pakkasessakin. sienihilloakin on vielä jäljellä kylmäkellarissa.

hillopurkit loppui, mutta vielä pitäisi tehdä mansikkahilloa ja omenahilloa. viime vuonna tein omenahilloa ja se oli ehkä vaan maailman parasta omenahilloa. se on niin hyvää paahtoleivän ja voin kanssa että onneksi se alkaa olemaan jo ihan loppu, muuten en muuta söiskään kun omenahilloapaahtista.. :)

mansikoita ajattelin käydä itse poimimassa. en tosin tiedä hyvää paikkaa jossa on itsepoimintaa. lähinnä saisi olla lähellä espoonlahtea. ei viitsi ajaa kamalan kauas poimimaan niitä mansikoita jos kaupasta saa kuitenkin valmiiksi poimittuja. mitähän sekin maksaa? se itse poimiminen. pitäisi selvittää... että onko se edes halvempaa poimia itse vai ostaa kaupasta...

tänään olisi tarkoitus lähteä melomaan.

mulla on korvakäytävän tulehdus ja korvaa särkee viidettä päivää. antibioottitipat ei tunnu auttavan kovin hyvin. tämmöstä kokemusta en olisi kyllä tarvinnut..

E420

Sorbitoli.

voin kertoa, että tuo pieni lisäaine on aiheuttanut mulle paljon ongelmia. pitkään kärsin oudoista vatsakivuista/ilmavaivoista. oireet alkoivat siinä teini-iässä. tai itseasiassa ensimmäisen kerran oli oireita jo ala-asteella kun viikon verran oli vatsa kipeä. epäiltiin jo laktoosi-intoleranssiakin ja lopetin maidon juomisen. (se ei auttanut)

kerran flunssassa yskänlääkettä naukkaillessa (ja vatsakivuista kärsiessä) löysin vihdoin syyn näille oireille. yskänlääkepullon kyljessä luki: "Sorbitoli saattaa herkkävatsaisille aiheuttaa ilmavaivoja". HAA-HA! tosin herkkävatsainen minä en ole. tai en ainakaan minkään muun suhteen. 

tästä alkoi sitten aikamoinen angsti sen suhteen kun tiesi mistä kivut johtuu ja se että miten voi välttää sorbitolia. ei mitenkään, selvisi melko pian. sorbitolia löytyy ainakin purkasta. täysksylitolipurkka on poikkeus, mutta silloin aikoinaan täysksylitolipurkkaa ei juuri ollut markkinoilla. 

karkeissa on sorbitolia. joissain. Malacon karkeissa usein. ja joissain lakuissa. kurkkupastilleissa. ei kaikissa. joissain. 

vaikeuden aiheutti tässä vaiheessa se, että en tiennyt sorbitolilla olevan ee-koodia. luulin, että sorbitoli kirjotetaan aina ihan rehellisesti kirjaimin, eikä numeroin. ei pitänyt paikkaansa se, ja yllättäviä vatsakipuja tuli silloin tällöin, vaikka luulin syöneeni ihan turvallisia karkkeja. 

e-koodin löytymisen jälkeen onkin turvalliset karkit vähentyneet huomattavasti. 

pahinta sorbitolin välttämisessä on hampaiden pesu. hammastahnoissa on sorbitolia. ja yleensä incl-listan ensimmäisenä. eli ei ihan vähän. miten pestä hampaat niin, että sorbitolia ei jää suuhun pyörimään, mutta hampaat on silti puhtaat. hartaasti. pitkään ja hyvin huuhdellen. liian pikainen huuhtelu ja sylki alkoi vaahtoamaan, ja sen jälkeen vatsa turpoamaan ja kipuilemaan. jipii. pese siinä sitten hampaat kahdesti päivässä. 

mä luulin jo että en tule löytämään mulle sopivaa hammastahnaa. niidenkin kanssa kun piti olla tarkkana sen suhteen, että mitään "24h protection" -tahnaa ei voinut kuvitellakaan, koska siinä ilmeisesti on tarkoituksena, että se sorbitoli vartavasten jämähtää suuhun kiinni, eikä huuhtoudu pois. 

tämä semi-hippeily on kuitenkin auttanut mua löytämään luonnonkosmetiikan ja lisäaineettomuuden ja sorbitolittoman hammastahnan. Ruohonjuuresta ostettu Urtekramin minttu-vihreä tee -hammastahna kokeilussa. maku tahnassa on niin mieto, että tuntuu kun ei hampaita pesisikään, mutta puhdasta tulee, varsinkin kun oon löytänyt hammaslankauksen, jota ilman en enää pärjäisi yhtään hampaidenpesua. 

fluorista ollaan montaa mieltä. itse en ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. oma mielide on tällä hetkellä, että se tekee kyllä hyvää hampaille, vaan ei ihmiselle. JOTEN; en luovu fluorista vielä kokonaan, vaan nautin päivittäisen fluori-parabeeniannoksen suunkautta suuveden muodossa. niitäkin olen löytänyt vaan YHDEN sorbitolittoman.angst. 

olen kysynyt useammaltakin lääkäriltä tästä sorbitoli-"allergiasta", mutta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan kyseisestä asiasta. sanovat vaan, että kyllä joistain makeutusaineista voi tulla laksatiivisia vaikutuksia. noniinhän kaikissa kurkkupastillipaketeissa muistetaan mainita. mutta kun mulla ei ole herkkä vatsa ja mikään muu makeutusaine ei aiheuta mulle mitään oireita. tosin useammat makeutusaineet maistuu niin pahalta, että vältän niitä muutenkin. Steviasta ajattelin aluksi että jee, tästä voi tulla hyvä juttu. vaan ihan yhtä kamalalta se maistuu kun joku aspartaamikin. pyh. MUTTA ei aiheuta vatsan turpoamista ja kamalaa kipua. 

oonko oikeasti ainoa joka ei siedä sorbitolia??