maailman paras falafel

mä sain falafel-innostuksen joskus viime talvena. googlasin kaikenlaisia ohjeita, että miten niitä tehdään ja löysinkin vaikka kuinka monta. mikään ohjeista ei kuitenkaan tuntunut ihan just siltä parhaalta ja tein sitten oman version. 

niistä tuli ihan hyviä.

uusi yritys. en siis laittanut reseptiä mitenkään ylös ja nyt piti googlata taas kaikki reseptit ja miettiä miten saisin tehtyä vähintään yhtä hyviä kun  viimeksi. 

En tykkää uppopaistaa mitään ja pannulla paistaessa koko kämppä haisee ihan palaneelle rasvalle josta en kanssa hirveästi nauti, joten uuniin päätin taas laittaa. noh, härkää sarvista ja tekemään. 

tein massan erissä sauvasekoittimen lisäosalla, viimeksi tein blenderissä, mutta massa oli liian paksua ja jäi reunoille kiinni. sitäpaitsi blenderin kulho hajosi. (ei falafelien yhteydessä.) sekoitin kulhossa kaikki aineet yhteen tasaiseksi. pyörittelin uunipellille leivinpaperille isohkoja pyöryköitä. paistoin 200-225 asteessa n. 35-45 min. maistelin lämpiminä. oli hyviä eikä liian kuivia. 

varsinaista ruokaa päätin tehdä vasta illalla kun olin käynyt kiipeilmässä.

tein tomaattikastikkeen säilyketomaattimurskasta ja mintusta. Osan palleroista laitoin kastikkeen sekaan muhimaan, osan jätin myöhempää käyttöä varten. jogurttikastikkeen tein turkkilaisesta luomujogurtista ja tsatsiki-mausteseoksesta (veljeni tuonut tätä minulle joskus kreikasta) keitin lisäksi basmatiriisiä ja laitoin vähän salaattia. 

ohje:

2 tlk kikherneitä valutettuna (á 400g nesteineen)

2 pienehköä sipulia

3 valkosipulinkynttä

tämä oli oikeasti todella hyvää.

3-4 rkl tahinia

1 tl chilitahnaa

½ nippua persiljaa

½ nippua korianteria

1 sitruunan mehu

1tl suolaa

1½tl jeeraa

2½ dl korppujauhoja

1 dl vettä

2 kananmunaa

n.1½ rkl oliiviöljyä

kastike:

2 tlk tomaattimurskaa

1 nippu tuoretta minttua (tai kuivattua)

1 tl suolaa

2 rkl ruokosokeria

mustapippuria

jogurttikastike:

1½dl turkkilaista luomu jogurttia

valmista tsatsiki mausteseosta (kreikasta)

ripaus suolaa

lisäksi Basmati-riisiä ja salaattia.

vegaanit voi jättää kananmunan pois. en tiedä mitä se tekee koostumukselle, ei varmaan paljoakaan kun uunissa paistaa. 

enjoy.

 

pikku huijari

mä vähän huijaan. mä sanon kaikille, että en ole käyttänyt shampoota huhtikuun jälkeen. tavallaan totta. mutta mä olen kesän ajan käyttänyt palashampoota. aina välillä on pitänyt palata ruokasoodaan kun tuntuu, että palashampoo on vähän liian hoitavaa. 

jokatapauksessa koen kuitenkin, että olen luopunut shampoosta. ja hoitoaineesta ainakin. myöskään en ole käyttänyt mitään nestesaippuoita tai vastaavia moneen kuukauteen. vaihdoin pesuaineet kertaheitolla Urtekramin palasaippuoihin, ruusun tuoksua vartalolle ja aloe veraa kasvoille. puhdasta tulee eikä kuivu ihokaan. ainakaan näin kesällä. 

hoitoaineena olen käyttänyt pelkästään sitruunamehua etikkaa ja sitruunahappoa. paras näistä on kyllä tuo sitruunahappo. se neutraloi shampoon jäljiltä tehokkaimmin, eikä siitä jää mitään tuoksua. tosin viime palashampoopesun jälkeen totesin, että tahmaisuus hiuksissa,joka on ominaista palashampoolle ainakin alkuvaiheessa, on hävinnyt. eli nyt voisin käyttää pelkkää shampoota, ilman neutraloijaa. mutta mitä tehdä kaikella jäljelle jääneellä sitruunahapolla? ehkä käytän kuitenkin silloin tällöin sitäkin. ehkä se on kuitenkin parempi hiukselle, että ph neutraloituu. 

huijaan myös siinä, että en käytä luonnonkosmetiikkaa meikeissä. vaikka haluaisin toki. ei ole kyse siitä. ja varmaan joskus käytänkin. en vaan varmaan pitkään aikaan. syystä että: omistan aivan sairaan paljon meikkejä. eikä taaskaan ole kyse mistään järjettömästä turhamaisuudesta vaan siitä, että käytän melko vähän meikkejä ja saan niitä jostain syystä ilmaiseksi vaikka mistä ja eihän ne lopu koskaan... :D omistan yli kymmenen vuotta vanhoja luomivärejä. enkä taatusti heitä niitä pois. eikö se silloin olisi enemmän tuhlausta ja epäluontoystävällistä, jos heittäisin vanhat pois ja hankkisin uudet tilalle? vaikka ne olisikin luonnonkosmetiikkaa?

mä en ole värjännyt mun tukkaa helmikuun jälkeen. silloin olikin tarkoitus värjätä viimeisen kerran. halusin saada värjättyä tän mun vaalennetun tukan niin, että se olisi mahdollisimman lähellä omaa väriä. onnistuin siinä ilmeisesti melko hyvin, koska nyt, puoli vuotta myöhemmin en osaa tarkalleen sanoa, missä menee tyvikasvun raja. latva on toki haalistunut viljanvaaleaksi, mutta se johtuu siitä, että se on satakertaa vaalennettu ja ihan kamalassa kunnossa muutenkin. jossain vaiheessa pitää pätkäistä kunnolla lyhyemmäksi latvaa taas. kunhan raaskin.. :D

ketä saa loukata?

oli tuossa keskustelua.

jos joku tekee jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä, vaikka vahingossa, onko oikein että loukkaantunut tai mielensä pahoittanut kertoo toiselle, että on pahoittanut mielensä vaikka siitä saattaisi mielenpahoittaja itse pahoittaa mielensä? 

tosiasiahan on, tilanteessa jossa loukkaaja ei ole tarkoittanut loukata, eikä oikeastaan asiaa voi enää muuttaa. onko siis järkevää loukkaantuneen loukata loukkaajan tunteita vaatimalla tätä tilille siitä mitä on tehnyt tai sanonut? jos jokatapauksessa loukattu on loukattu, niin pitääkö siihen vetää mukaan vielä toinenkin loukkaantuja. 

mielestäni pitää, ja on aivan loogista kertoa loukkaajalle, että olet loukannut tunteita, vaikka et tarkoittanutkaan ja että mitä aiot asialle tehdä? ja hyviin tapoihin tai hyvään käytökseen ja ehkä hyvään empatiataitoon kuuluu se, että loukkaaja on pahoillaan siitä, että on tiedostamattaan tehnyt jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä. mun mielestä tässä ei ole mitään epäselvää. 

ilmeisesti olen väärässä, koska on olemassa ihmisiä joiden mielestä jos joku ei tarkoituksella loukkaa, niin on epäreilua, että loukattu vaatii häntä pyytämään anteeksi sellaista mitä ei ole omasta mielestään tehnyt, näinollen muuttamaan hänen persoonaansa. ja loukattu on näinollen itsekäs. ainoa asia mitä loukattu tällaisessa tilanteessa voi tehdä on mennä pois, jos ei voi olla loukkaajan seurassa. 

SIIS MITÄ?

oonko mä ihan hakoteillä kun luulen, että ihmiset haluaa toisille pääsääntöisesti hyvää ja ei kukaan halua toista loukata edes tiedostamattaan. ja jos joku tulee mulle kertomaan, että loukkasit mua, etkö huomannut, niin olen vähintään häpeissäni siitä. joskus toki loukkaa ihmisiä tahtomattaan, mutta ei se ole minusta väärin ketään kohtaan jos loukattu vaatii loukkaajaa tilille. oikein se on. kuinka muuten voi kasvaa ihmisenä. jos vaan ajattelee omaa napaansa niin siinähän muuttuu itsekeskeiseksi kusipääksi? eikö?

oon hämmentynyt.

Vartijat

Vartijoistakin ollaan sitten montaa mieltä. Lähinnä negatiivista mieltä, ainakin mitä mun korviin kantautuu.
Vartijat ovat wanna-be poliiseja, yleensä nuoria kundeja joilla nousee valta päähän ja käyttävät tarpeettomia voimakeinoja.
Tavaratalossa vartijoilla ja kosmetiikantytöillä tuntuu aina olevan pariutumisrituaalit menossa, omasta kokemuksesta päätellen. Toki vartijat tykkäävät hengailla kauppakeskuksissakin niissä liikkeissä missä on näteimmät tytöt myyjinä. Joten ilmeisesti unvormu kiehtoo naisia, ole se sitten palomies tai 'vaan' vartija.
Olen joutunut seuraamaan tilannetta jossa vartija käyttää tarpeettomasti voimakeinoja.
Kyseessä oli huonosti käyttäytyvä teini joka huuteli vartijalle veellä alkavia sanoja. Vartija päätti kaasuttaa jo poispäin lähtevän teinin parin metrin etäisyydeltä. Näytti siltä, että kostoksi. En ollut seuraamassa tilannetta alusta asti, mutta se mitä näin ei ollut kyllä minusta ihan oikein. Jonkunnäköinen tutkinta tästä tapauksesta ilmeisesti kuitenkin tehtiin. Tulosta en valitettavasti tiedä.
Olen töissä kauppakeskuksessa liikkeessä joka on hyvin avoin. Ohikulkija pystyisi helposti nappaamaan tiskiltä tavaran tai toisenkin ilman, että me sitä huomattaisiin. Onneksi kalliimmat tavarat meillä on tiskin takana ja niihin ei pääsekään niin helposti käsiksi. Ilmeisesti kamerat osoittavat jatkuvasti meillepäin ja vartijat voivat seurata mitä täällä tapahtuu. Ärsyttävää. Siis tietää, että ei voi rapsuttaa persettä ja kaivaa nenää ilman että on kameroissa. (ei sinänsä että nuo toiminnot kuuluisivat ihan tarpeellisimpiin toimintoihin töissäollessa, mutta pointti kuitenkin sama.
Vartijat pyörivät täällä harvakseltaan eestaas, joskus jokunen jää rupattelemaan. (pitäisikö vetää johtopäätöstä, että kuuluu niihin viehättävimpiin myyjiin täällä.. :D)
Tämä meidän pikkumyymälä on tosiaan pieni, työntekijöitä vähän ja yksin joutuu töissä olemaan aina jonkin aikaa, yleensä aamuisin tai iltaisin.
Tänään olin avaamassa liikettä, yksin toki, ensimmäisiä asiakkaita oli pari pahanhajuista oudostikäyttäytyvää nuortamiestä. Ensimmäisenä ihmettelivät minulle, että ihottavaa olla ostoksilla kun vartija seuraa jokapaikkaan. Jasso. Vai sellaisia tapauksia. Käytäytymisestäkin olin jo varuillani, mutta tieto siitä, että vartijakin on varuillaan sai niskavillat pystyyn. Tuntui ihan siltä, että toinen kyseli minulta kaikenlaista turhaa kun toinen puuhaili jotain tiskin toisessa päässä. Tiedä sitten mitä kaikkea putosi vahingossa taskuun .toivottavasti ei mitään kuitenkaan.
Lähtivät siitä sitten jatkamaan matkaa ja hetken päästä vartija tuli morjestamaan. Kertoi sitten, että parivaljakkoa seurataan jatkuvasti monitoreista. Kuulemma varkailla. Vartijan ollessa tiskillä kertoi hän mitä tietoa parivaljakosta saatiin. Prismassa. Maksoivat ostokset. Tulossa yläkertaan. Tässä vaiheessa pojat olivat tulossa tännepäin taas, mutta huomasivat vartijan, näyttivät keskisormea ja menivätkin ulos. Kokeilivat pihalla parin polkupyörän lukon kestävyyttä. Jatkoivat matkaa toiselle sisäänkäynnille missä ronklasivat fillareita taas. Menivät ärrälle. Sitten lähti vartija juoksemaan sinnepäin.  Lujaa.
Puolisen tunnin kuluttua tuli hikinen vartija kertomaan, että varastivat ärrältä siideriä ja lonkeroa ja ottivat jalat alle. Rautoihin joutuivat, tosin ilmeisesti antoivat vartijoille aamutreenin ennenkuin jäivät kiinni.
Toinen oli kuulemma kiikutettu ihan putkaan kun oli uhannut, että jatkaa varastelua kun pääsee pois. Poliisi lupasi pitää putkassa yhdeksään asti.
Monta asiaa tässä omassa tarinassa on jotenkin ristiriidassa. Pojat (tässä vaiheessa pakko tarkentaa, että kyseessä ei tosiaan ole mitään teinejä vaan kolmenkympin luokkaa olevia kolttiaisia.) Eivät siis olleet vielä todistettavasti mitään varastaneet ennen ärrätapausta, mutta valvontaan joutuivat koska näyttivät epäilyttäviltä. Ei musta kovin reilua arvioida tuollalailla ihmisiä. "Noi on jotain nistejä, niiden on pakko olla täällä pöllimässä."
Noh. Tällä kertaa ne oli. Juurikin nistejä, ainakin jotain muuta nauttineet kun alkoholia kuulemma, ja olivat täällä varastelemassa. Että valvonta onnistui tällä kertaa.
Itseäni nyt niin haittaa jos mun tekemisiä seurataan kun olen ostoksilla. Jos nut ei ihan pukukoppiin kameroita laita. Omasta mielestäni kauopallisissa tiloissa on hyväksyttävää kuvata ja tallentaa materiaalia siellä käyvistä ihmisistä. Kuitenkin on kyse paikasta joka on jonkun omistuksessa ja sinnehän ei ole kenenkään pakko mennä. Ruokakaupassa on ehkä pakko käydä. Vaan on niitäkin paikkoja mistä saa vielä kotiinkuljetuksella. Eli ei siis ole pakko käydä ruokakaupassakaan jos ei halua naamaansa jonkun vartijan monitoriin.
Taas eriäviä mielipiteitä löytyy varmasti tästäkin aiheesta ja joo, oon itsekin tavallaan huolissani siitä, että valvonta siirtyy kaduille, puistoihin, uimarannalle, lenkkipolulle jne..
Siitä katulampun kupeesta saattaa näkyä sopivasti jonkun olohuoneeseenkin. Tai makkariin, miksei vaikka saunaan.. kiitos ei. Tähän suuntaan ei saa mennä.
Ymmärrän toki niitäkin, jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi vaikka juuri lenkkipolulla eivätkä uskalla enää liikkua ulkona ja kokisivat varmasti olonsa turvallisemmaksi jos jokapuolella olisi kameroita. Mutta he eivät ajattelekaan kokonaiskuvaa ja sitä mihin se vääjäämättä johtaisi. Ei rikoksia kuitenkaan saa kitkettyä pois. Ne vaan muuttuvat olosuhteisiin sopivaksi.
En mä kovin tosissani uskokaan, että näin kävisi. Siis että valvonta leviäisi joka paikkaan. Kuitenkin on hyvä miettiä mihin kaikkialle sitä OIKEESTI tarvitaan ja missä ei.
Isoveli valvoo

aamuvirkku

mä heräsin tänään kuudelta. herätyskelloon tosin. olin varmaan epähuomiossa laittanut sen soimaan niin aikaisin kun töissä pitää kuitenkin olla vasta puoli kymmenen. 

olinhan mä toki ajatellut, että kävisin aamulla lenkillä ja sen takia laittanut sen kellon soimaan normaalia aikaisemmin. normaali olisi ollut ehkä kahdeksan tai puoli kahdeksan jos pitää pestä tukka. (tai ei siihen pesemiseen mene aikaa, vaan kuivaamiseen, helkkarin pehko.. :D)

mä en tosin ajatellut, että oikeesti menisin lenkille. halusin vaan pitää mahdollisuuden mennä lenkille avoinna. ja avoimeksi, käyttämättömäksi tilaisuudeksi se meinas kovasti jäädäkin.. kello soi, katsoin verhojen välistä ulos, aurinko alkoi vähän valaista puunlatvoja, mutta näytti liian aamuiselta. siirsin herätyskelloa tunnin eteenpäin ja painoin pään tyynyyn. 

illalla kuitenkin ennenkuin menin nukkumaan, olin siis jo sängyssä kirjan kanssa, nousin ylös ja laitoin ipodin laturiin, JOS vaikka lähtisin sinne lenkille. ja JOS en olis laittanut sitä iippodia laturiin niin en olis varmasti noussut ylös kolmen minuutin torkkumisen jälkeen ja lähtenyt lenkille. 

joten lähdin, ipod käsivarsikoteloon, hämähäkinseitit pois juoksulenkkareista ja pihalle. 

JOS olisin kuvitetllut, että jaksan juosta monta kilometsiä niin en olis edes lähtenyt. vihaan juoksemista, btw. juoksin pikkulenkin. parempi sekin kuin ei mitään. ja tuli hyvä olo kun sai kehon liikkeelle. 

kaipaan aamusaleja.. noh, ei ole varaa niihin enää.

nyt on vaan ongelmana se, että vaikka olisinkin käyny lenkillä, niin silti mä heräsi ihan liian aikaisin.. MITÄ tehdä kaikella tällä ajalla?

isoja keikkoja ja feimiejä artisteja

Madonna. U2. Bruce. 

ainakin nämä on lähiaikoina villinnyt kansalaisia täällä pienessä Suomessa kun kaikki on massana rynnännyt areenoille katsomaan kun nämä huiput näkyvät pieninä pisteinä jossain kaukana lavalla.

kommentteja mitä olen kuullut keikoista: " musiikki nyt oli mitä oli, mutta pari pennii tohon oli upotettu."

"hieno show. lavalle ei nähnyt, mutta onneks oli skriinit" "en mä niin siitä musiikista tykänny, mutta oli hieno show, vaikka näkyikin vaan pikku-ukkoja lavalla"

siis mitä? suurin osa menee katsomaan järjetöntä rahantuhlausta, hienoja valoja ja jotain artistia, ei livenä vaan näytöltä. 

Brucea mä olisin voinut mennä katsomaan. mutta en areenalle. luulen, että olisin nauttinut enemmän klubikeikasta. vaan eihän tollanen supertähti mikään klubikeikkoja... siksi en edes harkinut. kun en nähnyt järkeä maksa itteäni kipeäksi jostain stadionista.. 

Madonna oli joskus munkin fanituksen kohde. sillon nuorempana. Ray of Light taisi olla viimeinen levy mistä pidin. sen jälkeen on menty alamäkeä ja enää en edes muista miksi ylipäänsä pidin koko artistista.. enkä varmasti maksaisi keikasta. eikä taida Madonnakaan käydä klubeilla..

U2 ei ole koskaan ollut edes lemppari. eikä monen muunkaan mielestä jotka sitä meni katsomaan. menivät vaan kun on iso nimi ja luvassa hieno show. toivottavasti olivat ylpeitä siitä rahantuhlauksen määrästä. 

oon miettinyt että puhunko vaan kun sanon, että joku iso konsertti ei kiinnosta ja en lähtis kattomaan jotain isoa artistia vaan siksi kun se on iso. mutta oon tullut isihen tulokseen, että joo. näin mä oikeesti ajattelen. miksi maksaa hulluja rahoja jostain mistä ei edes oikeasti tykkää? siksikö vaan kun niin moni muu tykkää? ei kiitos. 

joskus jos meen keikalle, niin meen klubille, missä artistin näkee oikeesti livenä. näkee hikikarpalot otsalla ja sen hyvän meiningin minkä saa intiimistä tunnelmasta. stadionit ei oo mulle.

I am awake and you are only dreaming... (Zero 7 - Dreaming)

mä näin unta. unta joka loppui herätyskelloon ja joka jäi jostain syystä mieleen. 

mä olin unessa mallina Muodin huipulle sarjassa. mulla oli ihan mahtava suunnittelija ja oli tulossa joku isompi runway-päivä ja meillä oli jotkut juhlat. asuin muiden mallien kanssa mallitalossa. jostain syystä talossa oli juhlissa pari alaikäistä poikaa. niillä oli ilmeisesti joku bändi tai tekivät musiikkia muuten vaan. mä istuin sohvalla kitaran kanssa ja kuuntelin kun pojat soitti jollain soittimella niiden musiikia. se oli tosi hyvää ja mä olin ihan fiilareissa siitä ja ilmeisesti torkahtelin siinä sitten. puolihorroksessa tajusin toisen pojan kuiskaavan toiselle "tää on varmaan virhe mutta mä teen silti" ja se kumartui pussaamaan mua poskelle. (nää pojat oli siis jotain 16-vuotiaita ja enpä tainnu olla itekään ainakaan näin vanha kun kerta mallina olin..). joka tapauksessa mutisin pojalle, että joo, oli virhe ja sneppasin sitä poskelle edes avaamatta silmiäni. 

toinen pojista tajusi yhtäkkiä kellon olevan jo kymmenen. aamulla. mulle tuli kiire päästä vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan runwaylle kun muuta alkoi jo keräillä kimpsuja kasaan. mä ryntäsin omaan makuuhuoneeseeni jossa oli liukuovet, mutta en laittanut niitä kokonaan kiinni kun aloin vaihtamaan housuja niin se sama kundi tuli kuikuilemaan siihen ovelle. sanoin sille, että hei, mä vaihdan nyt vaatteita, do you mind? ilmeisesti se ei sitä haitannut, mutta paikalle saapui vielä toinenkin kurkistelija. nimittäin Derek Shepherd. (tai Patrick Dempsey, mutta mun unessa se tais olla enemmänkin tuo McDreamy) ja sen mielipide oli, että sen takiahan ne tuli siihen ovelle kattomaan kun mä vaihdan vaatteita. mua nauratti, että hyvä malli varmaan kun kiinnostaa kaikenikäisiä miehiä ja vedin oven kiinni. sitten pähkäilin persikanväristen ja oranssien housujen välillä ja päädyin persikkaan. (mä muuten haluan ne molemmat housut mun vaatevalikoimaan. harmi, että en omista niitä.. :D)

sitten olinkin valmis lähtemään muiden mallien ja suunnittelijoiden kanssa ja ne jo odottikin mua. ilmeisesti unessa olin sellanen jota sai aina odottaa, mutta se oli sillai sulosella tavalla, ei silleen, että se olisi ärsyttänyt. sitten heräsin. 

se oli jotenkin kiva uni. en tiedä miksi. en ole koskaan haaveillut mallina olemisesta, koska ei ole paljon haaveiltavaa kun on tällanen lyhyt ja vähintäänkin pehmeä, jos ei nyt ihan pyöreä..

mallimittaa musta ei taida löytyä mistään. eikä se kyllä haittaakaan. mutta oli se kiva olla unessa pitkä ja laiha mallimittainen jonka päälle sopi kaikki vaatteet. (vaikka en mä unessa niitä kaikkia sovittanutkaan niin siinä vaan tiesin, että mitä tahansa laitan päälle niin se näyttää hyvältä.)

tollaset oli ne persikanväriset housut joihin päädyin. hassua että  löysin ne googlettamalla.

http://www.patchington.com/Files/Images/Products/3016/3016_5717_S.jpg

poliisi pamputtaa taas. vai pamputtaako? ja ketä?

poliisi..

Poliisit -sarja on ihan mainio. hauska nähdä kuinka poliisit oikeesti tekee työtään. tai tekeekö oikeesti, reality kun ei ole koskaan ihan realityä.

mulla ei ole oikeasti mitään poliisia vastaan. itse poliisimiestä ainakaan. systeemissähän se vika on aina, jos sellanen on. 

eikä mun  mielestä systeemissäkään ole yleisesti ottaen mitään vikaa. 

oonko mä vaan hyväuskoinen ja luotan auktoriteetteihin liikaa ja liian helposti. se onkin vaikea sanoa. 

on kuitenkin niin paljon niitä jotka eivät usko järjestelmään vaan uskovat että poliisi on paha ja systeemi on mätä. en tiiä mitä niistä oikein ajatella. onko ne vainoharhaisia vai oonko mä hyväuskoinen. 

mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia lain kanssa.. mitä nyt yhdet ylinopeussakot oon saanut. joskus lait ja säännöt tuntuu rajoittavilta, mutta yleensä niistä on vaan hyötyä, ja joskus saa parhaimmat kiksit kun tekee jotain vähän laitonta eikä jää kiinni. (puhutaan nyt vaikka asiatonta oleskelua "asiaton oleskelu kielletty" -alueella tyyppisestä lainrikkomisesta.)

jos saa tyydytystä pienistä rikkomuksista niin ei koe tarpeelliseksi kokeilla mitään pahempaa. jos nyt olisi sellanen ihminen joka haluaa rikkoa sääntöjä. ehkä mä vähän olen, vaikka oonkin kiltti.

kuitenkin mun elämässä on paljon ihmisiä jotka ei luota auktoriteetteihin ja olen saanut kuulla paljon "pahasta poliisista". fiksut ihmiset. sellaiset jotka muutenkin ajattelee elämästä samalla lailla kun minä. onko se poliisin syyttäminen jotenkin pahan olon purkamista, vai onko se oikeasti paha? ja miksi mä en ajattele niin, vaikka muutoin samoilla linjoilla ajatusmaailmallisesti olenkin. 

tahdon ajatella, että parempi olla ajattelematta koko asiaa enempää, jos kerta olen tyytyväinen siihen että luotan auktoriteetteihin, mutta tiedonhaluinen ja kyseenalaistava osa mussa haluaa kuitenkin vähän selvittää että onko tässä kuitenkin jotain taustalla... jos systeemi on mätä niin mä haluaisin kuitenki tietää sen.. äh. vaikeita asioita tänään päässä.. :D

kaikki menee tänään Flowhun. mä lähden Flowparkkiin.. :D

vaikka kyllä Flow olisi vielä parempi vaihtoehto. siellä erityisesti Feist, Björk ja Jukka Poika. no, ne jää nyt muille nähtäväksi ja kuultavaksi.

hyvää syntymättäjättämättömyyspäivää... mulle

pyöräilin lauantaina lähemmäs yli 40 km. oli tarkoitus lähteä pyörällä Vantaan puolelta pyörällä Luukkiin ja sieltä jatkaa kävelemään metsään. keräämään niitä mustikoita ja kanttarelleja ja sellasta. 

pyöräily olikin sen verran mukavaa puuhaa, että matka jatkui Luukista ohi Lepsämään ja tutuilla käymään. matkaa tuli yhteen suuntaan 21,1 km. 

viime kesänä mä pyöräilin joka paikkaan. ensin kymmenen kilsan päähän töihin ja loppukesän lähemmäs kun työpaikka vaihtui parin kilsan päähän. menin kauppaan, kitaratunnille, hyvä, että en mennyt bussipysäkille pyörällä. (joskus muuten meninkin)

tänä vuonna pyöräilyä on rajoittanut ensinnäkin sadesää. ei tee mieli pyöräillä kaatosateessa. (joo, en ole tehty sokerista. en vaan tykkää pyöräillä kaatosateessa, sue me..) toisekseen pyöräilyä rajoitti pyörän huono kunto. renkaat taas puhki ja vaihteet edelleen vähän sinnepäin, jalkajarrukaan ei toimi kunnolla. piti laittaa pyörä huoltoon, mutta päätin sitten itse korjata kuitenki. nyt se on "kunnossa" jalkajarru toimii joskus jos jaksaa polkea takaperin tarpeeksi kauan. vaihteet toimii ihan ookoo. vitosella voi ajaa vaan tasaisella koska se polkee välillä tyhjää niin on hyvä olla suoralla että ei mene nurin yllätyksestä. 

se, että viimekesänä tuo nelisenkymmentä kilsaa samana päivänä ei olis tuntunu juuri miltään niin voin kertoa että tänä kesänä pyöräilykunto on vähän eri... melkein itketti paluumatkalla kun näki ylämäen ja reidet huusi apua. olin ihan varma, että en selviä enää takaisin. että loppuu voimat kesken. no, ei loppunut. vaihteet loppui kesken.. :D yhden ylämäen jouduin taluttamaan kun oli niin jyrkkä, että ei vaan pystynyt polkemaan. mutta muuten poljin ihan kiltisti koko matkan. enkä kuollut. ja itseasiassa lihaksetkaan ei ole niin kipeät kun luulin, että olisi. ainoa lihasryhmä joka mulla itseasiassa kipeytyi reissussa on rintalihakset. sitä mitä tekemistä rintalihaksilla on pyöräilyn kanssa en kyllä käsitä. 

Lepsämässä tuttavilla on ihana omakotitalo metsän ja peltojen keskellä. toissa kesänä sain poimia heidän pihalta herukoita ja karviaisia. nyt ne ei olleet vielä ihan kypsiä, mutta sain kutsun tulla poimimaan myöhemmin. 

olen kyllä kateellinen asuinpaikasta. se on ,aalla, mutta silti lähellä sivistystä. ehkä itse haluaisin vähän enemmän maata jossa kasvattaa ruokaa, mutta muuten voisin niin kuvitella itseni sinne asumaan. 

pyörämatkan kohokohta oli lähellä Luukkia kun yhtäkkiä tien varressa oli kaksi lehmää. emä ja vasikka siinä hengaili. mulla on joku lehmävaje elämässä. en ole koskaan oikeasti ollut tekemisissä lehmien kanssa ja ne on todella kiehtovia. oli pakko pysähtyä räpsimään kuvia. en uskaltanut ottaa lähempää kontaktia, sen verran järeä oli kuitenkin se leh,ä. vaikka olikin ihan minikokoinen.. :D

Muu...

ihana eurooppa

mua ottaa päähän. 

luin Mtv3:n sivulta Tapio Nurmisen kolumnin Suomesta ja Euroopasta. ja mua alkoi ärsyttää ihan hirveesti.

ei mua se kolumnin sisältö niin ärsytä. joo, Suomi on takapajula, jossa on juoppoja kesällä kaduilla ja keski-ikäiset naiset ei osaa juoda sivistyneesti, ja talvella Helsinki on ruma. ja Eurooopassa kaikki on paremmin. 

tottahan tuo on pääsääntöisesti, kärjistetysti ja vain negatiivisuussa etsien. me ollaan juroja, epäluuloisia, juoppoja ja me ei osata rakentaa kauniita talvenkestäviä taloja, ja täällä sataa räntää. 

MUTTA, se mikä mua ottaa päähän on se, että enpä tiedä yhtään kansaa joka osaisi haukkua itseään niin tehokkaasti kuin suomalaiset. juuri tuollaiset Nurmisen kolumnit on sitä juuri pahinta suomalaisuutta joka saa meidät tuntemaan riittämättömyyttä itseämme kohtaan ja siihen mahtavaan Eurooppaan verrattuna. huoh.

enpä mä niin ole kuullut kenenkään ulkomaalaisen meitä haukkuvan. ei se turisti katso niin tarkkaan sitä Espalla makoilevaa joukkoa ja päässään laske promilleja. se näkee joukon ihmisiä nauttimassa auringosta. ja joo, onhan siellä se satunnainen katujenmies joukossa. niitä mä olen nähnyt kaikissa kaupungeissa missä olen Euroopassa käynyt. niitä on kaikkialla. ei ne ole suomalaisten yksinoikeus. mutta niitä on Suomessa, myönnän. 

niiltä Suomessa käyneiltä ulkomaalaisilta olen kuullut lähinnä positiivisia kommentteja. en ole kuullut negatiivisia kommentteja juopoista, en rumista taloista, en Itä-Helsingistä. hyviä kommentteja olen kuullut sen sijaan kauniista taloista, nähtävyyksistä, mukavista ihmisistä (NII-IN.. mukaista ihmisistä. normaali suomalainen on mukava ja avulias, ei mikään mörökölli.)

suomalainen ihminen on pääsääntöisesti tyytyväinen suomalainen. tyytymätön suomalaisesta näyttää tulevan vain kun se menee Eurooppaan ja kuvittelee siellä kaiken olevan paremmin. takaisin tullessa Euroopassa käynyt suomalainen on saanut annoksen paikallista kylttyyriä ja alkaa arvostelemaan Suomea. jossa on kaikki hyvin. paitsi itsetunto. 

jokaisessa maassa on puutteensa. ja EHKÄ jokaisessa maassa on Nurmisen kaltainen kolumnisti joka haluaa alentaa kansan itsetuntoa entisestään, mutta en usko. jotenkin suomalaisuuteen kuuluu se, että me ei olla koskaan tarpeeksi hyviä, meillä ei ole asiat niin hyvin kuin muualla ja meidän pitäisi hävetä itseämme. 

onko OIKEASTI jossain Berliinissä niin paljon paremmin. MIKÄ siellä on niin hienoa? mä olen käynyt siellä pari kertaa. kerran pelotti kun olin aukiolla joka oli täynnä epäilyttäviä tyyppejä. olen istunut olutravintolan terassilla nauttien auringossa valtavaa olutta ja kadulla terassin vieressä huumehörhö paasasi kovaan ääneen jotain ja pelotteli ohikulkijoita. en mä silti sanoisi Saksan olevan huono maa, näiden komemusten perusteella, enkä yleistä saksalaisia huumehörhöiksi ja epäilyttäviksi raiskarin näköisiksi hiippareiksi. 

ulkomaille mennään tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, sitä ne turistit haluaa Suomessakin nähdä. ei pohjoisempaa kopiota itsestään. 

 

niin, että VOITAISKO me nyt millään lopettaa tämä jatkuva ittemme haukkuminen ja nauttia siitä, että loppujenlopuksi meillä on asiat ihan kivasti. me ollaan vähän erilainen kulttuuri kuin Euroopassa, ja niin se on tarkoitettukin. jos meidän olisi tarkoitus olla samanlaisia kuin saksalaiset niin Suomi sijaitsisi siellä!

negatiiviset huonoitsetuntoiset kolumnistit voisi nyt katsoa itseään peiliin ja miettiä, että oliko nyt aiheellista JÄLLEEN KERRAN haukkua Suomea. ei ihmekään että täällä masennutaan niin paljon kun ei koskaan olla hyviä missään ja pitäisi olla ihan erilainen koko ajan vaikka luonto ei anna periksi. eikäkai kukaan muu meitä vaadi muuttumaan kuin me itse. kiltit hyväuskoiset suomalaiset uskoo paasaajaa joka sanoo, että me ollaan vääränlaisia ja yritetään muuttua erilaisiksi, siinä onnistumatta. ja paasaaja saa taas lisää aihetta paasata... iso huoh.

en mä uskokaan, että se jurous ja ujous meitä ajaa masentumaan vaan se, että pitäisi olla jotain muuta kun mitä me ollaan. 

haastaisinkin turhasta urputtajat keksimään kymmenen hyvää asiaa Suomesta ja kirjoittamaan niistä. negatiivisuutta on täällä ihan tarpeeksi jo. 

anteeksi tämä avautuminen. ärsytti.

(kirjoittaja on  syntyperäinen suomalainen jonka sukujuuret on vahvasti suomalaiset ja joka on ylpeä siitä, että suomalaisten geeniperimä tulee eri suunnasta kuin ruotsalaisten ja että me ollaan erilaisia kuin saksalaiset ja ranskalaiset ja varsinkin etelä-eurooppalaiset. vaikka ei niissä ole mitään vikaa. 

kirjoittaja on myös sitä mieltä että jokainen kansa on ihan yhtä hyvä ja jokaista tulisi arvostaa sellaisena kuin se on eikä verrata johonkin muuhun.) 

ps. Suomen kesä on kaunis, vaikka sataa. ja mustikka on terveellinen. hiphei, tää lähtis mustikkametsään!

kolme.

kolme kokonaista päivää ja on mun synttärit. 

mä täytän jo sellasia vuosia joita ei olis niin väliksi tulla yhtään lisää. ei oikein tee mieli juhlia. 

ennen mä tykkäsin kovasti juhlia synttäreitä ja järkkäsinkin erilaisia bileitä ja tapahtumia itelleni. kesällä on hyvä pitää synttärit kun voi olla ulkona ja yleensä sää on aika kiva. 

kerran sain synttärilahjaksi benji-hypyn, kun oltiin kaivarissa picnicillä. se oli ihan mahtava ylläri, vaikka en uudelleen kyllä hyppäisi. silmät tuli kipeäksi. mutta oli se mahtava kokemus.

kerran yritettiin päästä turkuun pienellä porukalla, mutta turku oli täynnä ja mentiinkin lahteen. siellä kyseltiin hämmentyneiltä paikallisilta, että "onko aurajoki tuollapäin?"

kerran oltiin hietsun helteissä. viime vuonna pyöreitä juhlittiin "yllätysjuhlien" merkeissä ja oli kyllä hyvät juhlat. 

niin. enää ei ole juuri syytä juhlia. mutta ehkä teen jotain pientä. että ei sitten jää harmittamaan, että en tehnyt mitään. 

maanantaina ei mitään kovin kummoista viitti edes tehdä. ehkä pyytäis illalla pari kaveria terassille.

aamupala

yleensä en syö aamupalaa. oon muutenkin todella huono syömään. syön kyllä ihan paljon (liikaakin) mutta hyvin epäsäännöllisesti. joskus en juo edes aamukahvia. (yleensä juon kupillisen ja toisen joka jäähtyy kuppiin jonnekin, yleensä pyykkikoneen päälle kun vien sitä mukanani aamutoimiin. )

nyt kuitenkin oon syönyt aamupalaa parina aamuna ja tänään päätin kokeilla Valion turkkilaista luomu jogurttia mustikkahillolla.  taivas!

en tiedä oliko mustikkahillo niin hyvää (kröhöm.. omakehu) vai oliko se se jogurtti. mutta jokatapauksessa en ole koskaan syönyt niin hyvää jogurttia. suosittelen kokeilemaan. 

eli mustikkametsään kaikki! siellä on niin paljon, että ne pilaantuu sinne ellei niitä poimita!

kuva: