Earth Hour

tänään puoli ysiltä pimenee tämä yksiö. televisio ja tietokone myös. kynttilänvalossa voi pelata korttia vaikka puoli kymmenen jälkeenkin!

patterit laitoin pienemmälle jo, kun kynttilät kuitenkin lämmittää sen verran, että tulee pian kuuma.

tänään olin ensimmäistä kertaa elämässäni brunssilla! kokemus oli erittäin hyvä, oltiin juhlimassa pikkubroidin keskiviikkoista ikääntymispäivää Tapiolan WeeGee-talolla. teemana brunssilla oli luomu ja lähiruoka, kappas vaan! hyvää ruokaa ja omatuntokin kiittää. jälkkärinä oli mini-brownieseja ja tiramisua ja pannareita omenahillolla ja kermavaahdolla. tykkäsin.. otin lisääkin.. :D

käytiin iskän kanssa isoäidillä kylässä. ikkunasta näkyi kevään ensimmäinen peippo ja punarinta. jipii kesään on alle puoli kuukautta! 

(jos et tiedä niin;

"kuu kiurusta kesään

puolikuuta peipposesta

västäräkistä vähäsen

pääskysestä ei päivääkään!"

ainoa runo jonka oon koskaan oppinut)

piti tulla takatalvi, ei näy. tänään oli kyllä vähän kylmä, mutta keväistä silti.

veljenpoika 2½ -v on ihan mahtava!

nauttikaa kaikki pimeydestä nyt ainakin tunti!

hyvää illanjatkoa!

monta asiaa

1. Bassolta tulee liikaa hiphoppia ja räppiä...

2. miksi flunssassa pitää ruveta siivoomaan?

3. miksi käyttää shampoota?

ensimmäiset kaksi liitty toisiinsa sen verran, että kun on kotona flunssassa ja haluaisi kuunnella hyvää musaa ja kun ei omista mitään muuta musavehjettä kuin tietokoneen niin sitten mielellään kuuntelee radiota ja basso nyt vaan on hyvä kanava, mutta soittaa liikaa hiphoppia ja räppiä. ainakin liian usein sillon kun mä kuuntelen bassoa. ja sitten lauantai-jazzia. tosin oon kyllä alkanut pitämään jazzista. sue me. (ja vähän hiphopista ja räpistäkin...)

aamukahvia juodessa siis päätin laittaa pyykit peseytymään, mutta pyykkikoneen pesuainelokero oli vähän likainen niin päätin pestä sen sitten lavuaarissa vanhalla hammasharjalla. sen jälkeen oli lavuaari jotenkin sotkunen ja se vaati kunnon jynssäyksen... ja siitä sitten kun alotettiin niin pitihän se koko kylppäri jynssätä. välillä piti aivastella mojovasti ja niistää puolen minuutin välein. ja välillä pysähtyä valittamaan kun on pää täynnä räkää.. :D (onneksi ei ole ketään kuulemassa, yksin asumisen iloja..kai)

kahvi jäähtyi kupissa ja keittimessä jäljelläoleva kahvi on vähän dieseliä. seuraavaksi tiskaan.

viimeisenä siis, luin Uuden Mustan blogia no poo-elämäntavasta eli hiustenpesusta ilman kemikaaleja. kiinnostuin, koska en jaksa pestä hiuksia, en jaksa ettiä shampoita jotka mulle sopisi. lähinnä ongelma on, että olen todella tuoksuherkkä. tuoksua saa olla, ja pitääkin, mutta jos en pidä kyseisestä tuoksusta niin haistan sen koko ajan ja siitä tulee pää kipeäksi.

toiseksi kun on alkanut tässä vähän "hippiytyä" lähiaikoina niin kaikkien kemikaalien pois jättäminen kuulostaa hyvältä, varsinkin jos joidenkin tutkimusten mukaan shampookin voi aiheuttaa tiesmitä sairauksia ym.

tältä näyttää flunssainen uni-tukka
jota ei ole pesty ehkä kolmeen päivään. :)

joskus ihmettelen mitän ihmiset on selvinnyt 50-70 -luvuista elävänä! jälkikäteen kun ajattelee sitä teollista vallankumousta, asbesteja ja kaikkia mahdollisia kemikaaleja jotka on nykyisin hyvästä syystä kiellettyjä. (joskus voisin miettiä vähän enemmän kaikkea mitä ennen on pidetty turvallisena mutta ei enää. ja niiden mahdollisia vaikutuksia ym. ja onko tutkimustulokset jotka on johtanut niiden kieltämiseen menneet pieleen koska kai nuo meidän vanhemmat on ihan normaaleja? vai onko?)

eeeniveis.. en ehkä ihan vielä aloita hiusten pesemättömyyttä, koska ehkä haluan ensin tietää siitä enemmän. ehkä jatkan tällä linjalla mikä mulla on meneillään, eli pesen ehkä 2 kertaa viikossa hiukset koska useammin en vaan jaksa.. :D

kuva siltä varalta, että tämä on se before-hetki. :D

ps. hain taas yliopistolle. ehkä viimeistä kertaa.

Musiikista ja sellaisista

kun mä olin ihan pieni, ala-asteikäinen, jos sitäkään, Iskä osti mulle kitaran. se oli sellanen pieni lasten Landola. ei mikään leikkikitara vaan ihan oikea akustinen lastenkitara. kunnianhimoisena Iskä ajatteli opettaa mulle klassista kitaransittoa. päästiinkö tässä suunnitelmassa jopa niin pitkälle, että jaksoin näppäillä sitä viitisen minuuttia kerrallaan ja en oppinut mitään. 

se soittaminen sitten jäi. samoin kuin jäi pianonsoittokin. sitäkin olisi Iskä opettanut, mutta eihän tän tytön kärsivällisyys riittänyt siihenkään. sanoin joskus Äidille, että olisivat vaan pakottanut mut oppimaan. kuulemma mua ei voinut pakottaa mihinkään. (mä en usko.. )

skeba. mun, ihku

Pikkubroidi sen sijaan soitti kitaraa ihan opettamatta. kitaristi siitä tuli ilman pakottamista tai mitään. rakensivat pojat kitaroitakin ihan itse. kaipa mä oon ollu vähän kade siitä taidosta, ninkuin monesta muustakin asiasta mitä olisin voinut osata jo kauan, jos olisin vähän kärsivällisempi.

en tiedä kuinka paljon ehdin valittaa kitarattomuutta viime vuonna, mutta elokuussa sitten synttärilahjana sain vanhemmilta kitaran! se on Yamahan 3/4 kitara, (sopiva tällasille tappikäsille, vaikka kitaraope sanookin, että "onhan toi vähän tollanen pikkutyttöjen kitara"..) 

reilun kuukauden opettelin soittamaan biisejä soinnuista, mutta eihän nuotinlukutaidottomalla ihmisellä ole mitään toivoa osata oikeasti soittaa mitään kunnolla niin tuli sitten ilmoittauduttua työväenopiston kitaratunneille. saman opettajan tunneille kun missä broidi käy (kuulemma on ryhmän tähtioppilas) ja myös kaverini, jonka piti tulla uudestaan alkeiskurssille, mutta ei sitten tullut.. höh. Saan sen kiinni sitten ensi vuonna jatkokurssilla. 

kohta loppuu kitaratunnit, vielä kolme kertaa jäljellä ennen kesälomaa. syksyllä sitten jatkokurssille. 

MUTTA, mitä mä oon oppinut tän puolen vuoden jälkeen?

no ainakin mä osaan jo lukea nuotteja, jee! mä osaan soittaa Barré -sointuja niin, että ne soi melkein aina. ja senkin mä oon oppinut, että mulla ei voi olla enää pitkät kynnet, vaikka ei se mua haittaa. 

jouluksi tehtiin Pikkubroidin kanssa levy. vähän niinku joulutervehdys. soitettiin muutama biisi ja tehtiin niistä cd. väliin veljenpoika (2v) lauloi ja toivotti hyvää joulua. siitä tuli ihan mainio. eikä se ihan kamalalta kuulostanut loppujenlopuksi. 

mun haave olisi soittaa kitaraa ja laulaa pienissä tilaisuuksissa rentoa taustamusaa. sellasta mitä kukaan ei varsinaisesti tule kuuntelemaan vaan joka luo hyvän fiiliksen ilman että sitä tarvitsee kuunnella. noh, ehkä joskus.