jos meinaa jotain pysyvämpää ajatella toisen ihmisen kanssa niin jotain samaa pitää luonteissa ja arvoissa olla. toki on totta että "opposites attract", mutta vastakkaisuus ei ole hyvä pohja millekään. paitsi jos on sellainen ihminen, että osaa olla oma itsensä ja pitää arvonsa toisenkin ihmisen "painostuksessa"
mä en ole.
mä oon sellanen ihminen jota muuttaa ympärillä olevat ihmiset. eli jos mun lähellä on ihminen jonka arvot eivät ole sellaiset kuin itsellä niin mun on tosi vaikea olla.
tässä nyt pelkästään kyse parisuhteestä vaan ihan ystävyyssuhteista myös. mun on hirveän hankala olla sellaisten ihmisten seurassa jotka ajattelevat pääsääntöisesti rahaa tai rahalla saatavaa onnea. mun on vaikea olla ihmisten seurassa, joska eivät arvosta ystäviä ja muita ihmisiä. mun on vaikea olla ihmisten lähellä jotka eivät välitä ympäristöstä. koska niiden mielipiteet saattavat vaikuttaa omiini ja sitä en halua.
kerrankin saanut muodostettua itselleen identiteetin mihin on tyytyväinen. en halua, että joudun luistamaan omista periaatteista.
parisuhteen päättämisen jälkeen olen ollut helpottunut. todella helpottunut. joskus sanoin jollekin, että jos toinen ei kykene elämään mun periaatteiden mukaan niin joutaa pois mun elämästä ja vaikka kärjistetysti sanottukin, niin totta se oli. vaikka en sitä aktiivisesti niin ajatellutkaan. tässä jälkipuidessa vasta tajusin mistä on kyse.
oh well.. :)
jos ei kumppaniaan arvosta niin ei siinä mitään järkeä ole.
oliskohan tän puiminen ollut nyt tässä.
hassua vaan, kun aluksi oli niin ihastunut ja nyt pari kuukautta myöhemmin ei tunne enää mitään. en tiennyt, että kykenen sellaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti