muutosta

muutin.

muutin ja muutin ja muutin. joka päivä muutin. viikon ajan joka ikinen päivä kävin hakemassa jotain vanhalta kämpältä ja toin uuteen. nyt siellä ei ole enää mitään ja sanoin sinne eilen heippa. ei enää koskaan kierreportaita neljänteen kerrokseen!!

olin myös flunssan partaalla koko muuton ajan. tuntui, että ei voimat riitä. sitä määrää roskaa ja tavaraa, "eikö se koskaan lopu?"

ensimmäiseksi muuttopäiväksi vuokrasin pakun. veljeni ajoi sitä, koska itse olen niin huono ahtaissa paikoissa. osaisin pakua varmasti ajaa ihan hyvin, eteenpäin. paku vuokrattiin 24Rent -vuokrauspalvelun kautta. se oli kyllä jännittävä palvelu. varasin pakun netin kautta. maksoin samantien. sain ohjeet mistä ja miten paku haetaan. hain pakun. älypuhelimella aukesi ovet ja eikun menoksi. paku oli varattu kuudeksi tunniksi. aika lakoi loppua kesken. sain tekstiviestin, että tarvitsetko lisää aikaa. vastasin, että joo, sain tunnin lisäaikaa. palautus toimi aivan yhtä hämärästi. älypuhelimen linkillä ovet lukkoon ja siinä se.

muuttoapuna oli veljeni lisäksi paras kaverini ja eräs krapulainen urheiluhieroja. :D

uusi asunto on jotain aivan käsittämätöntä. maisema jokaisesta ikkunasta on merelle. merimaisema. minulla!! meri meri meri meri! minulla!

muuton aikaan lahdella oli vielä jäätä. ja pilkkijöitä. vaikka muutopäivänä oli lämmintä varmaan 15 astetta lämmintä. 

pilkkijät hävisivät maisemasta toki parissa päivässä, ja niin jääkin. 

nyt, viikko muuton jälkeen lahti on sula, vesilinnut parveilevat rantojen tuntumassa ja minä olen aivan fiiliksissä! meri! voitteko käsittää?

vaikkakin tietenkin mieluiten ottaisin tuohon yhden kappaleen avomerimaisemaa, niin kyllähän tuo kapea lahtikin on merta siinä missä muutkin. sukeltamaan tuonne ei kuitenkaan voi. (tai voi toki, jos tykkää olla näkemättä mitään)

välihuomautus: aivan kamala sukelluskuume ja jos en kohta pääse pinnan alle niin varmaan repeän. 

Kierrätyskeskus on jotain aivan käsittämättömän ihanaa! ne vei vanhasta asunnosta pois kaiken mitä en halunnut. ihan kaiken. olisivat vieneet roskatkin! en antanut, en kehdannut. kaikki huonokuntoiset ja hyväkuntoisetkin huonekalut, vanhat lamput, printterit, ikivanhan kotiteatterijärjestelmän, vanhat tieteen kuvalehdet. likaisen maton. kirjat, astiat, vaatteet, ihan kaiken. ne oli niin kultaisia. Fidalle yritin joskus tarjota jotain huonekaluja ja ne ei ottaneet kun oli muka niin huonossa kunnossa (ei oikeesti mitenkään huonossa kunnossa, jotain naarmuja ehkä), harmi, että en sillon tiennyt Kierrätyskeskuksesta. olisi silloin saanut joku ihan hyviä toimivia huonekaluja sen sijaan, että ne meni sitten kaatopaikalle...

uusi asunto on aivan ihana. olen niiiiin onnellinen. tupaantuliaislahjaksi sain wi-fi-kaiuttimen ja astianpesukoneen. 

kaiutin on aivan mahtis siinä mielessä, että ennen tartti käynnistää tietokone, että sain musaa, nyt tänään sängyssä mietin, että pitäisi saada jotain kivaa musaa tähän niin nappasin luurin yöpöydältä ja laitoin Tiiu Helinää soimaan. mahtava biisi muuten tuo Animaatio. kannattaa kuunnella!

astianpesukone tulee ansi viikolla. kiitos vanhemmille tästä! omistan parhaimmat vanhemmat ikinä!! jos elämä ei aina mene niinkuin Strömsössä, tai ainakaan minun elämäni. minkään käsikirjoituksen mukaan, aina tuuliajolla eikä suuntaa minnekään. silti tiedän, että vanhempani ovat aina olemassa ja heiltä saa voimaa ja rakkautta.  <3 <3 <3

osaisipa joskus vaan antaa takaisin kaiken mitä heiltä saanut.

tänään on viimeinen päiväni vanhassa työpaikassa. huomisesta alkaen siirryn toiseen myymälään. en malta odottaa. vanhoja työkavereita jää kyllä vähän ikävä...

pari kuvaa:

Maisema makkarin ikkunasta

Auringonlasku olkkarista

tämä kiittää ja kuittaa!