oli tuossa keskustelua.
jos joku tekee jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä, vaikka vahingossa, onko oikein että loukkaantunut tai mielensä pahoittanut kertoo toiselle, että on pahoittanut mielensä vaikka siitä saattaisi mielenpahoittaja itse pahoittaa mielensä?
tosiasiahan on, tilanteessa jossa loukkaaja ei ole tarkoittanut loukata, eikä oikeastaan asiaa voi enää muuttaa. onko siis järkevää loukkaantuneen loukata loukkaajan tunteita vaatimalla tätä tilille siitä mitä on tehnyt tai sanonut? jos jokatapauksessa loukattu on loukattu, niin pitääkö siihen vetää mukaan vielä toinenkin loukkaantuja.
mielestäni pitää, ja on aivan loogista kertoa loukkaajalle, että olet loukannut tunteita, vaikka et tarkoittanutkaan ja että mitä aiot asialle tehdä? ja hyviin tapoihin tai hyvään käytökseen ja ehkä hyvään empatiataitoon kuuluu se, että loukkaaja on pahoillaan siitä, että on tiedostamattaan tehnyt jotain mistä toinen loukkaantuu tai pahoittaa mielensä. mun mielestä tässä ei ole mitään epäselvää.
ilmeisesti olen väärässä, koska on olemassa ihmisiä joiden mielestä jos joku ei tarkoituksella loukkaa, niin on epäreilua, että loukattu vaatii häntä pyytämään anteeksi sellaista mitä ei ole omasta mielestään tehnyt, näinollen muuttamaan hänen persoonaansa. ja loukattu on näinollen itsekäs. ainoa asia mitä loukattu tällaisessa tilanteessa voi tehdä on mennä pois, jos ei voi olla loukkaajan seurassa.
SIIS MITÄ?
oonko mä ihan hakoteillä kun luulen, että ihmiset haluaa toisille pääsääntöisesti hyvää ja ei kukaan halua toista loukata edes tiedostamattaan. ja jos joku tulee mulle kertomaan, että loukkasit mua, etkö huomannut, niin olen vähintään häpeissäni siitä. joskus toki loukkaa ihmisiä tahtomattaan, mutta ei se ole minusta väärin ketään kohtaan jos loukattu vaatii loukkaajaa tilille. oikein se on. kuinka muuten voi kasvaa ihmisenä. jos vaan ajattelee omaa napaansa niin siinähän muuttuu itsekeskeiseksi kusipääksi? eikö?
oon hämmentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti