Madonna. U2. Bruce.
ainakin nämä on lähiaikoina villinnyt kansalaisia täällä pienessä Suomessa kun kaikki on massana rynnännyt areenoille katsomaan kun nämä huiput näkyvät pieninä pisteinä jossain kaukana lavalla.
kommentteja mitä olen kuullut keikoista: " musiikki nyt oli mitä oli, mutta pari pennii tohon oli upotettu."
"hieno show. lavalle ei nähnyt, mutta onneks oli skriinit" "en mä niin siitä musiikista tykänny, mutta oli hieno show, vaikka näkyikin vaan pikku-ukkoja lavalla"
siis mitä? suurin osa menee katsomaan järjetöntä rahantuhlausta, hienoja valoja ja jotain artistia, ei livenä vaan näytöltä.
Brucea mä olisin voinut mennä katsomaan. mutta en areenalle. luulen, että olisin nauttinut enemmän klubikeikasta. vaan eihän tollanen supertähti mikään klubikeikkoja... siksi en edes harkinut. kun en nähnyt järkeä maksa itteäni kipeäksi jostain stadionista..
Madonna oli joskus munkin fanituksen kohde. sillon nuorempana. Ray of Light taisi olla viimeinen levy mistä pidin. sen jälkeen on menty alamäkeä ja enää en edes muista miksi ylipäänsä pidin koko artistista.. enkä varmasti maksaisi keikasta. eikä taida Madonnakaan käydä klubeilla..
U2 ei ole koskaan ollut edes lemppari. eikä monen muunkaan mielestä jotka sitä meni katsomaan. menivät vaan kun on iso nimi ja luvassa hieno show. toivottavasti olivat ylpeitä siitä rahantuhlauksen määrästä.
oon miettinyt että puhunko vaan kun sanon, että joku iso konsertti ei kiinnosta ja en lähtis kattomaan jotain isoa artistia vaan siksi kun se on iso. mutta oon tullut isihen tulokseen, että joo. näin mä oikeesti ajattelen. miksi maksaa hulluja rahoja jostain mistä ei edes oikeasti tykkää? siksikö vaan kun niin moni muu tykkää? ei kiitos.
joskus jos meen keikalle, niin meen klubille, missä artistin näkee oikeesti livenä. näkee hikikarpalot otsalla ja sen hyvän meiningin minkä saa intiimistä tunnelmasta. stadionit ei oo mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti