ei tietenkään ole.
mutta silti se on joskus vaikeaa olla oikeesti onnellinen kun ei ole niin pitkään oikeasti ollut ja tuntuu, että kohta jotain kamalaa kuitenkin taas tapahtuu. no kaikkea kamalaa sattuu toki koko ajan. jopa ihan lähipiirissä. ja jotain ihanaa sattuu koko ajan myös.
tasapaino näiden välillä on se se joka tökkii. ei kovin usein kuule sanottavan, että "en voi nyt suruita kun jollain menee hyvin"
mutta jos jollain menee huonosti niin silloin ei voi iloita. siis omasta puolestaan. eihän se tietenkään ole kovin kohteliasta surulliselle ihmiselle mennä kehumaan kuinka hyvin omat asiat on, mutta ei se kyllä ole kiellettyä nauttia omista iloistaan.
se kai on mullekin vaikeinta. nauttia hyvästä olosta ilman, että se peittyy jollain murheella. ihan omillakin murheilla. mieli on sellainen, että se etsii jotain vikaa aina kaikesta. ja sitten mä otan ja pilaan kaiken. no ei sentään, en mä pilaa kaikkea. ei se aina ole mun vika. mutta sitten olen tietenkin varautuneempi siihen että jotain menee pieleen. eikä se tunnu niin pahalta. onhan se melko tyhmä tapa ajatella. mutta kun elämässä niin moni asia on mennyt metsään, iloitsi niistä tai sitten ei niin paljon. sen helpommin valitsee sen tavan millä se sitten vähemmän sattuu. mutta tavallaan se on sitten sen asian sabotointia, että ei sitten osaa nauttia siitä eikä sitten saa sitä oikeeta kokemusta siitä.
oonkohan mä kamalan kyyninen?
mä ehkä muutan.
se on jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti