tämä kirjoitus on levinnyt naamakirjassa parin päivän ajan. itsekin luin sen ja saihan tuo ajatukset liikkeelle. välillä miettii omaa köyhyyttään ja sitten kun ajattelee, että jos tässä olisi joku toinenkin joka olisi riippuvainen samasta tulonlähteestä niin olisihan se jo melko sietämätön tilanne. köyhyys on varmasti aivan käsittämättömän kamalaa jos on mukana lapsia.
en mä ole oikeesti köyhä. tai no, pienituloinen kyllä. köyhyysraja ei taida kuitenkaan rikkoutua. MUTTA. asun yksin. pääkaupunkiseudulla. vuokralla yksityisellä. en omista autoa, enkä juuri mitään muutakaan omaisuutta.
teen työtä, jossa saan työehtosopimuksen mukaista keskipalkkaa, en siis mitään minimiä, todellakaan. mutta eipä tuo palkka nyt taivaitakaan hivele.
vuokraan mene noin puolet palkasta. laskuihin neljäsosa. joskus enemmänkin. opintolainaa lyhennän minimimäärällä, koska en uskalla korottaakaan sitä. ruokaan menee loput. tai menisi. ruoka on ensimmäinen mistä mä alan pihistämään. aika vähän yksinäinen ihminen tarvitsee 'ruokaa'. kaikenlaista moskaa tulee toki syötyä että pysyy hengissä.. :D mutta oikeeta ruokaa tulee syötyä harvemmin. rahat loppuu aina ennen palkkapäivää, tai sitten jäljellä on jonkunnäköinen euro tai kaksi mitä on varjeltu tarkoin, että ei vaan mene tili miinukselle.
sitten tulee yllättäviä kustannuksia niinkuin se, että netti katkeaa ja asentajille joutuu maksamaan 70 euroa, että käyvät toteamassa että ei toimi.
tai että farkut hajoaa kesken duunipäivän ja pitää käydä ostamassa uudet, että ei tarvitse näyttää persettä kaikelle kansalle... (näin kävi kerran)
harrastaakin pitäisi, että pysyy virkeänä, eikä masennu. kiipeilykortti satasen (10 kerran) ratsastus 30€ tunti. uimahalliinkin maksaa jotain 4 euroa vai mitä se nykyään on. salilla käynti 70 € kuussa, ellei halua matkustaa jonnekin kauas, jossa voisi olla halvempaa. huh. ei meinaa riittää tämä palkka millään.
tunnen pariskuntia jotka asuvat yhdessä. esimerkkipariskunta esimerkiksi. asuvat uudessa kaksiossa, kaupungin kämppä vielä. vuokra halvempi kuin mun yksiössä. heillä on auto ja skootteri millä ajavat töihin (joukkoliikenne on kuulemma niin hankalaa). asumiskustannukset noin muuten on samaa luokkaa kuin mitä mulla. paitsi, että on kaksi ihmistä maksamassa niitä. niin tottakai heillä on varaa käydä ulkomaanmatkoilla pari kertaa vuodessa ja harrastaa sitä ja tätä ja vaikka mitä. käydä kylpylöissä ja sellasta. ja sitten itketään kun jos minut joutuu hakemaan autolla jonnekin niin siitä tulee ylimääräinen euron kustannus bensoihin. joskus raivostuttaa..
ja miksi mä en tienaa niin paljon kun muut? kai mulla on ollut vähän huonoa tuuria. mä en ole heti suoraan peruskoulusta osannut päättää, että mitä musta tulee isona. enkä tiedä vieläkään. tiedän vaan, että innostun monista asioista, mutta sitten en kuitenkaan joko ole niin hyvä niissä tai sitten en eettisistä tai moraalisista syistä pystykään niitä jatkamaan. tai sitten tulee allergia. onhan mulla siis ammatti. olen parturi-kampaaja. mutta allerginen tuoksuille ja ilmassa pöliseville aineille. enkä pystynyt enää keskustelemaan että onko Matti ja Mervi nyt naimisissa vai eronneet (tätä tapahtui siihen aikaan). sen jälkeen jouduin opiskelu/työ kierteeseen jossa olen edelleen. juutuin kodinkone-viihde-elektroniikka -alalla käymään läpi muutamat yt-neuvottelut ja työttömyyttä. olen juuttunut asiakaspalvelu ja myyntityöhön, jota oikeastaan vihaan, vaikka olenkin siinä hyvä. tai en ehkä vihaa, en vaan arvosta sitä ja olishan se kiva tehdä sellasta työkseen mitä arvostaa. ja kun palkkaa en siitä saa tarpeeksi niin se ei ainakaan auta. mulla olisi varmasti edellytyksiä tehdä sellaista myyntityötä jossa pääsisi käsiksi isoihinkin rahoihin. mutta en pysty, koska alkaisin varmasti vihaamaan itseäni hyvin nopeasti.
kai sitä oikeasti pitäisi vaan opiskella se ammatti jota haluaa tehdä loppuelämänsä. ja joka kiinnostaa enemmänkin kuin vaan kuukauden tai pari. mutta opiskelijaelämä on niin kamalaa! en kaipaa sitä sitten yhtään. enkä edelleenkään tiedä mitä haluan edes opiskella... :D tiedän vaan, että haluan tehdä jotain työtä ympäristönsuojelun parissa. en vaan tiedä mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti