ajattelin keisarinleikkausta.
mut on keisarinleikattu ja oon aina sanonut, että ei se mun elämään ole ainakaan vaikuttanut negatiivisesti. oon ihan normaali, rght?
MUTTA, aloin ajattelemaan. mä oon vähän rakkaushakuinen. haluan kovasti kokoajan, että mua rakastetaan ja jotenkin siitä on tullut vähän pakkomielle. jotenkin tunnen itteni riittämättömäksi jos mua ei rakasteta ja jos mua ei koko ajan tarvita ja arvosteta ja jajaja..
voiko siinä olla joku yhteys siihen leikkaukseen? en tiedä, enkä usko, ehkä oon vaan vähän tällanen. muista syistä.
sitäpaitsi oon aina ajatellu, että teen asiat vaan eri tavalla kuin muut, kun kerta aloitin tän elämän olemalla väärin päin.
vähän niinku vastarannan kiiski.
vaikka oikeestaan mä oon kyllä ihan normaali.. :D (enkä ollenkaan niin erilainen kuin haluisin olla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti