spring is finally here..

vähän uhkarohkeasti ajattelin laittaa keväisen taustakuvan.. :)
entä jos kevät ei tulekaan vielä?
no, ehkä se tässä vaiheessa jo on tullut.

nautitaan keväästä. odotetaan kirsikankukkia.

iloa ja aurinkoa, kohta sulaa jää tympeistä ihmisistäkin

ps. avokado on hyvää.

muutosta

muutin.

muutin ja muutin ja muutin. joka päivä muutin. viikon ajan joka ikinen päivä kävin hakemassa jotain vanhalta kämpältä ja toin uuteen. nyt siellä ei ole enää mitään ja sanoin sinne eilen heippa. ei enää koskaan kierreportaita neljänteen kerrokseen!!

olin myös flunssan partaalla koko muuton ajan. tuntui, että ei voimat riitä. sitä määrää roskaa ja tavaraa, "eikö se koskaan lopu?"

ensimmäiseksi muuttopäiväksi vuokrasin pakun. veljeni ajoi sitä, koska itse olen niin huono ahtaissa paikoissa. osaisin pakua varmasti ajaa ihan hyvin, eteenpäin. paku vuokrattiin 24Rent -vuokrauspalvelun kautta. se oli kyllä jännittävä palvelu. varasin pakun netin kautta. maksoin samantien. sain ohjeet mistä ja miten paku haetaan. hain pakun. älypuhelimella aukesi ovet ja eikun menoksi. paku oli varattu kuudeksi tunniksi. aika lakoi loppua kesken. sain tekstiviestin, että tarvitsetko lisää aikaa. vastasin, että joo, sain tunnin lisäaikaa. palautus toimi aivan yhtä hämärästi. älypuhelimen linkillä ovet lukkoon ja siinä se.

muuttoapuna oli veljeni lisäksi paras kaverini ja eräs krapulainen urheiluhieroja. :D

uusi asunto on jotain aivan käsittämätöntä. maisema jokaisesta ikkunasta on merelle. merimaisema. minulla!! meri meri meri meri! minulla!

muuton aikaan lahdella oli vielä jäätä. ja pilkkijöitä. vaikka muutopäivänä oli lämmintä varmaan 15 astetta lämmintä. 

pilkkijät hävisivät maisemasta toki parissa päivässä, ja niin jääkin. 

nyt, viikko muuton jälkeen lahti on sula, vesilinnut parveilevat rantojen tuntumassa ja minä olen aivan fiiliksissä! meri! voitteko käsittää?

vaikkakin tietenkin mieluiten ottaisin tuohon yhden kappaleen avomerimaisemaa, niin kyllähän tuo kapea lahtikin on merta siinä missä muutkin. sukeltamaan tuonne ei kuitenkaan voi. (tai voi toki, jos tykkää olla näkemättä mitään)

välihuomautus: aivan kamala sukelluskuume ja jos en kohta pääse pinnan alle niin varmaan repeän. 

Kierrätyskeskus on jotain aivan käsittämättömän ihanaa! ne vei vanhasta asunnosta pois kaiken mitä en halunnut. ihan kaiken. olisivat vieneet roskatkin! en antanut, en kehdannut. kaikki huonokuntoiset ja hyväkuntoisetkin huonekalut, vanhat lamput, printterit, ikivanhan kotiteatterijärjestelmän, vanhat tieteen kuvalehdet. likaisen maton. kirjat, astiat, vaatteet, ihan kaiken. ne oli niin kultaisia. Fidalle yritin joskus tarjota jotain huonekaluja ja ne ei ottaneet kun oli muka niin huonossa kunnossa (ei oikeesti mitenkään huonossa kunnossa, jotain naarmuja ehkä), harmi, että en sillon tiennyt Kierrätyskeskuksesta. olisi silloin saanut joku ihan hyviä toimivia huonekaluja sen sijaan, että ne meni sitten kaatopaikalle...

uusi asunto on aivan ihana. olen niiiiin onnellinen. tupaantuliaislahjaksi sain wi-fi-kaiuttimen ja astianpesukoneen. 

kaiutin on aivan mahtis siinä mielessä, että ennen tartti käynnistää tietokone, että sain musaa, nyt tänään sängyssä mietin, että pitäisi saada jotain kivaa musaa tähän niin nappasin luurin yöpöydältä ja laitoin Tiiu Helinää soimaan. mahtava biisi muuten tuo Animaatio. kannattaa kuunnella!

astianpesukone tulee ansi viikolla. kiitos vanhemmille tästä! omistan parhaimmat vanhemmat ikinä!! jos elämä ei aina mene niinkuin Strömsössä, tai ainakaan minun elämäni. minkään käsikirjoituksen mukaan, aina tuuliajolla eikä suuntaa minnekään. silti tiedän, että vanhempani ovat aina olemassa ja heiltä saa voimaa ja rakkautta.  <3 <3 <3

osaisipa joskus vaan antaa takaisin kaiken mitä heiltä saanut.

tänään on viimeinen päiväni vanhassa työpaikassa. huomisesta alkaen siirryn toiseen myymälään. en malta odottaa. vanhoja työkavereita jää kyllä vähän ikävä...

pari kuvaa:

Maisema makkarin ikkunasta

Auringonlasku olkkarista

tämä kiittää ja kuittaa!

avaimet mun kiesiin...

oho.. 

hups..

mites nyt näin sattuikaan...

mulla on auto. oma. oikeesti.. :D

se on pieni ja vihreä. väriltään vihreä, ei ideologialtaan, vaikkakin niin pieniruokainen, että vihreämmän suuntaan menee ideologiallakin vaikka onkin bensa-auto.

eilen ajoin kotiin uudella autollani ja tunsin suurta ylpeyttä mun pientä vihreää salamaa kohtaan joka kiihtyi liikennevaloissa Kehä 1:llä, ihan muiden mukana, ei jäänyt yhtään. ja joka mahtui pienenpieneen parkkiruutuun, ja jonka takakonttiin mahtui läjä isoja pahvilaatikoita! 

iso pieni mahtavuus!

muuttoon on kolme päivää. 

ja mulla on auto! :)

ps. valion kreikkalainen jugurtti (ei valitettavasti löytynyt luomuna) on sairaan hyvää hunajan ja myslin kanssa. (jälkimmäiset luomuna tottakai.. :) )

vähän enemmän siitä..

jos meinaa jotain pysyvämpää ajatella toisen ihmisen kanssa niin jotain samaa pitää luonteissa ja arvoissa olla. toki on totta että "opposites attract", mutta vastakkaisuus ei ole hyvä pohja millekään. paitsi jos on sellainen ihminen, että osaa olla oma itsensä ja pitää arvonsa toisenkin ihmisen "painostuksessa"

mä en ole. 

mä oon sellanen ihminen jota muuttaa ympärillä olevat ihmiset. eli jos mun lähellä on ihminen jonka arvot eivät ole sellaiset kuin itsellä niin mun on tosi vaikea olla. 

tässä nyt pelkästään kyse parisuhteestä vaan ihan ystävyyssuhteista myös. mun on hirveän hankala olla sellaisten ihmisten seurassa jotka ajattelevat pääsääntöisesti rahaa tai rahalla saatavaa onnea. mun on vaikea olla ihmisten seurassa, joska eivät arvosta ystäviä ja muita ihmisiä. mun on vaikea olla ihmisten lähellä jotka eivät välitä ympäristöstä. koska niiden mielipiteet saattavat vaikuttaa omiini ja sitä en halua. 

kerrankin saanut muodostettua itselleen identiteetin mihin on tyytyväinen. en halua, että joudun luistamaan omista periaatteista. 

parisuhteen päättämisen jälkeen olen ollut helpottunut. todella helpottunut. joskus sanoin jollekin, että jos toinen ei kykene elämään mun periaatteiden mukaan niin joutaa pois mun elämästä ja vaikka kärjistetysti sanottukin, niin totta se oli. vaikka en sitä aktiivisesti niin ajatellutkaan. tässä jälkipuidessa vasta tajusin mistä on kyse. 

oh well.. :)

jos ei kumppaniaan arvosta niin ei siinä mitään järkeä ole. 

oliskohan tän puiminen ollut nyt tässä. 

hassua vaan, kun aluksi oli niin ihastunut ja nyt pari kuukautta myöhemmin ei tunne enää mitään. en tiennyt, että kykenen sellaiseen.

outoa.

luulisi, että surettaa kun uusi suhde joka alkaa niin lupaavasti kaatuu niin nopeasti. 

ei sureta. se oli oikea ratkaisu ja kerrankin osasin tehdä sen ajoissa. 

jos parisuhteesta ei saanut tarvitsemaansa tukea vaan aiheutti lisää stressiä niin ei varmaan ollut se mitä tarvitsen. 

parisuhteen lopettaminen on jännä asia. ei oikein tiedä miten sen tekisi. tietää että pitää tehdä mutta eivaan osaa. ja sitten se tulee ulos suusta ihan väärin. mutta turha sitä on selitellä sen ihmeemmin. jos ei halua olla jonkun kanssa niin sitten on parempi lopettaa se edes jollain tavalla. kun kyseessä ei ole mikään pitkä parisuhde. 

en voi käsittää, että on olemassa ihmisiä jotka kokevat, että purkan voi heittää bussin lattialle. tai että maitotölkki kuuluu biojätteisiin. huoh. 

mä tarviin jonkun joka pitää musta huolta, en sellaista josta mä joudun pitämään huolta. niin se vaan on.

Hajuvettä kiitos

Mihin tarkoitukseen hajuvedet on?
Hajuveden avulla ihminen saa itsensä tuoksumaan 'hyvältä'. Se kai on hajuveden ainoa pointti.
Missä hajuvettä käytetään?
Kun lähdetään illalla ulos. Kun halutaan tehdä johonkin vaikutus. Töissä?
Mä tykkään hajuvesistä. Mulla on muutama lemppari. Miehille ja naisille. Mä käytän hajuvettä melko harvoin. Here's why:

Mä oon tuoksuherkkä. Mun henkeen ottaa liian voimakkaat tuoksut ja päätä alkaa särkemään. Tietyt tuoksut saa mut aivastelemaan hullun lailla ja nokan vuotamaan.
Olen huomioinut että yleisin paikka missä mun tuoksu'allergia' on pahimmillään on aamubussi. Miehiä ja naisia bisnesvaatteisan matkalla toimistolle. Hajuvettä lorautettu niin, että se riittää sitten reilusti iltapäivään saakka. Ja teinitytöt matkalla kouluun ällömakeissa tuoksuissaan jota ei edes osata vielä annostella oikein.
Sinänsä niissä tuoksuissa ei ole mitään vikaa, huomaan vaan heti kun astun bussiin, että o'ou, tänään särkee päätä. Sitten kun haistan jonkun tuoksun niin se jää kiinni sieraimiin niin että haistan sen vielä pitkään sen jälkeen kun olen poistunut tuoksun aiheuttajan läheisyydestä.
Miksi pitää tuoksua niin voimakkaalta? Yeensä jokaisella työpaikalla on se joku joka lirautta tuoksuvettä runsaalla kädelä niin, että kaikki huomaavat ja harva siitä nauttii.
Mä opiskelin jonkun aikaa samaan aikaan erään kunin kanssa koka joinain päivinä laittoi luennolle hajuvettä niin runsaast, että mä jouduin lähtemään kesken pois. Koska päätä särki enkä pystynyt keskittymään. En kuitenkaan koskaan sanonut hänelle mitään niin sama toistui jatkuvasti. Mä enkehdannut sanoa, kun jotenkin koin, että hänellä oli suurempi oikeus käyttää hajuvettä kun mulla olla hajuttomassa tilassa.
Vaikka eihän se voi olla niin? Eiks siitä pitäis pystyä sanomaan jos ei pysty olemaan samassa tilassa?

Tätä kirjottaessa (aifounilla btw, ei niin helppoa. Typoja.) olen seissyt bussipysäkillä ällömakealta tuoksuvan lukioikäisen tyttelin vieressä, bussissa jossa tuoksui kakofonisesti ainakin neljä erilaista voimakasta naisten hajuvettä sekä vaihtobussissa joka kulkemastaan reitistä johtuen tuolsui voimakkaasti miesten hajuvesille. Päätä on särkenyt ko kymmenisen minuuttia ja nenä on tukossa. Jälkimmäinen voi johtua myös flunssasta, mutta ei nämä tuoksut ainakaan auta!

Mietithän ensi kerran kun tartut siihen puteliin,että onko nyt aivan pakko?